Kollaasikirjoja ja värejä

Tammi-helmikuulle 2022 olen suunnitellut lyhytkurssin kollaasikirja-aiheesta Lahdessa Wellamo-opistossa. Kollaasikirjoihin eli junk journaliin voi käyttää montaa erilaista tyyliä ja yhdistellä työtapoja. Siksipä minäkin kokeilen aina uutta, jotta voin antaa vinkkejä muillekin kiinnostuneille.

On hyvä kehittää taitojaan ja estetiikan tajua. Muutenhan tulos saattaa olla pahimmillaan ongelmajätettä. 

Välillä saan vaivoin valmiiksi vain osan sivusta, joskus taas enemmän kun kaksi aukeamaa yhdellä istunnolla. Alla näet muutaman hiljattain tekemäni aukeaman:

Tammikuun lopussa alkavalla kurssilla pääpaino on väriopillisilla mahdollisuuksilla, eli kontrasteilla ja harmonioilla, joita olen näilläkin sivuilla käyttänyt. Aukeamasta tulee vähemmän sekamelska, kun näkymää rauhoittaa tietoisesti ja valitsee värimaailmaksi pääosin vaikkapa kaksi toistensa vastaväriä. 

Pohjan voi tehdä vaikkapa villisti vesivärein, silloin aukeamalle saa mukavasti elävyyttä, eikä sivulle tarvitse ängetä liikaa tavaraa. Vähemmän on usein enemmän myös materiaalien suhteen. Käytän sekä omissa että kurssin töissä ainoastaan uusiomateriaalia, sillä jokaiselta löytyy varmasti paljon erilaisia papereita, nappeja ja kirjansivuja ynnä muuta tähän asti tarpeettomaksi käynyttä sälää, jota voi hyödyntää. Jos joku kohta jää liian tyhjän oloiseksi, sen voi täydentää myöhemmin. Joskus vaikkapa mietelauseelle löytyy näin paikka.

Lisää vinkkejä löydät edellisistä julkaisuistani.

Sinun ei tarvitse arastella tiedätkö valmiiksi kaiken esimerkiksi värikontrasteista. Kurssin alussa käymme läpi myös näitä väriasioita.

Tammikuun 31. päivänä alkavalle kurssilleni voit ilmoittautua myös tämän linkin kautta:

https://www.opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104313

Rumaa taidetta?

Olen viime aikoina törmännyt englanninkieliseen käsitteeseen "ugly art" eili ruma taide. Tämähän sopii mainiosti myös kollaasikirjojen piiriin, joista pidän kursseja Wellamo-opistossa Lahdessa.

Ruma taide -aiheessa keskustellaan muunmuassa onko ruma taide oikeasti rumaa, ja kuka sen päättää.

Itselleni tuo käsite osoittautui virkistäväksi ja vapauttavaksi.

Joskus työn aloittaminen on jäyheää tai tuntuu lähes mahdottomalta, koska takaraivossani on jonkinlainen onnistumisen pakko. Ihan kuin jokaista tekelettäni arvostelisi suuri tietävä tiukkapipoisten joukko. Tai minä itse.

Tässäkin olen tietoisesti käyttänyt vastavärejä
eli valinnut jopa mallit sen mukaan.
Asetelmaakin tuli hahmoteltua harkitusti.

Koetin siis irtautua ja olla miettimättä väriopillisia ja sommittelun sääntöjä, jotka opiskeluaikoina  koetin painaa mieleeni. Sovellettiinhan näitä sääntöjä lukuisten harjoitustöiden avulla. Jokainen työ myös arvosteltiin.

Rupesin tekemään hiljattain satunnaisille pahveille akryylivärein tai sekatekniikalla täysin vapaasti enemmän tai vähemmän abstrakteja aiheita. Tein siis pieniä teoksia ajattelematta tuleeko siitä kaunis, kantaaottava, puhutteleva, dynaaminen tai yleensäkään perinteisessä mielessä edes mikään taideteos puhumattakaan, että joku opettaja alkaisi jakamaan kritiikkiä ja numeroita. Minä vain tein pelkästä ilosta tai rentoutumisen tarpeesta.

