Talvi tuo pastellit

Joulun aika alkaa olla ohi ja päivät pitenevät. Valoa on enemmän ja onneksi myös lunta.

Joulu on vuoden pimeimmän ajan juhla eikä olekaan ihme, että suosituimmat värit Pohjolassa ovat silloin punainen ja valkoinen vihreällä höystettynä.

Punainen väri antaa energiaa ja lämmittää kylmänä vuodenaikana. Valkoinen tuo valoa ja raikastaa ja vihreä tuo luonnon ja kevään odotuksen tuntua.

Heti, kun päivät alkavat pidentyä ja lumi heijastaa valoa, värimaailmaan tulee muutoksia. Monesti punainen tuntuu jo räikeältä katsella. Lumihangen varjot ovat hennon vaaleansinisiä ja taivaalla on auringonlaskun aikaan lilan ja vaaleanpunaisen sekä vaaleankeltaisen sävyjä.

Varsinkin tammi-helmikuussa värimaailma on luonnossa hyvin rajallinen,
mutta myös harmooninen. (Kuvat: Kirsti Nahirnyj)

Ihminen tarvitsee kausia, jolloin ulkoiset ärsykkeet eivät häiritse häntä liikaa. Joulustakin on tullut monelle enemmän stressi kuin mielihyvää tai rauhoittumisen aikaa merkitsevä juhla.

Luonto on järjestänyt meille ihanan talven, jolloin katse ja mieli rauhoittuu, jos malttaa vain keskittyä ihailemaan kauniita sävyjä.

Sisustuksessakin hennommat pastellisävyt luovat harmoonista tunnelmaa. Joissakin näkemissäni sisustusartikkeleissa tarjoillaan liian pitkän harmaa-valkoisen kauden päätteeksi kaikkia maailman sirkusvärejä pursuavia ehdotuksia. Miksi pitäisi mennä toiseen äärimmäisyyteen?

Joko tai -ajattelu on aina häirinnyt minua. Tottakai ihminen voi sisustaa oman kotinsa juuri kuten haluaa. Jos hän viihtyy siellä niin. Mutta jos trendejä tyrkytetään periaatteella "nyt pitää olla tätä", varsinkin epävarmat ihmiset tekevät juuri niin ajattelematta onko se heille sopivaa ja elämänlaatua parantavaa. Kenelle he niin tekevät? Näyttääkseen muille, että he ovat nykyaikaisia?

Katson usein TV:stä Grand Designs -ohjelmasarjan uusintoja, varsinkin alkuperäisiä englantilaisia Kevin McCloudin juontamia. Hän osaa perustella ymmärrettävästi miksi tietynlaiset ratkaisut arkkitehtuurissa ja sisustuksessa ovat elämänlaatua parantavia.

Hyvä suunnittelu sekä mielekkäät hankinnat eivät ole trendejä, vaan omien tarpeiden ja elämäntilanteen huomioon ottamista. Ja ne omat tarpeet tulisivat olla aina sitä, mikä tuntuu hyvältä ja tuottaa aidosti iloa.

Standardeja, standardeja

Mistäköhän johtuu, että jo vuosikausia minusta on tuntunut, että kaupoissa, lehdissä ja TV:ssä kaikki on ihan samannäköistä? Monissa uudelleenkin sisustetuista kodeissa rohkein väri on harmaa tai beige ja kaksi viherkasvia nurkassa. Kulmasohva divaanilla ja kaikilla ne samannäköiset lamput. Kirjahyllyjä ei enää juurikaan näe, koska perinteinen lukeminen on vähentynyt. Ne korvaa usein valkoinen TV-taso, jonka päällä on valtava musta TV-ruutu.

Mutta juuri moni näistä moderneista sisustuksista on valitettavasti uusittu ja taas uusittu. Huonosti kestänyt sohva on heitetty kaatopaikalle ja hankittu uusi valkoinen tai erilaista harmaansävyä oleva kulmasohva tilalle.

Kaikenlainen materiaalien ja luonnonvarojen tuhlaaminen on tietenkin järjetöntä. Siksi ei kannatakaan ostaa jatkuvasti uusia tavaroita ympärille, jotka vielä ovat usein halpamaissa ja mahdollisesti lapsityövoimalla tuotettuja.

Miksi sitten kaikki uusi on vielä samannäköistäkin kuin viime vuosikymmenellä?

