Netistä helposti ja vaivattomasti?

Eilen päättyneen värikurssini puitteissa oli myös osio ideoinnista. Kerroin miten ideoita yleensä saa ja miten voi tutustua uusiin ajatuksiin tai mistä etsiä niitä.

Näytin idealeikekirjaani, jossa on kaikkea mahdollista sekaisin: valokuvia, lehtiartikkeleita, päivälehden näppisviestejä, musiikkikappaleiden nimiä, joita en halua unohtaa, ja käärepaperin palasiakin. Lipastoni laatikossa on muunmuassa Rapalan uistimia, joita en koskaan aio käyttää kalastukseen, koska ne ovat ihan liian kauniita (arvostavatkohan kalat niiden kauneutta?). Ihailen esineiden estetiikkaa ja samalla oman suunnittelun rima kohoaa.

Ylläolevat kuvat ovat yhdestä ideapankkikirjastani.

Kurssilla pyysin osanottajia leikkaamaan jakamistani kansainvälisistä aikakauslehdistä mieluisia leikkeleitä, ihan vain jotta kurssilaiset saavat alun aarrearkkuunsa. He voivat myöhemmin lisätä sinne inspiraation lähteitä kuten vaikkapa kangastilkkuja, pääsylippuja tai muuta nappia ja lahjanarua. Aikuinenkin saa leikitellä ihan ilman toruja.
Muistutin myös luonnossa ja kaupungilla liikkuessa käyttämään havaintokykyä ja valokuvaamaan yllättäviä asioita ja väriyhdistelmiä.

Sain aikamoisen kolauksen, kun eräs osanottaja vaikutti jotenkin vastahakoiselta ja alkoi esitellä pinterestiä. Samalla hän kertoi, ettei osta ollenkaan enää edes lehtiä. Kaikki on pinterestissä. Se alkoi mietityttää minua.

Helppoahan se on: Valmiiksi pureskellut ja toisten miettimät hulppeatkin kuvat ovat siellä kaikkien ideatykkien saatavilla. Huomio: Toisten lopppuun asti harkitut ja suuren työn takana olleet tulokset. Siitä vain hamuamaan, ihan vaivattomasti ja ilmaiseksi.

En tarkoita tilanteita, joissa etsitään tietoa esimerkiksi käsityöohjeista tai materiaaleista, mallia tietynlaisesta esineestä tai kasvin ulkonäöstä, sillä internet on useimmiten nopea tapa löytää yksittäisiä tiedonpalasia. En toki paheksu myöskään taitajien työn tulosten ihailua. Mutta se ei voi olla suunnittelijan ainoa lähde.

Minne on jäänyt hypistely suunnitellessa? Sormien syyhyäminen tarkoittanee monelle enää tabletin näytöllä hipelyä. Hyvä suunnittelu ei ole kopiointia, vaan asioiden ymmärtämistä ja niiden yhdistelemistä uudella tavalla. Sillä jossain mielessähän kaikki on jo olemassa. Osien käyttäminen aiemmin totutulla tavalla ei ole luovaa. Omintakeisuus on luovuutta.

Jos leikkaan ideointia varten mieleisiäni asioita lehdistä, valitsen juuri sen, mikä puhuttelee minua erityisesti. Saatan pysähtyä miettimään enkä kiirehdi. Ehkä löydän väripalasen hienosta sävystä tai yhdistelmästä. Tai hienoa typografiaa. Toimin harkitusti ja täydennän sivuja liimaillen uutta materiaalia. Vaivihkaa värisilmäkin kehittyy, kun mietin paikkoja uusille löydöilleni. Lisään muistiinpanoja rennolla kädellä, varsinkin jos olen nähnyt jonkun mielenkiintoisen dokumenttielokuvan. Samalla opin tuntemaan itseänikin aina vain paremmin ja oma tieni suunnittelijana vahvistuu.

Harrastelija saattaa suhtautua kevyemmin suunnitteluun ja itsekritiikin sekä tiedon puute johtaa jopa ylimieliseen asenteeseen. Klikataan nopeasti sopivat kuvat ja kopsataan se mikä tuntuu hyvältä. - Ja naps, valmista on. Tuleeko siinä mietittyä MIKSI, KENELLE ja MITEN? Tai sama toisessa järjestyksessä.

Siksi pyrin kursseillani puhumaan nimenomaan ideoinnin tärkeydestä.
Aina on kuitenkin hyvä kehittää itseään ja taitojaan, olet harrastaja tai ammattilainen.

