Ilmoittautuminen kursseilleni Wellamo-opistossa 2021 alkaa

Kehitä värisilmääsi ja sommittelutaitoasi!

Tällekin syksylle olen valmistellut kaksi lyhytkurssia Lahteen Wellamo-opistoon. Koska ilmoittautuminen alkaa tiistaina 10.08. klo 10, laitan tähän vielä tietoa ja linkin opiston sivuille.

Väripäivä - Intoa sommitteluun

Harjoitukset tehdään värilastuin, jotka tuon mukanani

 

Ensimmäinen lyhytkurssi on väripäivä, joka onkin ollut edellisvuosina suosittu, koska värien merkityksen tärkeyttä on taas alettu ymmärtää ja arvostaa. Liian kauan harmaa on vallinnut - väri, joka ei ole oikeastaa edes väri, vai mitä? Kurssi sopii taiteesta, sisustuksesta tai käsitöistä tai muuten vain väreistä kiinnostuneille.

Jos haluat saada intoa ja rohkeutta värien käyttöön, niin saatat pohtia, miten yhdistellä mielekkäästi sävyjä, joita sentään on olemassa tuhansia. Näihin väritunnelmiin, värien psykologiseen merkitykseen ja omien mieltymysten kokeiluihin syvennymme päivän mittaisella intensiivisellä kurssilla lauantaina 18.9.2021. Sinun ei tarvitse tuoda mukanasi kuin sakset, liimapuikon ja muutaman arkin valkoista A4-kokoista paperia, jolle voit liimata harjoituksia.

Värikurssini nimi on "Väripäivä- Intoa sommitteluun" ja ilmoittautumiseen sekä lisätietoihin pääset tästä linkistä: https://www.opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104302

 

 Kollaasikirja tai taulu uusiomateriaaleista

Kuvia kollaasikirjojen valmistamisesta ja valmiita sommitelmia

Toinen kurssini on kollaasikirjakurssi, jolla voit kirjan sijasta sommitella myös taulun. Käytämme uusiomateriaaleja, eli mitä vain voit kuvitella voivasi liimata esteettiseksi kokonaisuudeksi tai villin taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Kollaasikirjasta käytetään myös nimeä liimakirja tai junk journal.

Materiaaleiksi käyvät kirjan ja lehden sivut, pahvit, konvehtirasiat, nuotit, kangaspalat, langat, lahjapaperin silput, napit, tarrat ja muut sälät, joita et kuvitellut voivasi tarvita. Vanhat kuitit ja matkaliput ovat myös oivallisia, jos ne vain sopivat suunnittelemasi aiheeseen tai sommitelmaan. Kurssilla vaihdellaan materiaaleja myös toisten osanottajien kanssa. Aloitamme perehtymisillalla, ja kahtena lauantaipäivänä syvennymme tähän innostavaan, rauhoittavaan ja sommittelutaitoa kehittävään aiheeseen.

Maanantaina 27.9. alkavan lyhytkurssin koko nimi on "Kollaasikirja tai taulu uusiomateriaaleista" ja ilmoittautumislinkki löytyy tästä: https://www.opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104311

Painetusta Wellamo-opiston ohjelmasta kurssini löytyvät sivulta 42.

Lisää junk journalia

Paperikuvia tilatessani minulle on kertynyt aika monta valokuvakuorta. Huomasin niidenkin olevan mainioita pohjia tai kansia junk journaleihin, koska ne ovat tukevaa materiaalia, ja sisällä on jopa tasku.

Tähän olen kiinnittänyt sisälle langalla muutaman sivun.
Kun sivuluku pysyy maltillisena, niin ei tule turhia paineita.

Tulostimen mustekasetteja ostettuani huomasin, että rasioista saa kivoja minikirjoja, joihin voi liittää joko sivut tai pieniä kortteja:

Ideoita tulee lisää kuin itsestään. Nyt korona-aikana virikkeet ovat vähissä, mutta jostain syystä tämäntyyppistä puuhaa tehdessä ajatukset tuulettuvat todella mukavasti.

Katselin muuten junk journal -asioita miettiessäni, mitä kaikkea tuo sana "junk" oikein tarkoittaa.

JUNK:
Romu, jäte, roska, roina, krääsä, kama, sälä, rompe. Suomen kieli on siis aika rikasta, kun noin monta sanaa löytyi vastaamaan yhtä!

JOURNAL:
Päivyri, lokikirja, sanomalehti, aikakauslehti, lehti. Ja vielä jossain ammattikäytössä akselintappi.

Kylmän kesän värejä

Paikallislehtemme julkaisi jokavuotisen kesäliitteen. Joko tekijät harrastavat ironiaa Suomen kylmän kesän kustannuksella, tai sitten värisuunnitteluun ei taaskaan ole oikeasti panostettu.

