Kiusaatko, Posti?

Kaiken luovan työn lomassa olen ollut myös lähes koko ikäni innokas Postin asiakas. Eipä kirjeenvaihtoon ja pakettien lähettämiseen ole juuri muuta vaihtoehtoa ollutkaan.

Siksi otan usein myös kantaa Postin palveluihin, postimerkkien ulkonäköön ja postimaksuihin.
Yrittäjänä en ymmärrä Postin liiketoiminnan logiikkaa. Jakelupäiviä on vähennetty, samoin postin palvelupisteitä. Kotimaan kirje saattaa olla matkalla viikon verran. Useampikin ajoissa, ennen Postin suosituspäivämäärää lähetetty joulu- tai ystävänpäivänkortti on tullut vasta juhlan jälkeen perille.

Jos kerran palvelua vähennetään ja sen laatu huononee, niin ei kukaan rehti yrittäjä nosta hintoja.
Eikä varsinkaan vuosittain.
Tavallinen suomalainen vähävarainenkin ihminen olisi valmis lähettämään kortteja vain muistaakseen kaukaista läheistä muutenkin kuin puhelimitse. Minäkin tunnen heitä useampia. Meitä rangaistaan jatkuvasti nousevilla kirje- ja korttimaksuilla. Puhumattakaan isommista ja pienemmistä yrityksistä, jotka valmistavat postikortteja.

Viime vuosina moni suomalainen yritys ei ole kehdannut nostaa hinnoitteluaan. Jotkut tarjoavat sen sijaan jopa ilmaisia lisäpalveluita. Koronaepidemian aikana Posti ei ole tullut vastaan tarjoamalla edullisempaan hintaan postimerkkejä, jotta muutenkin ahdingossa elävät voisivat muistaa toisiaan kortein ja kirjein. Siitäkin olisi hyvän mielen lisäksi tullut Postille liikevaihtoa lisää.

Puolustaakseen politiikkaansa Posti sanoo kirjepostin vähentyneen huomattavasti. Oma syy. Miksi he eivät tee markkinoinnissaan kirjeiden ja korttien lähettämistä houkuttelevammaksi?

Röyhkeyden huippu oli hiljattain Postinen -lehdykäisessä julkaistu kilpailu.

Kyseisessä kilpailussa arvotaan osallistujien kesken auton, läppärin tai älykännykän sijaan Iittalan Taikamuki, jonka saavat peräti neljä onnellisinta. Yhden palkinnon arvoksi on ilmoitettu 21,50 euroa, vaikka itse olen nähnyt niitä myytävän koko ajan reilusti alle kahdellakympillä. Lohdutuspalkintoina arvotaan neljälle Postin omia merkkejä 10 kappaletta, sekä hulppea kahden merkin arkki.

Kun yleensä arvontoihin voi osallistua kätevästi ja ilman lisäkuluja netin kautta, tähän voikin osallistua vain hankkimalla postikortin sekä 1,60 arvoisen postimerkin ja lähettämällä se täytettynä Postille! Tämä on ihmisten aliarviointia!
Jos kerran Postin mukaan paketin lähettäminen netin kautta on niin kätevää, niin miksi arvontaan ei voi osallistua sitä kautta Postin sivuilla?

Löytyyköhän selitys Postin omilta sivuilta: "Posti Group Oyj on luokiteltu markkinaehtoisesti toimivaksi valtionyhtiöksi, jossa omistajalla on strateginen intressi. Omistajan tavoitteena on kulloinkin parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen. Tätä arvioidaan kannattavuuden ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun perusteella."

Pieni postimerkki - iso vaikutus

Edellisessä kirjoituksessani kommentoin uusia suomalaisia Europa-postimerkkejä.
Kyselin vielä facebook-sivullani ulkomaalaisten tuttujeni mielipidettä noista merkeistä ja mitä ne heille viestittävät. Juuri ulkomaiset ystävänihän ovat aiemmin vuolaasti kehuneet suomalaisia postimerkkejä aikana, jolloin niiden muodot ja ilme olivat ainutlaatuisia.

