Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste elovena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elovena. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. tammikuuta 2020

Voi Elovena!






En malta minäkään olla puuttumatta Elovena -kaurahiutaleiden pakkausuudistukseen.
Olen jo aiemmin, vuonna 2018, kommentoinut kaurahiutalepaketin visuaalisen ilmeen muuttamista karumpaan suuntaan. Jos haluat tutustua siihen, pääset lukemaan tästä linkistä:

https://lisavaria.blogspot.com/2018/02/varisommittelua-kaytannossa.html

Mutta nyt tulikin tosi paha rysäys: Mitään varsinaiseen suomalaisuuteen tai nostalgiaan viittaavaa ei näy enää koko uudistuvassa ilmeessä!
Raision markkinointipäättäjät sanovat tehneensä kyselyn mm. Ruotsissa, Puolassa ja Venäjällä, ja päätyneet sen perusteella tylsän polkkatukkaisen toimistohenkilön esittämiseen kaurapuuron yhteydessä.

Kauan Keski-Euroopassa asuneena sekä mainonnan parissa työskennelleenä minun on ihan pakko sanoa nyt henkilökohtainen mielipiteeni asiaan. Jos jossain maassa "tiedetään" minkälaisia suomalaiset ovat, niin useimmiten meitä pidetään tylsinä, mutta luotettavina. Raisio onkin halunnut omien sanojensa mukaan korostaa tuota luotettavuutta. Onko aiemmalla kansanomaiseen asuun pukeutuneella naiskuvalla muka välitetty epäluotettavuutta? Liian kirjava asu? Liikaa ulkoilmaa kuvituksessa? Välittyikö kuvasta liikaa iloa ja energiaa, jota kauran syönti saattaa aiheuttaa?

Nostalginen visuaalinen ilme pakkauksissa ja mainonnassa välittää mielikuvaa siitä, että tuote on ollut suosittu ja pidetty vuosikymmenien ajan. Tätä ovat jotkut joskus käyttäneet jopa uudempien tuotteiden lanseeraamisessa markkinointikikkana.

Elintarvikepakkauksissa ei myöskään tarvitse olla välttämättä tuotteen kuvaa. Sehän on loogisesti tekstinä näkyvillä. Raisio taas haluaa korostaa tuotteen eli oksennuksen väristen kaurahiutaleiden osuutta visuaalisessa ilmeessä ja vähentää sen kustannuksella varsinaisen mielikuvaan vaikuttavan kuvituksen osuutta. Pitäisiköhän sokeripakkauksiin lisätä kiireellä sokerin kuva? Kasa hienoa sokeria, koska ostaja ei muuten ymmärrä mitä pussissa on?

Ymmärrän, että ruotsalaiset ovat kyselyssä ihastelleet uuden kuvituksen sinikeltaisia värejä, sillä ovathan ne heidän kansallisvärinsä. Saunan he jo ovat omineet. Suomi ei erotu muista omintakeisena millään markkinoilla, jos aina halutaan mielistellä ja pelätään, jos vaikka joku loukkaantuu. Puolalaiset kyselyyn osallistuneet mieltävät ehkä Suomen ja Ruotsin jopa yhdeksi ja samaksi maaksi. Luulenpa, että jokunen kyselyyn osallistunut on miettinytkin, että onpa kivat Ruotsin värit, vai ovatko ne Tanskan vai Norjan.

Ajatteleekohan Raisio vanhan amerikkalaisen markkinointiekspertin lailla: Ei huonoa julkisuutta olekaan. Pääasia, että tuotteesta puhutaan? No, tässä tapauksessa Suomen myynti ei välttämättä puhumalla lisäänny, mutta muissa maissa se kasvaisi ehkä kauniilla pakkauksilla.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Värisommittelua käytännössä

Olemme mieheni kanssa kaurapuuron ystäviä, ja noita isompia Elovenapusseja onkin tullut ostettua vuosien kuluessa lukuisia. Pussi on myös kaunis koriste keittiössä. Emme ole laittaneet sitä siitä syystä koskaan kaappiin piiloon.

Hämmästyin, kun uusimmat kaurahiutalepussit olivatkin erilaisia. Mielestäni eivät parempia.


Vasemmalla on uusi pakkaus, oikealla vanha.

Tuotteiden ostopäätöksiä tehdään useimmiten tunteella ja mielikuvien avulla.

Luullakseni kaikki tietävät miltä kaurahiutaleet näyttävät. Tuote on olut niin kauan markkinoilla että tuo oksennuksen värinen havaintokuva ei ole tarpeellinen. Vai pitäisikö sinappituubissakin olla kuva pursotetusta sinapista?

Kaunis viljapelto, joka korostaa vanhemmassa pussissa sinisen raikkautta eli hyödyntää vastavärikontrastia ja-harmoniaa, on jätetty kokonaan pois. Ja sinisen sävy on muutettu kylmemmäksi ja kovemmaksi. Taivaan heleää sinistä ilmavuuttakaan ei uudessa suunnitelmassa ole enää käytetty.

Mielikuva suomalaisista puhtaista viljavainioista on poissa.

Jopa typografia oli aiemmassa versiossa sympaattisempi, koska elintarvikkeiden yhteydessä ei tarvita viileän teknisiä fontteja muualla kuin pienissä tuoteselostuksissa, jolloin musta teksti valkoisella pohjalla on hyvä ratkaisu. Pienen asiatekstinhän on oltava luettavaa.

Nyt tuli moitteita. Mutta kun rahaa käytetään suunnitteluun, niin pitäisihän tuloksen olla entistä parempi. Eikö niin?