Alennusta?

Kun olen myynyt uniikkikorttejani, olen saanut usein innostavaa palautetta asiakkailtani, jotka todella arvostavat tekemääni työtä. Kiitoksesta jää aina hyvä mieli ja sehän on inhimillistä ja antaa energiaa.

Joskus olen kuitenkin törmännyt satunnaisilta katselijoilta seuraavanlaisiin kommentteihin: "Montako pitää ostaa, että saa paljousalennusta?"

Suostuisivatkohan nämä henkilöt omassa työssään palkanalennukseen? Päättelen lukuisista lakoista ja mielenosoituksista ja palkkaneuvotteluista, joista vuosi vuodelta uutisoidaan, etteivät suostuisi.

En myöskään myy halpatuontitavaraa Aasian maista, vaan oman työni tuloksia pienellä korvauksella.

Pääsiäiskortti, yksi niistä ennen signeerausta.

Joulun 2017 yksi versio

Korttini eivät ole painotuotteita, vaan aitoja uniikkeja, joissa jokaisessa on minun henkilökohtainen kädenjälkeni alusta loppuun lukuunottamatta kartonginvalmistajaa.

Taiteilijan työssä tuntipalkka saattaa olla yksi euro puhumattakaan monesti tehtävästä ilmaistyöstä.
Valitettavasti on sellaisia ihmisiä, jotka elävät periaatteella "minun on saatava kaikki, mutta en halua maksaa siitä korvausta".

En yhtään ihmettele, että taiteilijajärjestöt ovat alkaneet kampailla taiteilijan työn korvauksen puolesta. Useinhan teetetään työtä palkatta sillä houkuttimella, että tunnettuus kasvaa ja kyllä ne työt sitten menevät myöhemmin kaupaksikin.

Taiteelliset ihmiset eivät ole laskelmoivia. Muutenhan olisimme valinneet jo ihan toisen ammatin eikä herkkää luonteenlaatua edellyttävää. Pitäisiköhän taiteilijoille saada joku erityinen suojeluluokitus kuten liito-oravalle?

Kortteja käsityönä

En ole vieläkään ihastunut sähköisiin joulutervehdyksiin.
Koska olen tehnyt vuosikausia uniikkeja kortteja eri tarkoituksiin, tulin katsoneeksi netin kuvagalleriasta minkälaisia muut korttitaiteilijat tekevät.

Hakusanalla itsetehdyt kortit tulikin esille valtava määrä kuvia, lähinnä valmiista materiaalista liimattuja tuotoksia. Suunnittelussakin on joskus turvauduttu valmiiden mallien kopioimiseen ajattelematta tekijänoikeuksia.

Henkilökohtaista kädenjälkeä kuten kynän ja siveltimen viivaa ei enää näy.

Suunnilleen sama tulos netin kuvagalleriassa on myös hakusanalla uniikkikortti.

Sivusin aihetta jo 27.11. kirjoittamassani "Joulumarkkinat" -nimisessä postauksessa.

Varmasti Suomessakin on minun lisäkseni suuri määrä taiteilijoita, jotka tekevät aitoja uniikkeja töitä myös korteiksi: Ideaa on luonnosteltu ja kehitelty, tekniikkaa on hiottu ja materiaali kuten liima ja kartonkilaatu on testattu ja hyväksi todettu puhumattakaan opiskelujen ja harjoituksen tuomaa tietoa vaikkapa sommittelusta. Lisäksi taiteilija on riippuvainen taiteen tuottamasta elannosta.

Moni harjaantumaton katsoja ei ehkä erota laadukkaan omaperäisen tai satunnaisen askartelutuotoksen arvon eroa. Olen sen itsekin jo huomannut useissa myyntitilanteissa melko kömmähtelevien palautteiden tai välinpitämättömien katseiden seurauksena.

Miksiköhän innokkaimmat töiden esittelijät ovat juuri harrastajia? Netti tietenkin mahdollistaa sen, että jokainen voi demokraattisesti esitellä taitojaan. Kuvia esitellään tasa-arvoisesti, mutta ilman kritiikkiä. En halua vähätellä joidenkin harrastajien lahjakkuutta. Heidänkin taitonsa hukkuvat netin kuvavirtaan.

Joulukorttejani vuodelta 2016

Vuoden 2017 korttejani

Arvostan oikeaa kädenjälkeä sekä paneutumista asioihin ja onneksi minulle on muodostunut uskollinen asiakaskunta joka ajattelee samoin. Huolella tehty ja käsin kirjoitettu kortti kun on arvokkaampi kuin siitä maksettu hinta.

Ilokseni minua haastateltiin aiheesta hiljattain myös Uusi Lahti -lehteen.

Tässä linkki Uusi Lahti -lehden numeroon (20.12.2017), jossa on artikkeli minusta kortteineni:
http://www.e-pages.dk/uusilahti/479/