Sivut

maanantai 19. helmikuuta 2024

Kollaasia eli junk journalia rennosti

Olen joutunut säästelemään silmiäni ja sen takia myös vähentämään kaikkea työskentelyä mikä vaatii tarkkaa näköä. Mutta visualistina mieleni tekee tehdä edes jotain luovaa, jotten täysin turhautuisi.

Niinpä keksin tehdä syntymäpäivää viettävälle ystävälleni pienen kollaasikirjan keräämistäni ammattiliiton lehtien lausahduksista (ystäväni on tuon liiton jäsen). Tässä on ideana, ettei työstäisi tai suunnittelisi liikaa, vaan sommittelisi vaistonvaraisesti rennolla otteella kuvia ja materiaalia.

Tässä kirjanen kokonaisuudessaan:









Tämä oli todella rentouttavaa ja hauskaa, kun yhdistelin vapaasti tekstin sisältöä löytämiini kuviin. Kansiin käytin tarpeettomaksi käynyttä värikarttaa.
                                     


torstai 22. kesäkuuta 2023

Kännykät Saksan kouluissa

Viime aikoina on kovin paljon puhuttu siitä, kuinka kännykän käyttö oppitunnin aikana on lisääntynyt tarpeettomasti ja häiritsevästi. Sanotaan sen vaikuttavan oppimistulosten heikkenemiseen, mikä ei ole ainakaan minulle yllätys.

Tässä värisommitteluaiheisessa aikuiskoulutuksessa
ei ketään edes kiinnostanut räplätä kännykkää.

Tulin miettineeksi, eikö Suomessa opettajilla ole mitään valtaa sanoa tai kieltää edes häiritsevää toimintaa? Juuri tulleen tiedon mukaan tämä on kuitenkin harkinnassa, onneksi.

Opetin Saksan Münchenissä opistotasoisessa oppilaitoksessa graafisiksi suunnittelijoiksi valmistuvia nuoria vuosina 1993-2006. Kännykät alkoivat yleistyä sielläkin. Mutta koulussamme oli selvä sääntö: kännyköitä ei saa käyttää eikä pitää esillä tuntien aikana. Poikkeuksena olivat etukäteen sovitut tilanteet.

Koska tuosta ajasta on kulunut jo pitkä tovi, aloin tutkia miten nykyisin Saksassa asiaan suhtaudutaan. Ja kas, ihan samalla periaatteella siellä edelleenkin mennään. Tutkin sikäläisiä opettajille tarkoitettuja julkaisuja, joissa kännykän käytöstä ohjeistetaan. Saksassa ei ole yleistä maanlaajuista lakia, joka sinänsä kieltäisi kännykän käytön kouluissa, koska se puuttuisi ihmisen itseilmaisuun ja omaisuuden suojaan. Jokainen liittovaltio voi kuitenkin päättää asiasta itsenäisesti. Ainoastaan Baijeri on kieltänyt kännykän käytön kouluissa, poikkeuksena hätätapaukset ja opetukseen liittyvät tilanteet.

Muissa osavaltioissa koulut voivat tehdä omat sääntönsä. Mahdollista on esimerkiksi rajoittaa kännykän käyttöön oma alue. Jos tätä ohjeistusta rikkoo, on opettajalla oikeus ottaa puhelin pois koulupäivän ajaksi. 

Noissa julkaisuissa mainitaan myös, että kännykän luvaton käyttö tunnilla vaikeuttaa keskittymistä, mahdollistaa lunttauksen ja sitä käytetään myös kiusaamiseen ja valvomattomien kuvien ottamiseen ja levittämiseen. Positiivisena puolena eli luvallisena osana on tietenkin digitaitojen kehittyminen ja lähdeaineiston etsiminen.

