Mieluista puuhaa minulle on aina ollut kuvittaminen. Kaikki vaatetukseen liittyvä kuvitus on lähinnä omaa osaamistani, koska koulutukseni Saksan Münchenissä tähtäsi muotipiirtäjän ja -suunnittelijan ammattiin. Sittemmin teinkin helsinkiläisessä mainostoimistossa muotimainontaa ja myös kuvitin paljon mainosmateriaalia.
En ole koskaan ollut innostunut digitaalisesta kuvittamisesta. Jotenkin se steriili jälki ja kylmä viiva eivät puhuttele minua. Olen aina arvostanut myös niitä pieniä virheitä, joita ihmiskäsi aiheuttaa, ja jotka tekevät työstä sympaattisen. Haluan nähdä piirtäjän henkilökohtaista omaa käsialaa.
Välillä näitä tuli opetettua Saksassa aika monta vuotta, mutta palattuani Suomeen innostuin kansallispukujemme kauneudesta ja niiden suuresta määrästä. Siinäpä sarkaa tehdä tuoreempia kuvituksia ja lisätä kuvavalikoimaa.
Työ ei ole ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelisi. Näissä puvuissa kun on niin paljon sääntöjä ja yksityiskohtia. Missä menee taiteellisen vapauden raja? Yksi tuoreimmista töistäni on tämä Laihian puku. Pidän mielekkäänä tehdä kuvitettua materiaalia varsinkin harvinaisemmista kansallispuvuista, jotta tieto näistä upeista asuista leviäisi eikä menisi vuosien kuluessa hukkaan.Raidoitukset aiheuttavat välillä ihan päänsärkyä. Tässä Laihian pukua varten tekemiäni muistiinpanoja. Puku ei ole edes vaikein kuvitettava. |
Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta. Tässä linkki yhteen, jossa on myös pari hyvää vinkkiä:
https://lisavaria.blogspot.com/2021/01/kansallispukuja-kuvittamassa.html