Kirjoitin jo viime vuonna vastaavan julkaisun kylmästä kansikuvasta ja sama linja lehdellä jatkuu tänä vuonna:

Rajattu viime kesän kannesta

Tämänvuotisen kannen värejä. Yläosa on edellisvuoden kaltainen.

Tottakai valkoisella pohjalla näkyy hyvin monikin tekstiväri, mutta sommittelun pitää viestiä myös sitä, mitä ollaan sanomassa lukijalle. Vaikka suunnittelijat luonnostelisivat tammi-helmikuussa tulevan kesän lehteä, heidän tulisi muistaa, että julkaisuaikaan värimaailma on erilainen kuin alkuvuoden pakkasissa. Sitä ovat myös meidän lukijoidemme odotukset.

Puhumattakaan siitä, että kuvassa esiintyvälle vaaleatukkaiselle julkkikselle olisi voinut tarjota värikkäämpäää vaatetta, tai edes jotain kontrastia.

Kesän odotukseen liittyvät värit. Tiedostaen tai tiedostamatta. Voimakkaatkin. Suurin osa meistä haluaa taatusti iloa, lämpöä ja nautintoa pitkän talven jälkeen. Ei epämääräisiä pastelleja yhdistettynä valkoiseen ja mustaan, vaan oikeaa iloittelua.

Tässä vielä pieni kertaus värien merkityksestä, joista olen aiemminkin kirjoittanut blogissani:

Valkoinen: Kylmä. kliininen, puhdas
Musta: Suru, lika, filosofisuus, epäonni
Violetti: Välimuoto, maagisuus
Vihreä: Nuoruus, kevät, kasvu, tuoreus, rauhoittava
Pastellisävyt: Kyseisten värien haaleampi sanoma, varovaisuus

Punainen: Energia, lämpö, erotiikka, voima
Keltainen: Lämpö, ilo, äly
Oranssi: Lämpö, sadonkorjuu
Sininen: Luovuus. viileys (taivas, vesi), avaruus

Vaikka itse teksti ja sen sisältö ovat tärkeitä, värien käyttö sommittelussa kuitenkin tukee sanomaa tai vaimentaa sitä.

Katselen rauhassa

Kaiken tekemisen ohella on aina välillä keskityttävä sellaisinkiin asioihin, jotka eivät ole ilmiselvästi esillä. Luova ihminen etsii aina jotain mikä puhuttelee, oli se sitten tunnelmallaan, rauhallisuudellaan tai väreillään ja muodoillaan tai vaikka millä.

Etsin usein kävellessäni abstrakteja muotoja ja kuvaan niitä digikameralla. Kuvatessa tulen samalla rajanneeksi kohdetta. Tämän otoksen löysin juuri, kun lajittelin tiedostojani kansioihin.

Tämä erottui kaikenlaisten ottamieni maisemakuvien joukosta, koska en ensin muistanut tai ymmärtänyt mitä se esittää. Silti jokin siinä heti kiehtoi. Kuva on otettu juuri ennen jäiden lähtöä.

Muistan kuinka pääsykoetiimissämme Münchenin koulussa kollegani aina puhui siitä, tunnistaako hakijan töistä kuinka liikkuva (beweglich) hän on. Tuo liikkuva-sana oli minulle uusi, mutta jäi mieleen niin osuvana ilmaisuna.
Abstrakti aihe vapauttaa, koska katsoja joutuu ajattelemaan ja miettimään miksi juuri tämä kuva puhuttelee - vai puhutteleeko ollenkaan? Ajatusmaailmaa on tärkeää liikutella.

Oma puutteeni nuorempana oli asetelman tai somittelutaidon heikkous, koska kiinnitin huomioni eniten juuri piirustustaitoon. Sittemmin tutkiessani juuri abstrakteja aiheita ja tauluja opin lisää puhtaasta sommittelun dynamiikasta. Kontrastit, suunnat ja tyhjän tilan käyttö alkoivat tulla enemmän omiin töihini.

Ylläolevaa kuvaa katsellessa juuri noita asioita tulen taas pohtineeksi.
Käytit mitä tekniikkaa tahansa töissäsi, on aina mukavaa ja avartavaa miettiä myös näitä sommitteluun liittyviä asioita.

Mittasuhteita ja keskittymisen tarvetta

Joskus, tai ehkä useinkin, taiteellisen työn suunnittelija miettii mikä mättää, kun se jokin puuttuu eikä oma suunniteltu kuva puhuttelekaan, vaikka idea päässä ja luonnoksessakin oli alunperin niin loistava.

Suunnittelutyössä ja toteutuksessa miellyttävä rauhallinen ilmapiiri on hyväksi, jotta keskittymiskyky on parhaimmillaan. Harvassa ovat he, jotka pystyvät tuottamaan kelvollista jälkeä hälinän ympäröimänä.