Tässä linkki aiemmin kirjoittamaani Imuroidaan internetistä

Varo luovuuden jarruttajia!

Suunnitellessani Wellamo-opistolle päiväkurssia ideoinnista pohdin luovuuteen liittyviä asioita ja luin tietenkin lisää aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Edellisessä päivityksessäni jo yhdestä mainiosta kirjasta kerroinkin.

Kurssi oli viime lauantaina ja aika meni kuin siivillä. Keskustelua herättivät milloin näyttämäni kuvat, milloin mieleen juolahtaneet muistot ja kokemukset. Olenkin aina iloinen, jos opettaessani ryhmässä syntyy innostunutta mielipiteenvaihtoa. Näsäviisas häiriköinti tai besserwisserit ovat asia erikseen, mutta onneksi sellaisia olen harvoin kohdannut.

Luovuus ja samalla ideointi tarvitsevat rauhallista mieltä. Rauhaa ei synny, jos on riippuvainen toisten asettamista aikatauluista. Tarkoitan riippuavaisuudella sitä, että kaikki tekeminen on aikataulutettu sen mukaan, kuinka paljon haluaa olla muille mieliksi ja sovittaa oman elämänsä sen mukaan. Ei ole itsekästä haluta tehdä omien toiveiden mukaisia ratkaisuja omassa elämässä. (Itsekkyyden puolelle menee vasta, jos alkaa rajoittaa toisten elämää.)

Luovuuden esteenä ovat myös ihmiset, jotka kaikin tavoin jarruttavat ideoistaan innostunutta sanomalla yksioikoisesti "ei noin voi tehdä, ei se onnistu nykymaailmassa" tai "ei semmoinen käy, asiat toimivat todellisuudessa ihan eri lailla". Siis yksinkertaistettuna sana "ei" on heidän useimmiten käyttämänsä ilmaisu. Usein tällaisilla ihmisillä ei ole myöskään omia korvaavia ehdotuksia. Ainoastaan jarrut.
Jotkut suosittelevat jopa välttelemään negatiivisia ihmisiä. Totta on, että heidän seuransa on rasittavaa. Mutta luovan ihmisen on hyvä tuntea kaikentyyppisiä ihmisiä ja kohdata erilaisia luonteita. Heistä voi aina oppia jotain uutta. Sekin avartaa. Älä kuitenkaan uhraa heille liikaa energiaasi, vaan:

VARO ei-ihmisiä.

Niin sanotussa todellisuudessa asiat ovat usein karuja ja päivät hektisiä, koska ihmiset vain porskuttavat kyseenalaistamatta mitään ja tekevät kaiken aina uudelleen saman kaavan mukaan. He eivät uskalla ajatella toisin. Siitä saattaisi tulla moitteita, tai voisi tehdä vaikka jotain väärin. Moni elää harhaluulossa, että asioiden pitää olla tietyllä tavalla. Kyllä se palkka silläkin periaatteella juoksee ainakin jonkun aikaa. Eri asia on, miten sellainen yritys tai työympäristö pärjää pidemmällä aikavälillä. Paikallaan pysymällä tai kopioimalla muiden ideoita?

Mitäköhän näillä voisi olla yhteistä? Ideat tulevat usein yllättäen ja odottamatta.

Jokainen meistä tuntee tilanteen, jossa jonkun esittämä uusi idea tuntuu ihan pöhköltä. Kaikki uudenlaiset ennenkuulumattomat asiat tuntuvat siltä. On jopa olemassa närkästynyt sanonta monissa eri kielissä: "Tämähän on ennenkuulumatonta!". Kritiikki kuuluu asiaan. Mutta tapaa, jolla se esitetään, on hyvä miettiä. Toisen tyrmääminen ja loukkaaminen - toisen ihmisarvon jopa kyseenalaistaminen ei ole tahdikasta.

Tahdikkuus on hieno luonteenpiirre ja ihmisten kanssakäymisessä ehdoton edellytys. Toista ihmistä tulee kunnioittaa. Onneksi kouluissakin aletaan panostaa enemmän vuorovaikutukseen.

Uudet ideat ovat usein hiomattomia, mutta tarkoitus onkin miettiä ja keskustella miten niitä voi kehittää, mitä voi jättää pois esimerkiksi materiaalivalinnoissa. On myös keskusteltava mahdottomuuksista. Kyllä orava tai hevonen voivat olla violetteja.

Saikohan hammaslangan keksijä alunperin idean nähdessään lankarullan?