Havahduin, kun katsoin Vintage-valtakunta -nimistä ohjelmaa. Siinä sarjan yksi päähenkilöistä, vintagetavaraa keräävä ja myyvä Tomppa Kekäläinen sanoi osuvasti:"Viiskyt(tai kuuskyt)-luvun teeveet näytti joltain avaruusraketeilta, mutta nykyajan standardit pilaa kaiken". Tämä on vapaasti muistini varassa lainattu lausahdus, jossa kuitenkin oleellinen tulee ilmi.

Onko tässäkin jugendajan tuhkakupissa tuo naisen pää ihan turha?
Vai kieltävätkö nykyjan standardit ehkä naisen kuvan käytön tällaisissa yhteyksissä?
(En nyt puutu tupakoinnin tarpeellisuuteen sinänsä.)

Miksi muka kaiken pitää olla niin tasapäistä? Ettei vaan lapsi kolauta päätä ravatessaan olohuoneen poikki?

Puristien mielestä kaikki kiemurainen tai värikäs on vain kitschiä, ja ainoastaan suoraviivainen ja käytännöllinen on laadukasta ja älykästä muotoilua. No, säästäähän semmoinen valmistuskustannuksia.

Missä ovat muodot ja värit, jotka innoittavat luovaan ajatteluun ja antavat energiaa?
En tarkoita tyylien ja värien sekamelskaa huoneet täyteen ahdettuna. Tottakai tavaroiden ja huonekalujen tulee sopia jotenkin toisiinsa, tilaan ja elämäntyyliin.

Mitä me harrastamme? Mistä olemme kiinnostuneita?

Jotkut viihtyvät minimalistisissa tiloissa. En tiedä onko se kaikilla aitoa omaa makua vai kuvittelua siitä, että siten antaa itsestä intellektuellin mielikuvan. Eiväthän kaikki voi olla samanlaisia luonteeltaan ja toiveiltaan. Mutta sisustuksia katsoessa vaikutelma on juuri sellainen. Eivätkö sellaiset ihmiset harrasta mitään?

Kun katsoin Kenen kotona -sarjan ruotsalaisia jaksoja, huomasin naapureillamme olevan vielä enemmän tarvetta olla toistensa näköisiä. Suomalaisissa kodeissa oli sentään jonkin verran anarkiaa ja huumoria. Johtuneeko se siitä, että täkäläisissä osanottajissa on ollut enemmän muotoilijoita ja suunnittelijoita?

Huumoria ja yllätyksiä elämä kaipaa aika monella alueella. Poikkeavaa ajattelua. Standardit voivat jäädä turvallisuuslaitteisiin ja sairaalateknologiaan.

Harmaudestako voimaa?

On olemassa paljon villieläimiä, joille harmaa väri on elintärkeä, koska se on niiden suojaväri. Harmaa kun ei niinkään erotu, koska se on passiivinen taustaväri. Sisustusrendit tarjoavat meille edelleen harmaata sen kaikissa sävyissä. Harmaa on ihan hyvä tausta. Mutta miksi ihmeessä kaiken pitää olla vain taustaa?
Usein turvaudumme tällaisiin passiivisiin "väreihin" silkasta epävarmuudesta. Harmaa ei ainakaan riitele. Loppuunpalaneelle ihmiselle harmaa voi antaa väliaikaisesti kaivattua rauhaa. Mutta se ei myöskään anna pontta ryhtyä uuteen. 
Miksi tyytyä passiiviseen, jos voi saada samalla vaivalla energiaa ja intoa, mielihyvää tai lämpöä riippuen mitä värejä käyttää. Värien käyttöä ja sommittelua voi harjoittaa, ja varmuus kasvaa kokemuksen ja harjoituksen myötä.
Tässä blogissa haluan auttaa ja rohkaista teitä lukijoitani - olipa kysymyksessä sisustaminen, käsityöt tai taide.

Aloitetaan vaikkapa vihreästä. Sitähän on tuhansia eri sävyjä. Ja luonnossa vihreä on aina läsnä, jos emme laske runsaslumisia talvia mukaan. Vihreä rauhoittaa ja auttaa jopa hengittämään vapaammin. Oliivinvihreä, minttu, havunvihreä, keväänvihreä...

Jotta lopputulos ei kuitenkaan ole tukkoinen, vihreä tarvitsee jotain muuta väriä seurakseen. Ihan niinkuin luonnossa kukka loistaa omalla värillään. Niistä ensi kerralla lisää.