Turhat pois

Varoittelin siitä turhasta nysväämisestä, nutaamisesta, pipertämisestä, tuhertamisesta. Opettamisen intoa minulla riittää. Joskus käy kuitenkin niin, että itse syyllistyn juuri siihen, mistä muita varoitan.

Rupesin miettimään mikä vaatimattoman tauluni asetelmassa mättää. En saanut kunnon syvyyttä aikaiseksi, vaikka käytin värioppien neuvoja hyväkseni eli viileämpää ja vaaleampaa takana. Siitä alkoikin sitten turha nyherrys (sanoja kyseiseen puuhaan riittää!).

Kun poistin taustalta turhan mitäänsanomattoman omenan pois, koko dynamiikka muuttui.

Ei siis kannata juuttua jääräpäisesti alkuperäiseen, koska siitä epäröinnistä alkaa turha tuhertaminen. Ja jos joku on sanonut, että paras asetelmallinen ratkaisu on aina pariton luku, niin minä en ainakaan sillä periaatteella onnistu.

Akryylisato alkaa kypsyä

Olen jatkanut päärynäaiheisen asetelman tekoa siihen vaiheeseen, että aivot lukittuivat ja pelkään pahoin, että alan nyhertää liikaa yksityiskohtia. Ajoissa lopettaminen on nimittäin yhtä tärkeää kuin ajoissa aloittaminen.
Lisäksi tämä marraskuun pimeys aiheuttaa ongelmia, kun valaistusolosuhteet muuttuvat hetkessä hämärästä pimeämmäksi.

Olen lisännyt syvyyttä vaalentamalla taustan omenaa. Varjoihin lisäsin violettia, joka on vastavärinä päärynän keltasävyille ja antaa kuvaan hehkua.

Siveltimistä käytän pääasiassa leveitä, mutta esimerkiksi hedelmän kantoihin käytän ohuempia.

Muutaman harkitun siveltimenvedon lisään vielä, mutta ne paljastan ensi kerralla.

Oikean sävyn sekoittaminen

Elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin oikean sävyisten värien sekoitustaito on tarpeellista.

Huomasin sen viimeksi tänään, kun sain korjattavakseni vanhoja seimifiguureja.

 Näissä olivat massa ja väri lohjenneet niin, että paikkasin ensin askartelumassalla lommoja ja täydensin lohjenneita korvia ja sorkkia.

 Itämaan tietäjän viitta oli kulunut yläosasta ja pää melkein irti.

Käytin näihin 20-luvun muovifiguureihin akryyväriä. Sekoittaessani koetin pysyä vaaleammassa skaalassa kuin lopullinen sävy, sillä akryylimaali tummui kuivuessaan. Vaikka minulla on kokemusta värien sekoittamisesta, välillä silmä väsyy, eikä heti ymmärrä pitääkö sekoittaa lisää sitruunankeltaista vai kuitenkin jotain punaiseen menevää.

Itämaan tietäjän partakin oli lohjennut, sain sen maalattua oikean ruskeaksi toisella yrittämällä.

"Valmiit" lampaat korvineen ja selkäkin ehjänä.

Tällainen filigraani työskentely värien kanssa oli suorastaan terapeuttista. Lopputulos ja kaikkea muuta jouluista on nähtävänä joulukuun aikana Lahden kaupungin pääkirjaston "Saksalainen joulu" -näyttelyssä, jota kokoan sinne Lahden suomalais-saksalaisen yhdistyksen pyynnöstä yhdistyksen 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.