On myös ehdotettu opettajien ja oppilaiden yhteisesti laadittavia sääntöjä. Voidaan sopia mm. missä kännyköitä säilytetään turvallisesti silloin kun niiden käyttö ei ole suotavaa, saako kuvia ottaa, miten toimitaan luokkaretkillä ja kuka valvoo sääntöjen noudattamista.



tiistai 25. huhtikuuta 2023

Kuvitin Laihian kansallispuvun

Mieluista puuhaa minulle on aina ollut kuvittaminen. Kaikki vaatetukseen liittyvä kuvitus on lähinnä omaa osaamistani, koska koulutukseni Saksan Münchenissä tähtäsi muotipiirtäjän ja -suunnittelijan ammattiin. Sittemmin teinkin helsinkiläisessä mainostoimistossa muotimainontaa ja myös kuvitin paljon mainosmateriaalia.

En ole koskaan ollut innostunut digitaalisesta kuvittamisesta. Jotenkin se steriili jälki ja kylmä viiva eivät puhuttele minua. Olen aina arvostanut myös niitä pieniä virheitä, joita ihmiskäsi aiheuttaa, ja jotka tekevät työstä sympaattisen. Haluan nähdä piirtäjän henkilökohtaista omaa käsialaa.

Välillä näitä tuli opetettua Saksassa aika monta vuotta, mutta palattuani Suomeen innostuin kansallispukujemme kauneudesta ja niiden suuresta määrästä. Siinäpä sarkaa tehdä tuoreempia kuvituksia ja lisätä kuvavalikoimaa. 

Työ ei ole ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Näissä puvuissa kun on niin paljon sääntöjä ja yksityiskohtia. Missä menee taiteellisen vapauden raja? Yksi tuoreimmista töistäni on tämä Laihian puku. Pidän mielekkäänä tehdä kuvitettua materiaalia varsinkin harvinaisemmista kansallispuvuista, jotta tieto näistä upeista asuista leviäisi eikä menisi vuosien kuluessa hukkaan.

Aloitan työn ensimmäiseksi tutkimalla yksittäisen puvun tietoja, löytämääni kuvamateriaalia kirjoista, lehdistä ja netistä. Minulla on useampi piirustuskirja tai -lehtiö, joihin olen kerännyt tietoa muistini tueksi.

Raidoitukset aiheuttavat välillä ihan päänsärkyä.
Tässä Laihian pukua varten tekemiäni muistiinpanoja.
Puku ei ole edes vaikein kuvitettava.

Seuraavaksi rakennan figuriinin ensin alastomana ja sitten puettuna kyseiseen pukuun. Asennon suunnittelen niin, että puvun tärkeimmät tyypilliset kohdat eivät jäisi peittoon. Samoin voin joskus peitellä kohtaa, josta ei ole tarpeeksi tietoa, kuten taskun kuviot tai liivin kiinnitys. Tietoni lisääntyessä voin sitten myöhemmin tehdä uuden kuvituksen, jossa nekin näkyvät.

Olen päätynyt hienojakoiseen melko sileään, mutta tukevaan akvarellikartonkiin, jotta yksityiskohtien piirtäminen ei mene puuroksi. Käytän akvarellivärejä sekä värikyniä. Joskus poikkeustapauksissa kokeilen myös ohuita tussikyniä viivoihin, tai rasvaliituja efekteihin.


Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta. Tässä linkki yhteen, jossa on myös pari hyvää vinkkiä:

https://lisavaria.blogspot.com/2021/01/kansallispukuja-kuvittamassa.html

perjantai 17. maaliskuuta 2023

Välillä taas junk journalia

Olen keskittynyt viime aikoina niin moneen asiaan, että blogin päivittäminen on meinannut unohtua. Kuvittamisen lisäksi olen tehnyt välillä aivojen virkistystyötä eli täydentänyt junk journalien eli kollaasikirjojeni sivuja. 

Tässä on muutama kuva viimeisimmistä aikaansaannoksistani:




Yllä olevat ovat kaikki saman kirjan sisältöä. Materiaaleina olen käyttänyt näkkileipäpaketin ja lasten tietokirjan kuvitusta, lahjapaperia, vanhan aikakauslehden kuvia ja tekstiä, nuotteja sekä postiluukusta pudonneen mainoslehtisen vehreyttä. Onpa mukana yksi enkelikiiltokuvakin. 

