Talvi tuo pastellit

Joulun aika alkaa olla ohi ja päivät pitenevät. Valoa on enemmän ja onneksi myös lunta.

Joulu on vuoden pimeimmän ajan juhla eikä olekaan ihme, että suosituimmat värit Pohjolassa ovat silloin punainen ja valkoinen vihreällä höystettynä.

Punainen väri antaa energiaa ja lämmittää kylmänä vuodenaikana. Valkoinen tuo valoa ja raikastaa ja vihreä tuo luonnon ja kevään odotuksen tuntua.

Heti, kun päivät alkavat pidentyä ja lumi heijastaa valoa, värimaailmaan tulee muutoksia. Monesti punainen tuntuu jo räikeältä katsella. Lumihangen varjot ovat hennon vaaleansinisiä ja taivaalla on auringonlaskun aikaan lilan ja vaaleanpunaisen sekä vaaleankeltaisen sävyjä.

Varsinkin tammi-helmikuussa värimaailma on luonnossa hyvin rajallinen,
mutta myös harmooninen. (Kuvat: Kirsti Nahirnyj)

Ihminen tarvitsee kausia, jolloin ulkoiset ärsykkeet eivät häiritse häntä liikaa. Joulustakin on tullut monelle enemmän stressi kuin mielihyvää tai rauhoittumisen aikaa merkitsevä juhla.

Luonto on järjestänyt meille ihanan talven, jolloin katse ja mieli rauhoittuu, jos malttaa vain keskittyä ihailemaan kauniita sävyjä.

Sisustuksessakin hennommat pastellisävyt luovat harmoonista tunnelmaa. Joissakin näkemissäni sisustusartikkeleissa tarjoillaan liian pitkän harmaa-valkoisen kauden päätteeksi kaikkia maailman sirkusvärejä pursuavia ehdotuksia. Miksi pitäisi mennä toiseen äärimmäisyyteen?

Joko tai -ajattelu on aina häirinnyt minua. Tottakai ihminen voi sisustaa oman kotinsa juuri kuten haluaa. Jos hän viihtyy siellä niin. Mutta jos trendejä tyrkytetään periaatteella "nyt pitää olla tätä", varsinkin epävarmat ihmiset tekevät juuri niin ajattelematta onko se heille sopivaa ja elämänlaatua parantavaa. Kenelle he niin tekevät? Näyttääkseen muille, että he ovat nykyaikaisia?

Katson usein TV:stä Grand Designs -ohjelmasarjan uusintoja, varsinkin alkuperäisiä englantilaisia Kevin McCloudin juontamia. Hän osaa perustella ymmärrettävästi miksi tietynlaiset ratkaisut arkkitehtuurissa ja sisustuksessa ovat elämänlaatua parantavia.

Hyvä suunnittelu sekä mielekkäät hankinnat eivät ole trendejä, vaan omien tarpeiden ja elämäntilanteen huomioon ottamista. Ja ne omat tarpeet tulisivat olla aina sitä, mikä tuntuu hyvältä ja tuottaa aidosti iloa.

Ystävällisyyttä ja joulupostia

Viime ajat ovat menneet joulukorttien ja pipareiden valmistamisessa erilaisten toimeksiantojen ohessa. Kun päässä on monta asiaa, ei kirjoittaminen suju niin hyvin kuin rauhallisempina hetkinä.

Tässä vaalean sarjan korttejani, vielä signeeraamatta.

Nyt on joulukortit tehty, kirjoitettu ja lähetetty. Tänä vuonna niitä lähti postiin 46 kappaletta. En tätä kirjoita kehuakseni, vaan siksi, että mielestäni on tärkeää muistaa ihmisiä ja tehdä se edes kerran vuodessa. Onhan se ystävällistä.

Kaikenlainen ihmisten huomioon ottaminen ja ystävällinen toiminta on pyörinyt myös päässäni viime aikoina. Joulun odotus kai herkistää.

Siksi pahoitin mieleni hiljattain ihan toisen ihmisen puolesta. Asioin ison marketin yhteydessä olevassa postissa, jossa oli nähtävästi elämäänsä tyytymätön nuorehko asiakaspalvelija. Hän tiuski vanhuksille, jotka eivät huomanneet ottaa vuoronumeroa automaatista, joka todellakin on aika huomaamaton ahtaassa postinurkkauksessa. Minä sain asiani toimitettua, mutta edes hymyä ei tältä asiakaspalvelijalta irronnut.

Paha mieli tuli, kun huomasin kuinka tämä henkilö tiuskaisi eräälle iäkkäälle rouvalle, joka ei nähnyt mihin punaiset postituskuoret laitetaan. "Siihen siniseen laatikkoon, ei tänne", kuului kalsea ääni tiskiltä. Sinisiä laatikoita oli siellä noin kaksikymmentä, joista vain yksi oli tarkoitettu joulupostille. Nöyrästi tämä iäkäs rouva viimeinkin huomasi toisen asiakkaan avulla oikean paikan, jonne sai laittaa todennäköisesti ihan hyvällä mielellä kirjoitetut joulutervehdyksensä.

On puhuttu paljon yksinäisistä ihmisistä, vasinkin vanhuksista. Ehkä tämänkin elämää nähneen vanhuksen päivän ainoa ihmiskontakti oli tuo postissa asiointi. Kaikki eivät enää näe tai kuule yhtä hyvin kuin nuorempana, eivätkä kehon ja pään liikkeet onnistu kuten ennen. Olkaamme kärsivällisiä heitä kohtaan, sillä useimmat meistä ovat joskus myöhemmin samassa asemassa, jos kunto sen suo.

Jos luonne ei taivu olemaan edes kohtelias asiakaspalvelussa, kannattanee anoa siirtoa varasto- tai arkistotöihin. Me olemme ihmisiä, ja elämän yksi tarkoitus on kohdella toisiamme hyvin ja tuottaa hyvää mieltä.

Joulunpunaista, mutta miksi?

Pohjoismaissa Joulun ehdoton suosikkiväri on punainen. Esimerkiksi Keski-Euroopassa suositaan lilaa, jalometallin sävyjä tai tänä vuonna turkoosia sekä petroolia. Mutta eteläisemmässä ilmastossa valo ja sääolosuhteet vuoden vaihtuessa ovat erilaisia.

Punaisen suosio pimeänä kylmänä vuodenaikana ei ole sattumaa. Punainen kun on energiaa ja voimaa antava lämpöinen väri. Seuraksi punaiselle ikäänkuin automaattisesti löytyy vihreä. Silläkin on syynsä: Vihreä antaa punaiselle hehkua, koska vastaväri tekee sen kaverilleen.

Kuvassa näkyy omaa tuotantoani oleva tonttukoukku, eli oveen ripustettava joulutervehdys.

Vähintään ripaus valkoista raikastaa yleisvaikutelmaa, sillä kuka nyt tunkkaista Joulua kaipaa. Keski-Eurooppalaiset muuten ovat hiljalleen innostuneet hekin punaisen ja valkoisen yhdistelmästä. Johtuisikohan se lisääntyneestä energian tarpeesta, ainakin osittain?

                                   Hyvää Joulua!