Yhteen kollaasikirjaani, joka on enemmän art journal, tein akryylivärein, liiduin ja kollaasin avulla sivuja sinne minne halusin. Aiempia maalattuja pahvinpaloja lisäilen myös tähän kirjaan. Jatkan sitten kun siltä tuntuu ja aikaa riittää.

Tämä aukeama on vapaan tekniikan kirjasestani, jota täydennän silloin tällöin.

Tässä on aaltopahville tekemäni useamman tekniikan pieni taulu.

 

 

Takasivu kokeilevasta kirjastani. Tässä olen käyttänyt kangaspaperitekniikkaa,
jossa on hyödynnetty mm. silkkipaperia ja tekstinpätkiä lehdistä.
Lisäksi olen värittänyt osaa akryylivärein.
Valmis työ ei syntynyt hetkessä, vaan täydentäen jopa kuukausien päästä.

Kun töihin käyttää mahdollisuuksien mukaan uusiomateriaalia, kuten pakkauksien pahveja, lehtien sivuja, väriliitujen pätkiä, laatikkoon vuosiksi unohtuneita vesivärinappeja, niin kuuluisaa puhtaan valkoisen arkin kammoakaan ei synny.
Alku saattaa olla epäröivää, mutta intoa syntyy ja lisääntyy mitä enemmän viitsii tehdä. Tässähän ei ole päämääränä ehdottoman hieno lopputulos, vaan juuri se tekeminen ilman paineita.

Suosittelen myös sinulle, lukijani: Jos lopputuloksesta tulee mielestäsi ruma, niin olet onnistunut! Joskus taas epäonnistut ja valmis työ onkin hieno.

Linkit lyhytkursseilleni Wellamo-opistossa löydät blogini edellisistä postauksista.

 

Valmistelua (art journal)

Ideoita pursuaa, enkä usein ehdi tehdä edellistä valmiiksi, kun uusia ajatuksia syntyy. Parempi niin, sillä ainakaan hosumalla ei saa hyvää jälkeä. Kun joku työ lepää, sen jatkaminen tapahtuu alitajunnassa melkein kuin itsestään, ja konkreettinen työ tuntuu myöhemmin helpommalta.

Pohjustin art journal-tekniikkaa (vai työtapako se on?) ajatellen uusia sivuja nestemäisellä mustalla tussilla ja siveltimellä. Ihan villejä laikkuja ja puroja isolle arkille. Leikkasin ne sitten pienen kirjasen sivuiksi.

Yllä keskiaukeama kirjasesta. Alan täydentää sivuja sopivan hetken tullen. Juuri tämmöiset esivalmistellut pohjat auttavat, kun into tekemiseen iskee: Ei tarvitse aloittaa kaikkea alusta.

Tuo tussi on siis vedenpitävää Rohrers Ausziehtusche -nimistä. Voin siis huoletta jatkaa haluamallani tekniikalla ilman, että pohjan musta väri tuhriintuu. Olen aiemmin kirjoittanut tussin ja musteen eroista, löydät sen tästä linkistä: Tussi ja muste

Vielä yksi vinkki: Kun pohjustat sivuja, älä yritä tehdä täydellistä jälkeä. Muutenhan työn jatkamisessa ei ole mitään mieltä. 

Art journaling ja pieni kokeilu

Junk journal eli kollaasikirja on käsitteenä todella laaja. Yksi alue on art journal, jossa pelkän liimailun lisäksi voi maalata, piirtää, leikellä, repiä, ommella ja yhdistellä monia materiaaleja.

Tein yhden pienehkön kirjasen, jonka perusteella aion myöhemmin saada aikaiseksi monisivuisen version. 