Sivuja olen teipannut maalarinteipillä yhteen, ja annan sen myös osittain näkyä. Tässä on pohjana vanha runokirja, jonka sivuista olen irrottanut suurimman osan pois ja korvannut muilla papereilla.

On tämä niin rentouttavaa puuhaa, kunhan saa ensin levitettyä materiaalit työpöydälle. Näitä kollaaseja tehdessä kun ei tarvitse ajatella mitä asiakas mahdollisesti näistä ajattelee, vaan voi irrotella ja miettiä ihan mikä omasta mielestä sopii ja tehdä ihan surrealistisia yhdistelmiä. - Eikä minkään tarvitse olla millilleen suorassa. Saa myös repiä palasia ja taitella ja rypistellä.

Koetan ottaa pian lisää kuvia julkaistavaksi, koska tässä ei todellakaan ole kaikki.


tiistai 28. kesäkuuta 2022

Kuvitetun päiväkirjan pitoa

Pukujen kuvittamisesta, lähinnä kansallispukujen, on tullut pääasiallinen taiteellinen työni. Yleensä minulla on ollut muistiinpanoja ja lehtiöitä siellä sun täällä, mutta näitä kansallispukuja varten minulla on ihan oma lehtiö. Kirjoitan ja piirrän siihen nykyään päivämäärineen kaiken: Lainatut kirjat, näyttelyissä käymiset, tarvikeostokset, ideat, lähdemerkinnät ja tietenkin itse kuviin liittyvät muistiinpanoskitsit. Pukukuvia ei niin vain nopeasti lätkäistä paperille, vaan varsinkin kansallispuvuissa on niin paljon sääntöjä ja yksityiskohtia, joita ei pidä laiminlyödä.


 



Tällainen kuvitettu päiväkirja on hyvin antoisaa luettavaa ja katseltavaa myöhemminkin. Selailen usein vanhempia täyteen piirrettyjä ja kirjoitettuja lehtiöitäni ja suoraan sanoen ihailen sitä rentoa kädenjälkeä, millä ne olen tehnyt. Lopullinen kuvitus kun on usein niin kurinalaisesti tehty.
    

                                      

Yllä on yksi tutkielmasivuistani. Päähineitä ei voi pukea figuriinin ylle kuin potaksi keikkumaan, vaan niissäkin on seudusta ja puvusta riippuen valtavia eroja. Muistan, kun ensimmäisiä kuvituksiani suunnitellessa katselin valokuvista tykkimyssyjä, ja ihmettelin mitä ne oikein ovat. Sittemmin olen tutustunut niihinkin enemmän ja huomannut, että jopa näiden tykkimyssyjen muodot ja kirjailut poikkeavat toisistaan. Täytyy siis olla tarkkana!


Pukukankaiden raidoitukset aiheuttavat ihan kirjaimellisesti päänsärkyä. Niissä on usein niin monta eri sävyä ja raitojen leveydet vaihtelevat usein suuresti. Joskus on tehtävä kompromissi, jotta lopputuloksesta tulee edes oikeanlainen vaikutelma.

Liitin tähän vielä valmiin Hyrynsalmen kansallispuvun kuvitukseni, joka olen muistiinpanojeni perusteella tehnyt.


tiistai 19. huhtikuuta 2022

Kollaasia välitöinä

Pian alan keskittyä Taikelta saamani apurahan turvin pukukuvituksiin ja niiden kehittämiseen. Olen asiasta kovin innoissani ja kiitollinen. Päätin kuitenkin tehdä ennen tuon projektin aloittamista ihan muita taiteellisia pieniä töitä, jotka sopivasti vapauttavat päässä tilaa tulevalle.

