Piirtäminen ei ole kustannuskysymys

Maailmassa on hyvin paljon harrastuksia, jotka aiheuttavat osallistujille tai heidän vanhemmilleen suuria kuluja. Välineitä on hankittava jopa uusien trendien takia, kun harrastaja ei uskalla osallistua menneiden kausien mallisissa välineissä tai pukineissa outojen katseiden tai naurunalaiseksi joutumisen pelossa. 

Vaan onpa ainakin yksi harrastus, joka ei vaadi aloittaessa juuri minkäänlaisia taloudellisia uhrauksia. Se on piirtäminen. Sitä voi tehdä vanhoille käärepapereille, kuten minä tein alle kouluikäisenä, tai tarpeettoman kirjan sivuille. Jotkut hyödyntävät puhelinluetteloita, jos niitä on jäänyt jonnekin ullakolle tai muuten kaapin perukoille. Kyniä jokaiselta sentään löytyy.

Näitä olen tehnyt eri vuosina halvalle postikorttikartongille.
Käytän mattaa puolta, ja se kellastuu kivasti ajan myötä.
Aiheenkaan ei tarvitse olla muuta kuin sitä mitä edessäni näen, tai ihan vain oman pään tuotoksia.

 

Tottakai taitojen ja tutkielmien edistyessä paperilaatuun ja kyniin on pakko kiinnittää enemmän huomiota, mutta vapaita skitsejä ja luovia piirustuksia voi edelleen tehdä mitä erilaisimmille mahdollisesti muuten paperinkeräykseen joutuville materiaaleille. Lisäksi hyvälaatuisten piirustuskartonkien kaikki jämät on hyvä käyttää pienempiin töihin. 

Näitä ylijäämäkartonkeja päätin käyttää "artist trading card" -tapaan.
Jatkoin siis aiemmin kuvittamieni pukujen piirtämistä pieneen kokoon ja rajaten.

Tyhjän arkin kammo on tunnettu käsite. Kun piirrän jollekin pienemmälle jäännösarkille tai halvalle materiaalille, en koskaan tunne jännitystä tai onnistumisen pakkoa. Päinvastoin tekemisen iloa. 

 

Tässäkin on pienempi, ihan itseä varten tehty akvarellikuvitus ylijäämäkartongille.

Kun taas olen tehnyt tilaustöitä, joissa materiaalit, toimeksiannon sisältö ja aikataulu paukuttavat koko ajan takaraivossa, ei se ilo välttämättä olekaan ollut aina mukana, vaikka itse aihe olisi mieluinen. Epäröin joka ainoan työn aikana, tuleeko tästä yhtään mitään. Hupaisaa on, että sama työ pitemmän ajan päästä näyttää huomattavasti paremmalta kuin se oli sitä tehdessä. Itsekritiikki löytää kummallisia virheitä, joita ei ole olemassakaan. Mutta sekin on ihan hyvä, sillä tilaustöissä kontrolliakin pitää olla. 

Vastapainoksi suosittelen ihan kaikille vapaata soljuvaa piirtämistä ilman paineita. 

Uusia junk journal-sivuja

                                     

Eilen täydensin aiemmin aloittamaani pientä junk journal-projektia. Kollaasi on ihastuttavan rentouttavaa puuhaa kaiken rajoittavamman työskentelyn lomassa tai vastapainona.

Tämä kirjanen on melko pieni. Eipähän tule stressiä koostakaan. Sitäpaitsi kaikenlaista pikkusälää on kertynyt viime aikoina materiaaliksi.

Tässä on yllä oleva aukeama auki taitettuna.

 

Tämän aukeaman oikealla puolella on myös alastaitettava läppä,
jonka alta paljastuu myöhemmin yllätys.

                                      

Tuo mustavalkokuva on pienempi läppä,
jonka takapuolella on se vanha setelin kuva.

Takasivu.

