Kollaasia välitöinä

Pian alan keskittyä Taikelta saamani apurahan turvin pukukuvituksiin ja niiden kehittämiseen. Olen asiasta kovin innoissani ja kiitollinen. Päätin kuitenkin tehdä ennen tuon projektin aloittamista ihan muita taiteellisia pieniä töitä, jotka sopivasti vapauttavat päässä tilaa tulevalle.

Olen huomannut, että kollaasien teko on mukavan rentouttavaa välipuuhaa. Olen tehnyt näitä kortteja myös yhdistämällä kollaasia ja sivellinpiirrosta. Eilen keskityin pelkkään kollaasiin. Saksalainen ystäväni tulikin sopivasti juuri kysyneeksi, voisimmeko vaihtaa Artist trading card -tyyppisiä töitä keskenämme. Tässä näytän eilen tekemäni kortit, jotka ovat lähdössä piakkoin postiin. Lisäksi jätin joitakin tarkoituksella keskeneräisiksi. Ainakin minulle käy välillä niin, että sokeudun näkemälleni, ja liikaa kerralla tehdessä laatu alkaa kärsiä. Jotenkin vain se kontrolli on aina päällä.

 

 
Korttien takapuolelle tulee yleensä ainakin tekijän nimi ja päivämäärä. Jos tekee sarjoja, niin voi kirjoittaa numeroinnin kuten esimerkiksi grafiikan vedoksissa on. Minä olen toistaiseksi tehnyt enemmän yksilöllisiä kortteja tai maalannut kansallispukuja, joiden nimen olen kirjoittanut taakse. 

 

Tässä samojen korttien taustapuolet

Päätin näissä kollaaseissa jatkaa tekniikkaa osin takapuolelle ja täydentää neutraalimpaan osaan nimeni ja muun haluamani tiedon siten kuin ne sinne mahtuvat. Säännöissä ei lue miten ne tarkalleen sinne taakse pitää sijoitella.

Kortin koko on luonnollisesti määritelty, muuten se olisi jotain muuta eikä näitä vaihtareita: 64 x 89 mm.

Suunnitelmissani on myös tehdä sarja fantasiakasvoja.

Miksi, warum?

Kun opetin Saksassa graafisiksi suunnittelijoiksi valmistuvia muistutin heitä siitä, että kaikessa suunnittelussa on hyvä ajatella MIKSI sitä tehdään. Muutenhan työ on vain turhaa höttöä ja huonoa koristelua. Tuohon listaan kuuluvat tietenkin myös "kenelle" ja "miten", mutta mielestäni juuri sana miksi on kaikkein tärkein kaikessa.

Tuntuu, että tämä aika suosii kaikenlaista huuhaata huomionarvon ja rahan kasaamisen tai jonkun turhan byrokratian takia. Ovatko ne riittävä vastaus tekemiselle?

Arjessa olen ihmetellyt vuosikausia joitakin osittain aina uudelleen toistuvia asioita, joista kysyn:

Miksi

- yksikään postivirkailija tai -toimihenkilö ei liimaa postimerkkiä kunnolla kiinni, vaan tarramerkitkin jätetään repsottamaan?

- edelleenkin puretaan pois 40-50 vuoden ikäisiä, aikansa hienoja julkisia rakennuksia, koska ne eivät vastaa tämän hetken trendiä? Aina eivät syynä ole sisäilmaongelmat. 1960- ja 70-luvulla näin purettiin monet jugend-tyyliset upeat kerrostalot tredikkäiden laatikoiden tieltä. Sittemmin näissä laatikoissa todettiin oikeasti niitä sisäilmaongelmia.

- keltaiset keskiviivat, siis ne sulkuviivat muutetaan valkoisiksi, vaikka keltaisella on todistetusti parempi huomionarvo ja näkyvyys?

- suuri osa suomalaisista autoilijoista ei halua ilmaista vilkulla aikomustaan kääntyä, vaan käyttää sitä vasta sitten, kun muut jo näkevät mitä he tekevät eli kääntyvät?

Löysin tämän tekstiluonnoksen julkaisemattomista kirjoituksistani. Tarkoitus oli kai jatkaa myös listaa, mutta ehkä sinulle lukijani muistuu mieleen täydennystä. Alussa oleva kuva liittyy kirjoitukseeni, sillä tänä talvena ihmettelin, miksi lumet luotiin risteysten luo kasoiksi näkyvyyttä estämään.