Olen huomannut, että kollaasien teko on mukavan rentouttavaa välipuuhaa. Olen tehnyt näitä kortteja myös yhdistämällä kollaasia ja sivellinpiirrosta. Eilen keskityin pelkkään kollaasiin. Saksalainen ystäväni tulikin sopivasti juuri kysyneeksi, voisimmeko vaihtaa Artist trading card -tyyppisiä töitä keskenämme. Tässä näytän eilen tekemäni kortit, jotka ovat lähdössä piakkoin postiin. Lisäksi jätin joitakin tarkoituksella keskeneräisiksi. Ainakin minulle käy välillä niin, että sokeudun näkemälleni, ja liikaa kerralla tehdessä laatu alkaa kärsiä. Jotenkin vain se kontrolli on aina päällä.

 

 
Korttien takapuolelle tulee yleensä ainakin tekijän nimi ja päivämäärä. Jos tekee sarjoja, niin voi kirjoittaa numeroinnin kuten esimerkiksi grafiikan vedoksissa on. Minä olen toistaiseksi tehnyt enemmän yksilöllisiä kortteja tai maalannut kansallispukuja, joiden nimen olen kirjoittanut taakse. 

 

Tässä samojen korttien taustapuolet

Päätin näissä kollaaseissa jatkaa tekniikkaa osin takapuolelle ja täydentää neutraalimpaan osaan nimeni ja muun haluamani tiedon siten kuin ne sinne mahtuvat. Säännöissä ei lue miten ne tarkalleen sinne taakse pitää sijoitella.

Kortin koko on luonnollisesti määritelty, muuten se olisi jotain muuta eikä näitä vaihtareita: 64 x 89 mm.

Suunnitelmissani on myös tehdä sarja fantasiakasvoja.


tiistai 5. huhtikuuta 2022

Miksi, warum?


Kun opetin Saksassa graafisiksi suunnittelijoiksi valmistuvia muistutin heitä siitä, että kaikessa suunnittelussa on hyvä ajatella MIKSI sitä tehdään. Muutenhan työ on vain turhaa höttöä ja huonoa koristelua. Tuohon listaan kuuluvat tietenkin myös "kenelle" ja "miten", mutta mielestäni juuri sana miksi on kaikkein tärkein kaikessa.

Tuntuu, että tämä aika suosii kaikenlaista huuhaata huomionarvon ja rahan kasaamisen tai jonkun turhan byrokratian takia. Ovatko ne riittävä vastaus tekemiselle?

Arjessa olen ihmetellyt vuosikausia joitakin osittain aina uudelleen toistuvia asioita, joista kysyn:

Miksi

- yksikään postivirkailija tai -toimihenkilö ei liimaa postimerkkiä kunnolla kiinni, vaan tarramerkitkin jätetään repsottamaan?

- edelleenkin puretaan pois 40-50 vuoden ikäisiä, aikansa hienoja julkisia rakennuksia, koska ne eivät vastaa tämän hetken trendiä? Aina eivät syynä ole sisäilmaongelmat. 1960- ja 70-luvulla näin purettiin monet jugend-tyyliset upeat kerrostalot tredikkäiden laatikoiden tieltä. Sittemmin näissä laatikoissa todettiin oikeasti niitä sisäilmaongelmia.

- keltaiset keskiviivat, siis ne sulkuviivat muutetaan valkoisiksi, vaikka keltaisella on todistetusti parempi huomionarvo ja näkyvyys?

- suuri osa suomalaisista autoilijoista ei halua ilmaista vilkulla aikomustaan kääntyä, vaan käyttää sitä vasta sitten, kun muut jo näkevät mitä he tekevät eli kääntyvät?

Löysin tämän tekstiluonnoksen julkaisemattomista kirjoituksistani. Tarkoitus oli kai jatkaa myös listaa, mutta ehkä sinulle lukijani muistuu mieleen täydennystä. Alussa oleva kuva liittyy kirjoitukseeni, sillä tänä talvena ihmettelin, miksi lumet luotiin risteysten luo kasoiksi näkyvyyttä estämään.