Pohjana käytin jäätelötuuttipakkauksen kantta, joka oli tehty aaltopahvista. Huomasin, että pahville on hyvä maalata akryyliväreillä. Väri tarttuu hyvin sille puolelle, jossa ei ole kiiltoa. Sain sen kyllä painetullekin puolelle tarttumaan, kun annoin edellisen kerroksen kuivua kunnolla.

Pahvi oli epäsymmetrinen ja yläosastaan revennyt.
Maalasin kanteen akryyliväreillä vapaata kuviointia.

Sisäaukeamalle liitin maalarinteipillä yhden sivun vanhasta sanakirjasta
ja maalasin akryyliväreillä myös nämä sivut.

Idea k-kirjaimesta tuli tuon sanakirjan sivusta.
Lisäsin k-kirjaimella alkavia kuvia.

Tässä toinen aukeama. En raaski lisäillä oikealle puolelle mitään,
koska se näyttää kivalta ihan noinkin.

 
Tämä sama perusidea toimisi vaikka tilanteessa, jossa haluaisin antaa lahjaksi jonkun reseptin: Kuva- ja värimaailma vain reseptin sisältöön sopivaksi. En tietenkään suttaisi väreillä tuota tekstiosuutta.

Täydennän tätä pikkukirjasta, kunhan löydän mieleistäni materiaalia. En oikeastaan koskaan saa yhdeltä istumalta valmiiksi näitä, vaan mietin vaihtoehtoja. Ja kuka muka pakottaa kiirehtimään?

Art journal jatkuu

Uusin kokeiluni art journal-mielessä alkoi eilen, vaikken ole edellistäkään saanut valmiiksi. Tämä on oikeastaan pohjustusta tuleville töilleni. Näistä villeistä väripintakokeiluista kun saa aika kivoja raitoja vaikkapa kuviosaksilla. Niitä voin käyttää sitten vaaka- tai pystysuoraan tulevissa sivuissa silloin kun värisilmäni sen sallii.

Itse iso arkki ei näytä vielä lupaavalta, mutta sattuma auttaa. Pienistä paloista tulee aika mukavia väri- ja sommittelumielessä.

Tällaisiin töihin voi hyvin hyödyntää kaikenlaisia ylijäämäpapereita ihan kopiopaperista pakkauspaperiin. Ei haittaa, vaikka pohjalta pilkistäisi joku kopioitu tekstin osa.
Ehkä tunnistat joskus uudemmissa töissäni myöhemmin osia näistäkin.

Art journal -projektia

Päässäni tuntuu olevan jatkuvasti uusia suunnitelmia, kunhan vain ehtisin niitä toteuttaa. Siksipä olen päätynyt usein tekemään kokeiluja pienessä koossa. Aikaa ja materiaalia kuluu luonnollisesti vähemmän.

Valmistin hiljattain pikkukirjasia, joihin aion liimata tai kirjoittaa itselleni tärkeitä sanoja tai lauseita. - Vaikkapa sellaisia elämänohjeita, jotka tuppaavat muuten uhontumaan. 

Maalasin akvarelliväreillä paperin molemmille puolille ihan villin oloisesti, mutta hillittyä väriskaalaa noudattaen laikkuja ja juovia ja muuta satunnaista. tässä vaiheessa ei saisi olla liian itsekriittinen ja yrittää tehdä täydellisen näköistä pintaa tai sommittelua. 

Arkin leikkasin sitten kahtia.

Sitten taitoin arkit puoliksi, ja taas puoliksi.

Ompelin palasista pienet kirjaset niin, että selkämykseen tein kolme reikää. 

Tällaisia aukeamia niistä tuli, sattuman ollessa apurina:

Mietin, että kunhan saan sivuille tekstiä, ja kukaties jotain muutakin, niin tällainen saattaisi olla mukava pieni lahjakin. Tämähän sopii hyvin myös postissa lähetettäväksi. Täytyy muistaa lisätä kuvia valmiista kirjasesta, että sinä, lukijani, näet lopputuloksen.