Kaikki kommentoineet olivat visualisteja. Varauksettoman ihastunutta palautetta ei kukaan heistä antanut. Kommentit oli osittain juuri sitä, mitä aavistelin: Mielikuva huolimattomasta hoitamattomasta maisemasta, joka kyllä saattaisi olla kauniskin. Ainakaan silta ei heille tullut kuvasta mieleen, vaikka posti sitä haluaa välittää eli siltaa maisemassa. Yksi palaute viittasi nostalgiaan, koska kyseinen ihminen oli asunut 1970-80 -luvuilla Suomessa eikä liene sittemmin ole käynyt täällä.

Jos Suomea ulkomaille edustettavaksi aiottu kuva aiheuttaa suomalaiselle nostalgisia tunteita, niin se ei välity välttämättä toivotulla tavalla ulkomaiselle vastaanottajalle. Eihän hänellä ole niitä samoja kokemuksia.

Onkohan syy siihen, ettei Suomi-mielikuvaa saada myytyä maailmalle mielenkiintoisesti juuri siinä, että markkinoimme tätä maata kuin itselle. "Minulla on tällaiset muistot ja nämä ovat hienoja, koska tiedän miltä se tuntuu." Ulkopuolinen ei koe asioita samalla tavalla.

Tiedän ihmisiä Keski-Euroopassa, joille luonto on sama kuin pelargoniapurkki parvekkeella. Suomessa on paljon villiä alkukantaista kaunista luontoa, mutta kuinka moni turistikaan sinne oikeasti haluaa, jos ei koe oloaan turvalliseksi, jos sillat notkuvat ja lautojen välistä jalka putoaa, tai auto uppoaa? Ovatkohan ne niitä tosi-TV:n tai dokumenttien harvoja seikkailijoita?

Ulkomaan postimerkki on markkinointia Suomesta. Siksi kannattaisi ajatella mikä puhuttelee kohderyhmää eli postilähetyksen saajaa.

Postimerkki on pieni, mutta tärkeä viesti, jolla välitetään mielikuvia.

Niinkuin olen aikaisemmin todennut, rohkeat, erikoiset ja visuaalisesti upeat postimerkit ovat aina saaneet hyvää palautetta. Latoromantiikka sen sijaan lähinnä kummastelua.
Ei viedä enää kuningatar Elisabethia korkokengissä metsän keskelle, vaikka se oli Kekkosen aikaan jonkun mielestä hieno idea.

Postin estetiikkaa

Olen ollut aina innokas kirjeiden kirjoittaja. Varsinkin ulkomaille olen lähettänyt satoja kirjeitä vuosien mittaan ja saanut aikoinaan paljon positiivista palautetta upeista postimerkeistä. On ollut mukava valita kauniista merkeistä ne hienoimmat. Välillä olen jopa liimannut kuoreen enemmän merkkejä kuin hinnan puolesta olisi tarpeellista, koska merkit ovat olleet niin erikoisia ja visuaalisesti upeita.

Se oli ennen. Eikä sitä ole montaa vuotta. Aika nopeasti on madallettu kynnystä ja valikoima kuihtunut.
Tänään sain "Postinen" lehtisen, jonka kannessa mainostettiin uusia kevään postimerkkejä.
Kotimaan onnitteluihin posti tarjoaa ihan söpöjä kukkamerkkejä, jotka sopivatkin kevään ja kesän juhlijoille.
Ulkomaan ikimerkeissä niin sanotussa Europa-sarjassa sen sijaan "nostetaan esiin suomalainen luontomaisema silta-teemalla", kuten esitteessä luvataan. En arvannutkaan, että postilla on tarvetta jatkaa latojen ja ulkohuussien jälkeen vielä vanhojen kallellaan olevien puulankkusiltojen kuvausta.

Pääsiäismerkkien virpojatkaan eivät tänä vuonna juurikaan viestittäneet pääsiäisen tunnelmaa. En oikein välitä muutenkaan ventovieraiden lasten virneistä postimerkeissä.

Posti kaventaa palvelujaan sillä alueella, missä sen piti olla kokenein ja ammattitaitoisin. Samalla se nostaa silmää räpäyttämättä yksipuolisesti näiden palveluiden hintaa kerran vuodessa. En ymmärrä miksi vielä niillä alueilla, joissa laatu ja esteettisyys ei maksaisi yhtään enempää, posti tekee näitä riman alituksia.