Vaikka itse luonnos olisi ollut dynamiikaltaan reipas ja energinen, ei lopputulos isommassa koossa vastaa aina odotuksiani. Luonnostellessahan ihminen on yleensä rennompi. Osaan todellakin pilata mittasuhteita vain siitä syystä, että se rentous, joka vielä luonnostellessa oli, hävisi tavoitellessani täydellistä lopputulosta. Hälinä ja jännittäminen häiritsevät ainakin minua eniten luovaa työtä tehdessäni.

Vapaasti luonnostellessa, kuten tässä painotuotetta varten tekemissäni pikkuskitseissä myös tyhjän tilan käyttökin tulee kuin automaattisesti. Ja sehän auttaa jännitteen aikaansaamisessa.

Olen huomannut, että keskittymisen puutteen tuloksena on siis epäsopu työn mittasuhteissa. Ikäänkuin yleinen rauhattomuus aiheuttaisi sen, että tietämättään tuottaa vastapainoksi mahdollisimman rauhallisen oloisen tai tasapaksun teoksen, joka ei puhuttele ketään. Elementit ikäänkuin kilpailevat toistensa kanssa.

Mittasuhteisiin kannattaa kaikessa suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota. Periaatteessahan se on kaiken sommittelun perusta.

Sopusuhtaisuus ei tarkoita tylsyyttä, vaan eri mittasuhteiden välistä vuoropuhelua, joka aiheuttaa joko tarvittavaa dynamiikkaa tai harmoniaa. Tämä pätee kaikkeen visuaaliseen suunnitteluun arkkitehtuurista postikorttiin ja veistoksesta mainonnan painotuotteisiin.

Katseelle pitää löytyä joku painopiste, johon kiinnittää huomio ensimmäiseksi. Tämä on tärkeää varsinkin visuaalisessa mainonnassa. Katsoja turhautuu, jos hän ei näe nopeasti mistä hänelle tarjotussa viestissä on kyse. Nykyisessä maailmassa ei monenkaan kärsivällisyys kestä sekavuutta. Ja selkeyden kaipuuhan on hyvä asia.

Sommittelussa on tärkeää yksi pääviesti. Sitä ympärillä olevat elementit tukevat.

Sen yhden pääviestin, joka siis on visuaalinen painopiste, sanoman on tietysti oltava jotain tärkeää. Muutenhan ihminen tuottaa pahimmassa tapauksessa ongelmajätettä. Ei kannata tuhlata aikaa ja materiaalia turhanpäiväiseen.

Kollaasia ja sommittelua

Hiljattain minulle tuli taas semmoinen hetki, että minkäänlainen suunnittelu ei tuntunut sujuvan - eipä minulla ollut juuri konkreettista toimeksiantoakaan.

Mieleeni juolahti kollaasi.

Rupesin leikkelemään erilaisia selkeitä kuvia vanhoista lehdistä. Kun niitä oli aimo annos kasassa, aloin leikkiä. Koetan nimittäin aina muistaa sen, että pieni lapsi on automaattisesti luova ja osaa ajatella poikkeavastikin, koska hän leikkii suuren osan ajasta. (Toivon, että edelleenkin kaikki lapset saavat leikkiä niin paljon kuin haluavat).

Leikkasin erilaisia kuva-aiheita, mutta melko tarkasti ääriviivoja myöten.

Aloin siirrellä kuvia ja tehdä erilaisia sommitelmia. Pohjalla näkyy olohuoneen pieni marmoripöytämme, joka antaa miellyttävän pehmeän taustan väreille.

Sommitellessani en ajatellut mitenkään kuvien sisältöä, vaan pelkkää muotoa ja väriä. Siirtelin siis mieleni mukaan tekstiblokkeja ja kuvia ja ihastelin miten hyvin jotkut värit sopivatkaan toistensa rinnalle, ja miten lisäämällä esimerkiksi voletin yhteyteen vihreää värit ikäänkuin hehkuivat toistensa seurassa.

Violetti ja vihreä muodostavat mukavan melkein vastavärikontrastin.

Mitään en liimannut paikoilleen, jotta sommittelu pysyy leikkinä eikä pakonomaisena tuottamisena.

Sommittelua ja ideointia voi harjoittaa monella erilaisella menetelmällä. Kollaasileikin huomasin erittäin virkistäväksi. Jos kokeilet samaa, niin suosittelen, että otat kuvia sommitelmista vaikkapa kännykällä myöhempää tutkiskelua varten

Ideoinnista olen kirjoittanut blogiini aiemminkin, esimerkiksi 29.9.2014 otsikolla "Mistä niitä ideoita?"