Art journal värikkäänä

Nyt tein värisommitteluistani kaksi pientä art journal-tyyppistä kirjasta. Sattuma auttoi ja tuloksista tuli ihania yhdistelmiä, kun leikkelin sivuja ja liimasin kartongin päälle kansiin kokeilujeni tuloksia.

Sivuilla ja kansissa on siis pelkästään noita villejä värikokeiluja ja roiskeita. Molempien kirjasten ulkokansien taitteisiin laitoin washiteippiä siistimään taitoksen. Jossain vaiheessa liimaan kuvia tai piirrän sisäsivuille tussilla tai rasvaliidulla jotain. Täytyy miettiä vielä.

Joitain sivuja saatan jättää sikseen, koska niiden värit ja kuviot ovat sellaisenaan ihan mukavan näköisiä.

Syksyn 2020 Junk Journal- eli kollaasikirjakurssini

Tänä syksynä, jos korona suo, pidän taas Lahdessa Wellamo-opistossa kaksi kurssia. Toinen on väripäivä ja toinen kollaasikirja-aiheinen. Päätin nimetä junk journalin tällä kertaa kollaasikirjaksi, jotta mahdollisimman moni saa heti käsityksen mihin suuntaan tuolla kurssilla ollaan menossa.

Valmistelu tällaista kurssia varten on yllättävän mukavaa, lähes koukuttavaa. Materiaalia kertyy kuin itsestään, koska katse siirtyy aina mahdollisiin sopiviin kirjaimiin, helmiin, paperinpalasiin, joihin ei aiemmin olisi kiinnittänyt huomiota muuten kuin häiritsevänä jätteenä (siitä siis sana junk).

Pohjatöinä tai aloittelevan tekijän pieninä projekteina voi tehdä vaikkapa kortteja tai kirjanmerkkejä. 

Laitanpa tähän esille taas joitakin aikaansaannoksiani, jotta sinullekin, lukijani, avautuu tämä sommittelusilmää sekä estetiikan tajua harjoittava ja kehittävä hieno harrastus.

Nämä ovat pieniä kortteja, hiukan pankkikorttia suurempia.

Tässä samojen korttien kääntöpuolet.

Ylläolevia kortteja varten en ole ostanut mitään uutena. Pahvikin on tulostusmusteiden pakkauksista leikattu. Elävyyttä voi saada leikkaamalla kuvan reunan kuviosaksilla, jos semmoiset omistaa, tai ihan vain repimällä. Repiminen on aika näyttävä tekniikka, eikä se maksa mitään.

Kurssillani käymme läpi myös art journal -variaatioita. Periaate siinäkin on sama, eli käytetään luovasti olemassaolevaa materiaalia, mutta jälki saattaa olla villimpää. Oma käsiala pääsee enemmän esille, koska tekniikassa yhdistellään siveltimen vetoja, piirtämistä ja muuta mahdollista elävöittävää tekniikkaa.

Minä teen näitä art journaleita varten erilaisia väri- ja struktuuripintoja, joista voin leikellä sivuja tai repiä osia elävöittämään värein aukeamia.

Tässä on ohennetulla akryylivärillä ja väriliidulla tehty
kuvioita vanhalle kaava-arkille.

Halvalle ryppyyntyneelle kuultopaperille tein
ohuella akryylivärillä väripintoja.

Tässä on yksi keskeneräinen art journal, jossa olen hyödyntänyt
aiemmin rennolla siveltimellä tekemiäni väriarkkeja.

 Nyt taidan sulkea koneen ja jatkaa kollaasien tekoa. Sitten voin taas esitellä uusia töitäni.

Tässä vielä tietoa Wellamo-opiston kursseja varten:
Junk journal-kurssini löytyy opiston ohjelman sivulta 25 nimellä "Kollaasikirja uusiomateriaaleista" osasta Käsityö/erityistekniikat.