Olen saanut sen käsityksen tiedotusvälineiden kautta, että Suomessa on huippuluokan insinööritaitoa. Miksi sitten  ulkomaan merkeissä esitellään noita lankkuja, jollaisia kauhistelimme menetetyssä Karjalassa 90-luvulla vieraillessamme, kun venäläiset eivät huolehtineet ympäristöstä? Onko se tekninen osaaminen sittenkin ihan vaan omakehua? Ainakin sellaista kuvaa nyt välittyy.

Jospa olisi valtiollinen vaatetehdas, yksi ainoa laatuaan koko maassa, ja se alkaisi yhtäkkiä valmistaa aiempien kauniiden hyvin istuvien asujen sijasta harmaita säkkejä, eikä sitten muuta olisi tarjollakaan. Väitettäisi vaan, että Suomesta saa maailman parhaat harmaat säkit. Ja hinta on sen mukainen.

Posti ja viileä sydän

Olen visualistina ollut aina kiinnostunut myös postimerkkien ulkonäöstä. Aiheesta kirjoitin myös viime vuoden puolella, kun posti julkaisi latoaiheiset merkit.

Harrastan paljon kirjeenvaihtoa ulkomaalaisten ystävieni kanssa, jotka antavat myös usein hienoa palautetta suomalaisista postimerkeistä. Olenkin ollut niistä ylpeä, varsinkin kun en muualta maailmasta ole saanut montaakaan vastaavan upeaa tai erikoista merkkiä.

Puoliksi lahonnut heinävarasto laakeassa maisemassa ei tosin ole mielestäni ylpeyden eikä sopiva postimerkin aihe, joten sitä en ole ulkomaille lähettänyt.

Ystävänpäiväksi olen lähettänyt kortteja, ja joka vuosi odotan jännityksellä mitä posti julkaisee aiheeseen sopien. Tänä vuonna postimerkiksi valittiin selkeä sydän erilaisissa sommitelmissa. Sydänhän symboloi sekä rakkautta, elinvoimaa että ystävyyttä.

Mutta väri onkin sininen! Ehkä tekijät ja valitsijatiimi ovat ajatelleet sen sopivan Suomen juhlavuoteen.

Toki sininen on luotettavuuden ja uskollisuuden väri, mutta se myös on etäinen ja viileä. Eniten vaikutelma tulee esille valkoisen kanssa, vaikka maamme lipussakin se on nimenomaan lumen, taivaan ja viileiden järviemme kuvaajana.

Viileys korostuu vielä, kun aiheena on sydän, joka on totuttu näkemään punaisena.

Maailman eri maissa on tehty lukuisia testejä koskien ihmisten kokemuksia ja tunteita väreistä. Kun on pyydetty piirtämään sydän ja annettu laatikollinen värikyniä, maasta ja kulttuurista riippumatta sydän on piirretty punaiseksi lähes poikkeuksetta.

Punainen on lämmin ja dynaaminen voimakas väri, joka puhuttelee. Muissa yhteyksissä se symboloi jopa vallankumousta, mutta väreissä myös käyttötarkoitus ja muoto ovat merkityksellisiä.

Luova värien käyttö edellyttää myös sitä, että se tukee aihetta ja sanomaa. Mielestäni juuri postimerkissä sen pienen koon vuoksi viestin on oltava yksiselitteinen.
En tullut hankkineeksi sinisiä kylmiä sydämiä lähetettäväksi ystävilleni.

Minulla on WSOY:n kustantama Hans Biedermannin kokoama "Suuri symbolikirja". Sen mukaan "jääkylmä sydän on vertauskuva säälimättömyydestä ja muistavälittämättömästä ihmisestä".

Ehkä otan asian liian vakavasti. Mutta samalla mieleen tulee ironinen ajatus. Kun posti vähentää kirjeenkantoa, aikataulut takkuilevat ja palveluja siirretään muille taloudellisesti kannattavammille alueille, niin kylmänviileä sydän symboloi juuri viime aikojen uudistuksia. Tässä sinulle, lukijani, vielä sydämet vierekkäin. Voit itse päätellä kumpi vaikuttaa ystävällisemmältä ja lämpimämmältä:

Jos satun saamaan ystävänpäiväksi kortin, jossa on sininen sydän, en pahoita kuitenkaan mieltäni. Kaikkihan eivät ole tutustuneet värien symboliikkaan.