Materiaaleina olen tähän käyttänyt mm. vanhaa lasten tietokirjaa ja sen kuvituksia, 1950-luvun Kotilieden sivuja, huonekasvikirjaa, tarroja, leimasimia, työvaate-esitteen otsikointia, vanhaa matkailukirjaa sivujen pohjana ja kissanhoito-oppaan kuva. Kirjanen on sidottu karhunlangalla.

Kollaasikurssini suunnittelua

Laitanpa tähän lisää näytteitä tekemistäni junk journal- eli kollaasikirjamenetelmällä tekemistäni sivuista, joita valmistelin Wellamo-opiston kollaasikurssia varten. Kurssitoiminta tuntuu olevan tällä hetkellä hiukan vaakalaudalla tautitilanteen takia joka puolella ja on siirtymässä suureksi osaksi etäopetukseen tai kurssit peruuntuvat ainakin toistaiseksi kokonaan, mutta tässä blogissani näet mitä mahdollisuuksia kollaasi antaa.

Hienointa on, että et tosiaankaan tarvitse kalliita välineitä ja kaikki materiaali on jotain, mitä olet mahdollisesti poistanut käytöstä tai jäänyt tähteeksi muusta. Pohjana voi olla joko vanha esite tai suklaarasian alaosa. Myös vanhan seinäkalenterin sivut sopivat hyvin tähän tarkoitukseen. Pääasia, ettei sivu ole valmiiksi liian kaunis. Sittenhän siihen ei raaski liimata enää mitään.

Olen aina myös sitä mieltä, että kaiken käsillä tekemisen tulee harjoittaa ja vahvistaa omaa osaamista siten, että kädentaidot ja estetiikan ymmärrys kasvavat.

Alla näet tuoreimmat sivuni, joissa olen hyödyntänyt väriopillisia mahdollisuuksia eli kontrasteja ja harmonioita.

Tällä ehkä toistaiseksi keskeneräisellä aukeamalla olen käyttänyt
pääosin sinisen ja vihreän sävyjä, jotka muodostavat väriharmonian.
Ne kun ovat väriympyrässä vierekkäin.
Sivulle voi vaikka kirjoittaa jonkin mietelauseen.
Eri asia on raaskiiko tuota taivasta peittää millään.

Myös kylmä-lämmin-kontrasti höystettynä tumma-vaalea-elementeillä
tekee sommittelusta tasapainoisemman,
kuin mitä se olisi täysin sattumanvaraisilla palasilla liimailtuna.

 

 

 

Violetti ja vihreä ovat keskenään melkein vastavärejä,
eli puolivastavärejä ja toimivat erinomaisesti yhdessä.
Sommitelmaa on hyvä raikastaa valkoisella, tai terästää mustalla jokin kohta.

Olen huomannut, että materiaalivaraston lisääntyessä kannattaa lajitella ainakin osa valmiiksi väreittäin vaikka muovitaskuihin. Näin säästyt turhalta etsimiseltä ja tuumimiselta. 

Lisää esimerkkejä kollaaseistani ja vinkkejä löydät blogini edellisistä päivityksistä.

Pipareita

Olen lapsuudesta asti koristellut joulupipareita. Ensimmäisiin antoi isosiskoni ohjeet. Sittemmin taitoni lisääntyi, ja ideoitakin tuli kokeilujen kautta sekä tehdessä lisää. Mutta ei käden vakaus ja viivan varmuus pysy, jos kerran vuodessa puristelee pikeeripussia.

 

"Salaisuuteni" tietenkin on se, että piirrän ja piirrän. Välillä lyijykynällä, välillä värikynin tai tussiterällä, joskus jopa liidulla tai siveltimellä. Olen tehnyt sitä vuosikymmeniä, ja juuri siksi käsi, silmä ja koko mieli harjaantuu ja kehittyy.

Piirtäminen auttaa myös keskittymään. Kun tutkii mallia tai miettii ideaa, ajatukset eivät harhaile liikaa muissa ulkopuolisissa asioissa. No, on niitä poikkeustilanteita, mutta silloin ei piirtäminenkään onnistu. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että piirtäminen on koko sielulle terveellistä puuhaa, josta on apua moneen tilanteeseen elämässä.