Wellamo-opiston uuteen kurssiohjelmaan voi tutustua tästä linkistä: https://portfolio-web.ess.fi/www/WellamoOpisto/Wellamo_opetusohjelma2021/Wellamoopiston_OPETUSOHJELMA_20202021/page_1.html

Junk journal vai Art journal?

Käsitteiden nimet kädentaidon eri alueilla ovat syntyneet usein ihan sattumalta ja levinneet yleiseen käyttöön. Uusiomateriaalin käyttäjä on nimittänyt käyttämiään osia roskaksi eli "junk"-nimellä. Joku toinen on sanonut, että jos minä teen vaikka pienen kirjasen, johon maalaan vähänkin omaa käsialaa, niin se on taidetta, ja siitä tulee art journal. Eri maissa ei ole välttämättä alettu keksiä omia nimiä, vaan helpottaakseen hakusanaoptimoitia netissä nämä englanninkieliset sanat ovat vakiintuneet.

Ei oteta näitä käsitteitä liian tiukkapipoisesti. Mutta koska syyskuussa alkavalle kurssilleni Lahden Wellamo-opistossa pyydettiin junk journalin oheen myös art journal-aihetta, niin valotan tässä aihetta hiukan.

Journal muuten on jo sinänsä rajoittava käsite. Itse harrastus sisältää lehtiä, kirjoja, kortteja kuoria ja vaikka teepusseja. Niinpä minunkin art journalit ovat vähän kaikkea.

Yllä on tekemiäni pieniä kortteja (n. 8x6 cm), joiden aluspahvit leikkasin maissihiutalelaatikosta.
Tein sitten akvarellilla halvalle paperille väripintoja, jotka revin palasiksi.
Sommittelin niitä vanhan lehden tekstisivujen palasten kanssa visuaaliseksi kokonaisuudeksi.

Yleensä kannattaakin aloittaa kortein. Silloin ei tule liian suuria suorituspaineita heti alkuun, ja voi kokeilla eri materiaalien ja yhdistelmien toimivuutta.
Toinen kätevä aloitus ovat kirjanmerkit.

Pienet kirjat, joissa on vain muutama sivu, ovat mukavia alkupaloja ja soveltuvat kokeiluihin.

Tässä on kangaspaperimenetelmällä tekemäni kansi pienehköä 9 x 14 cm kokoista kirjasta varten:

Etukansi kangaspaperia

Takakansi kangaspaperia

Kangaspaperi tehdään puuvillakankaalle kerroksittain liimattavista paperin, pitsin, ja lautasliinojen paloista sekä silkkipaperista. Lopputulosta voi maalata vielä akryylivärein. Yleensä kangaspaperin lopputulos on tasaisempi kuin tässä, mutta minä olen tehnyt omat kokeiluni juuri art journalia varten ja halusin mahdollisimman elävää pintaa. Hieroin lopuksi märkää silkkipaperia pois joistakin kohdista, jolloin värit pääsivät esiin paremmin. Tuohon voisi vielä halutessaan ommella koneella siksakkia tai muuta tikkiä. Oma luovuus pääsee mukavasti valloilleen.

Kollaasia, kirjaa ja junk journalia

Olen edelleenkin erityisen innostunut junk journal -aiheesta. Suunnittelijana minusta on hienoa tehdä välillä jotain vapaata sommittelua, jossa ei tarvitse miettiä asiakkaan odotuksia. Sittemmin olen koonnut kirjoja ja vihkoja ihan pinoksi asti. Lahdessa Wellamo-opistossa pidin viime syksynä aiheesta lyhytkurssin. Nyt kerron joistakin projekteistani ja niiden edistymisestä.

Junk journaliin ei todellakaan tarvitse ostaa uutta materiaalia, joten se eroaa selvästi skräppäyksestä, jossa ostetaan hyvinkin paljon erilaisia askarteluliikkeiden valikoimissa olevia materiaaleja.