Luovuus on laaja alue, eikä sitä voi edes yksiselitteisesti kuvailla. Joka tapauksessa sitä voi soveltaa kaikkiin elämän eri alueisiin: Oman elämän suunnitteluun ihan arjessa, työympäristön ja työtapojen kehittämiseen, paikkakunnan liikenteen sujuvuuden suunnitteluun tai sitten siihen, mihin luovuus ja ideointi yleensä yhdistetään: Kaikenlaiseen taiteelliseen toimintaan.

Pääasia on, että uusi toteutettu ja hiottu idea rikastuttaa elämäämme.

Kollaasia ja sommittelua

Hiljattain minulle tuli taas semmoinen hetki, että minkäänlainen suunnittelu ei tuntunut sujuvan - eipä minulla ollut juuri konkreettista toimeksiantoakaan.

Mieleeni juolahti kollaasi.

Rupesin leikkelemään erilaisia selkeitä kuvia vanhoista lehdistä. Kun niitä oli aimo annos kasassa, aloin leikkiä. Koetan nimittäin aina muistaa sen, että pieni lapsi on automaattisesti luova ja osaa ajatella poikkeavastikin, koska hän leikkii suuren osan ajasta. (Toivon, että edelleenkin kaikki lapset saavat leikkiä niin paljon kuin haluavat).

Leikkasin erilaisia kuva-aiheita, mutta melko tarkasti ääriviivoja myöten.

Aloin siirrellä kuvia ja tehdä erilaisia sommitelmia. Pohjalla näkyy olohuoneen pieni marmoripöytämme, joka antaa miellyttävän pehmeän taustan väreille.

Sommitellessani en ajatellut mitenkään kuvien sisältöä, vaan pelkkää muotoa ja väriä. Siirtelin siis mieleni mukaan tekstiblokkeja ja kuvia ja ihastelin miten hyvin jotkut värit sopivatkaan toistensa rinnalle, ja miten lisäämällä esimerkiksi voletin yhteyteen vihreää värit ikäänkuin hehkuivat toistensa seurassa.

Violetti ja vihreä muodostavat mukavan melkein vastavärikontrastin.

Mitään en liimannut paikoilleen, jotta sommittelu pysyy leikkinä eikä pakonomaisena tuottamisena.

Sommittelua ja ideointia voi harjoittaa monella erilaisella menetelmällä. Kollaasileikin huomasin erittäin virkistäväksi. Jos kokeilet samaa, niin suosittelen, että otat kuvia sommitelmista vaikkapa kännykällä myöhempää tutkiskelua varten

Ideoinnista olen kirjoittanut blogiini aiemminkin, esimerkiksi 29.9.2014 otsikolla "Mistä niitä ideoita?"

Harmaudestako voimaa?

On olemassa paljon villieläimiä, joille harmaa väri on elintärkeä, koska se on niiden suojaväri. Harmaa kun ei niinkään erotu, koska se on passiivinen taustaväri. Sisustusrendit tarjoavat meille edelleen harmaata sen kaikissa sävyissä. Harmaa on ihan hyvä tausta. Mutta miksi ihmeessä kaiken pitää olla vain taustaa?
Usein turvaudumme tällaisiin passiivisiin "väreihin" silkasta epävarmuudesta. Harmaa ei ainakaan riitele. Loppuunpalaneelle ihmiselle harmaa voi antaa väliaikaisesti kaivattua rauhaa. Mutta se ei myöskään anna pontta ryhtyä uuteen. 
Miksi tyytyä passiiviseen, jos voi saada samalla vaivalla energiaa ja intoa, mielihyvää tai lämpöä riippuen mitä värejä käyttää. Värien käyttöä ja sommittelua voi harjoittaa, ja varmuus kasvaa kokemuksen ja harjoituksen myötä.
Tässä blogissa haluan auttaa ja rohkaista teitä lukijoitani - olipa kysymyksessä sisustaminen, käsityöt tai taide.

Aloitetaan vaikkapa vihreästä. Sitähän on tuhansia eri sävyjä. Ja luonnossa vihreä on aina läsnä, jos emme laske runsaslumisia talvia mukaan. Vihreä rauhoittaa ja auttaa jopa hengittämään vapaammin. Oliivinvihreä, minttu, havunvihreä, keväänvihreä...

Jotta lopputulos ei kuitenkaan ole tukkoinen, vihreä tarvitsee jotain muuta väriä seurakseen. Ihan niinkuin luonnossa kukka loistaa omalla värillään. Niistä ensi kerralla lisää.