Viime aikoina on tosiaan puhuttu paljon siitä, kuinka käsillä tekeminen on hyvää aivoille, motoriikalle ja mielialalle. Vaikka näitä pipareita koristellessa selkää alkaa särkeä, niin olen ehdottomasti samaa mieltä. Ja vielä se hyvän olon tunne, joka tulee, kun huomaan onnistuneeni!

Värejä uusiomateriaaleista yhdistellen

Palaan taas kollaasikirja- eli junk journal-aiheeseen. Koska pidän tammi-helmikuussa aiemmin mainitsemani lyhytkurssin Wellamo-opistosssa Lahdessa, mieli palaa aina näihin puuhiin ihan pelkästä innostuksesta.

Kaikki taiteellinen työ voi ihan reilusti olla myös esteettistä silmää hivelevää, tai edes yritys miellyttää värimaailmaltaan.

Juuri siksi haluan jakaa tätä väritietoutta samalla kun sitä sovellan käytäntöön. Uusimmasta työstäni, osasta siitä, näet alla kuvia. Olen käyttänyt väriharmoniaa ylimmässä, eli lähellä toisiaan olevia sinisiä ja vihreitä sävyjä, seuraavassa lämmin-viileä-kontrastia, ja alimmassa käytin punaisen ja vihreän avulla vastavärikontrastia, joka on samalla harmonia.

Ihan kirjaimellisesti tai orjallisesti ei kannata värioppiinkaan näissä upota. Riittää, että vaikutelma värien suhteen on mielestäsi sopiva. 

Kansiin käytin aaltopahvia, sisäsivuilla on jotain satunnaista - olisiko ollut kalenterin sivua.

Kuten aiemminkin olen kertonut näissä kirjoituksissani, mikään työ ei välttämättä jää sellaiseksi kuin sen tässä näytän, sillä myöhemmin saatan löytää jonkun sopivan palasen täydentämään yleisvaikutelmaa.

Jos olet kiinnostunut kurssistani ja hauat ilmoittautua, tietoa löytyy edellisen kirjoitukseni linkistä.

Kollaasikirjoja ja värejä

Tammi-helmikuulle 2022 olen suunnitellut lyhytkurssin kollaasikirja-aiheesta Lahdessa Wellamo-opistossa. Kollaasikirjoihin eli junk journaliin voi käyttää montaa erilaista tyyliä ja yhdistellä työtapoja. Siksipä minäkin kokeilen aina uutta, jotta voin antaa vinkkejä muillekin kiinnostuneille.

On hyvä kehittää taitojaan ja estetiikan tajua. Muutenhan tulos saattaa olla pahimmillaan ongelmajätettä. 

Välillä saan vaivoin valmiiksi vain osan sivusta, joskus taas enemmän kun kaksi aukeamaa yhdellä istunnolla. Alla näet muutaman hiljattain tekemäni aukeaman:

Tammikuun lopussa alkavalla kurssilla pääpaino on väriopillisilla mahdollisuuksilla, eli kontrasteilla ja harmonioilla, joita olen näilläkin sivuilla käyttänyt. Aukeamasta tulee vähemmän sekamelska, kun näkymää rauhoittaa tietoisesti ja valitsee värimaailmaksi pääosin vaikkapa kaksi toistensa vastaväriä. 

Pohjan voi tehdä vaikkapa villisti vesivärein, silloin aukeamalle saa mukavasti elävyyttä, eikä sivulle tarvitse ängetä liikaa tavaraa. Vähemmän on usein enemmän myös materiaalien suhteen. Käytän sekä omissa että kurssin töissä ainoastaan uusiomateriaalia, sillä jokaiselta löytyy varmasti paljon erilaisia papereita, nappeja ja kirjansivuja ynnä muuta tähän asti tarpeettomaksi käynyttä sälää, jota voi hyödyntää. Jos joku kohta jää liian tyhjän oloiseksi, sen voi täydentää myöhemmin. Joskus vaikkapa mietelauseelle löytyy näin paikka.