Junk journal on omasta mielestäni paljon mielenkiintoisempi, koska materiaalien kirjo on rajaton. Jokainen näkkileipäpaketti tai teepussi on mahdollinen aarre riippuen siitä mitä osia siitä siitä leikkaa ja miten osia yhdistelee muihin. Kun vielä värimaailman pitää johdonmukaisena, kirjoista saa ihania esteettisiä katseluelämyksia vuosiksi eteenpäin.

Tässä on Lidlin jäätelöpakkauksesta leikkaamani osat, josta liimailen omiin junk journaleihini.
Pitkulaisia pahvinpaloja voi käyttää kirjanmerkkien pohjiksi.

Teepussilaatikko, teepussin narupää, vaniljasokeripussi, näkkileipäpaketti: Kaikki käy.

Aloita pienesti:
Ei kannata heti ruveta satasivuisen oopuksen tekoon. Pieni taitettu kortti tai kirjanmerkki on hyvä aloitus. Samalla hahmotat minkälaisia materiaaleja sinun kannattaa metsästää joko kirppareilta, kavereilta, omalta tai mummon vintiltä. Oma tyyli kehittyy hiljalleen, ja sitäkin voi muunnella sen mukaan mitä sinulla on käytössä tai minkä teeman valitset kirjallesi. Näiden kanssa voi ihan rauhassa myös vähän villiintyä.

Valitse teema:
Jotta kirjasta tai vihkosesta ei tule sillisalaatti, kannattaa miettiä aihe. Hyviä johtolankoja ovat reseptit, vuodenajat, muistojen kirja, värimaailmat ja vaikkapa mietelauseet.

Toista:
Yhtenäisyyden vuoksi jokaisella aukeamalla on hyvä toistua joku elementti, niinkuin hyvässä suunnittelussa ainakin. Voit käyttää esimerkiksi samaa väriä tai fonttia tai muuta elementtiä usemmalla sivulla.

Näillä sivuilla olen käyttänyt punaista numeroa viisi toistuvasti eri kokoisina.
Numerot leikkasin erään huonekaluliikkeen tarjouslehtisestä.

Tämä on yksi kokeiluni ohuessa vihkossa. Tutkin miten erilaisia materiaaleja saa yhdisteltyä.
Samalla vihkon sisällä jatkuu lintu- ja eläinteema jossakin määrin.
Tunnistatko muuten joukosta yllä mainitsemani jäätelöpakkauksen osia?

Junk journal elää kerroksellisuudesta. Sivu saattaa tulla melko täyteenkin, kuten yllä, mutta kuinka hauskaa onkaan katsella myöhemmin eri yksityiskohtia, ja miettiä, mistä kaikkialta näitä materiaaleja tulikaan haalittua!

Tätä junk journalia sivuaa myös art journal, jossa ei tekniikoiden eikä materiaalien suhteen ole muuta rajoitusta kuin se, että sen saa pysymään jotenkin koossa. Lupasin viime vuoden blogissani kertoa ompeleiden ja muiden käytöstä junk journalissa, mutta siirrän sitä myöhemmäksi, kunhan saan enemmän materiaalia kasaan.

Koska aiheesta lukeminen ei vielä ole kaiken opimisen kannalta paras menetelmä, toivon, että moni osallistuu myös kurssilleni.
Syksyn 2020 lyhytkurssillani Wellamo-opistossa Lahdessa käsittelemme ja kokoamme sekä junk journalia että art journalia.

Tässä on linkki viimevuotiseen kolmen kirjoituksen sarjaani aiheesta. Vähän siis kertaustakin, joka on tunnetusti opintojen äiti (uudempi linkki Wellamo-opiston vuoden 2020 kurssiini tulee myöhemmin):

https://lisavaria.blogspot.com/2019/06/junk-journal-koukuttavaa-sommittelua.html