Lisää vinkkejä löydät edellisistä julkaisuistani.

Sinun ei tarvitse arastella tiedätkö valmiiksi kaiken esimerkiksi värikontrasteista. Kurssin alussa käymme läpi myös näitä väriasioita.

Tammikuun 31. päivänä alkavalle kurssilleni voit ilmoittautua myös tämän linkin kautta:

https://www.opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104313

Rumaa taidetta?

Olen viime aikoina törmännyt englanninkieliseen käsitteeseen "ugly art" eili ruma taide. Tämähän sopii mainiosti myös kollaasikirjojen piiriin, joista pidän kursseja Wellamo-opistossa Lahdessa.

Ruma taide -aiheessa keskustellaan muunmuassa onko ruma taide oikeasti rumaa, ja kuka sen päättää.

Itselleni tuo käsite osoittautui virkistäväksi ja vapauttavaksi.

Joskus työn aloittaminen on jäyheää tai tuntuu lähes mahdottomalta, koska takaraivossani on jonkinlainen onnistumisen pakko. Ihan kuin jokaista tekelettäni arvostelisi suuri tietävä tiukkapipoisten joukko. Tai minä itse.

Tässäkin olen tietoisesti käyttänyt vastavärejä
eli valinnut jopa mallit sen mukaan.
Asetelmaakin tuli hahmoteltua harkitusti.

Koetin siis irtautua ja olla miettimättä väriopillisia ja sommittelun sääntöjä, jotka opiskeluaikoina  koetin painaa mieleeni. Sovellettiinhan näitä sääntöjä lukuisten harjoitustöiden avulla. Jokainen työ myös arvosteltiin.

Rupesin tekemään hiljattain satunnaisille pahveille akryylivärein tai sekatekniikalla täysin vapaasti enemmän tai vähemmän abstrakteja aiheita. Tein siis pieniä teoksia ajattelematta tuleeko siitä kaunis, kantaaottava, puhutteleva, dynaaminen tai yleensäkään perinteisessä mielessä edes mikään taideteos puhumattakaan, että joku opettaja alkaisi jakamaan kritiikkiä ja numeroita. Minä vain tein pelkästä ilosta tai rentoutumisen tarpeesta.

Yhteen kollaasikirjaani, joka on enemmän art journal, tein akryylivärein, liiduin ja kollaasin avulla sivuja sinne minne halusin. Aiempia maalattuja pahvinpaloja lisäilen myös tähän kirjaan. Jatkan sitten kun siltä tuntuu ja aikaa riittää.

Tämä aukeama on vapaan tekniikan kirjasestani, jota täydennän silloin tällöin.

Tässä on aaltopahville tekemäni useamman tekniikan pieni taulu.

 

 

Takasivu kokeilevasta kirjastani. Tässä olen käyttänyt kangaspaperitekniikkaa,
jossa on hyödynnetty mm. silkkipaperia ja tekstinpätkiä lehdistä.
Lisäksi olen värittänyt osaa akryylivärein.
Valmis työ ei syntynyt hetkessä, vaan täydentäen jopa kuukausien päästä.

Kun töihin käyttää mahdollisuuksien mukaan uusiomateriaalia, kuten pakkauksien pahveja, lehtien sivuja, väriliitujen pätkiä, laatikkoon vuosiksi unohtuneita vesivärinappeja, niin kuuluisaa puhtaan valkoisen arkin kammoakaan ei synny.
Alku saattaa olla epäröivää, mutta intoa syntyy ja lisääntyy mitä enemmän viitsii tehdä. Tässähän ei ole päämääränä ehdottoman hieno lopputulos, vaan juuri se tekeminen ilman paineita.

Suosittelen myös sinulle, lukijani: Jos lopputuloksesta tulee mielestäsi ruma, niin olet onnistunut! Joskus taas epäonnistut ja valmis työ onkin hieno.

Linkit lyhytkursseilleni Wellamo-opistossa löydät blogini edellisistä postauksista.