Luonnoksia ja muistiinpanoja

Selailin hiljattain valtavaa määrää kansallispukukuvituksia varten tekemiäni luonnoksia ja muistiinpanoja. Pukukuvia varten kun on etsittävä tietoa useammista lähteistä. En ole heittänyt tekemiäni sivuja pois, koska huomasin niiden olevan aika viehättävän näköisiä kaikessa rentoudessaan. Niissä kun en ole yrittänyt olla parhaimmillani, vaan ne on tehty ihan itseä varten esimerkiksi muistini tukemiseksi.

Ja silti näytän nyt sinulle, lukijani, niistä joitakin:

Näiden pohjalta olen sitten jatkanut puvun pukemista tekemieni figuriinien päälle. Instagramissa esittelen kuvituksiani nimellä @kirstilisavaria. Ja tottakai niitä myös myyn kiinnostuneille.

Kuvitukset ja taiteellinen vapaus

Kun olen kuvittanut suomalaisia kansallispukuja, olen törmännyt erilaisiin keskusteluihin yksityiskohtien oikeellisuudesta. Jyväskylässä toimii Kansallispukukeskus, josta voi tiedustella puvuista ja säännöistä. Alan harrastajat empivät, onko soveliasta pukea mustat avokkaat karjalaisen puvun kanssa tai saako jonkun tietyn puvun kanssa käyttää valkoisia vai punaisia sukkia. Monenlaisia kysymyksiä ilmenee myös sosiaalisen median keskustelupalstoilla ja kansallispukuryhmissä.

Opiskeluuni kuului aikoinaan Münchenissä piirustusaineiden ohella myös ompelutekniikkaa, kaavoitusta ja pukuhistoriaa, joten sinänsä yksityiskohtien ymmärtäminen ja niiden piirtäminen ei tuota minulle vaikeuksia.

Tässä kuvittamani Kirkkonummen ja Euran puvut.

Kuvittaessani pyrin kuitenkin edes jonkinlaiseen taiteelliseen vapauteen. Valokuvat ovat heitä varten, jotka etsivät tarkempaa tietoa pukujen ulkonäöstä ja tarvitsevat yksityiskohtia myös ompeluohjeeksi. Varsinkin hameiden raidoitukset ovat monessa kansallispuvussa niin monimutkaisia, että niiden orjallinen noudattaminen kuvittaessa pysäyttäisi kokonaan tekemisen ilon. Sillä useinhan kuvituksen pääasiallinen tarkoitus on elävöittäminen.

Olen näitä toistaiseksi tehnyt oma-aloitteisesti kiinnostuksesta kansallispukuja kohtaan eli ilman toimeksiantajaa.

Mouhijärven puvun essun ja hameen raidoitusta kuvituksestani.

Kansallispukuasiantuntijat ovat tarkkoja myös siitä, minkälaisia kenkiä, huiveja tai päähineitä pukujen kanssa käytetään. Nauhat esimerkiksi ovat useimmissa puvuissa vain naimattomien neitojen päähine.

Tarkistettu Saarijärven puku, tai näkemykseni siitä.
Tarkistus julkistettiin lokakuussa 2018 Jyväskylässä ja siihen kuuluu useampi versio.
(Kuvitus Kirsti Nahirnyj)

Tarkistamaton Saarijärven puku. (Kuvitus Kirsti Nahirnyj)

Ylläolevissa Saarijärven puvun kuvissa olen pyrkinyt lähinnä oikeanlaiseen yleisvaikutelmaan. Hulluksihan siinä tulisi, jos alkaisi laskea raitojen määrää samalla kun huomioi kankaan liikettä ja laskoksia.

Tutkimatta en silti työtäni aloita. Selailen alan kirjallisuutta, etsin netistä tietoa, luen erilaisia julkaisuja, jotka koskevat kansallispukuja. Olen joskus myös kysynyt Kansallispukukeskuksen mielipidettä. Teen muistiinpanoja ja kokoan ne luonnoksiksi kuten tästä allaolevasta kuvasta osittain näkyy:

Haluan jakaa sitä intoa ja mielenkiintoa, mikä itselläni on näihin pukuihin ja elävöittää osaltani samalla suomalaisen kansallispuvun ilmettä näin vapaasti piirretyin kuvin.

Mittasuhteita ja keskittymisen tarvetta

Joskus, tai ehkä useinkin, taiteellisen työn suunnittelija miettii mikä mättää, kun se jokin puuttuu eikä oma suunniteltu kuva puhuttelekaan, vaikka idea päässä ja luonnoksessakin oli alunperin niin loistava.

Suunnittelutyössä ja toteutuksessa miellyttävä rauhallinen ilmapiiri on hyväksi, jotta keskittymiskyky on parhaimmillaan. Harvassa ovat he, jotka pystyvät tuottamaan kelvollista jälkeä hälinän ympäröimänä.

Vaikka itse luonnos olisi ollut dynamiikaltaan reipas ja energinen, ei lopputulos isommassa koossa vastaa aina odotuksiani. Luonnostellessahan ihminen on yleensä rennompi. Osaan todellakin pilata mittasuhteita vain siitä syystä, että se rentous, joka vielä luonnostellessa oli, hävisi tavoitellessani täydellistä lopputulosta. Hälinä ja jännittäminen häiritsevät ainakin minua eniten luovaa työtä tehdessäni.

Vapaasti luonnostellessa, kuten tässä painotuotetta varten tekemissäni pikkuskitseissä myös tyhjän tilan käyttökin tulee kuin automaattisesti. Ja sehän auttaa jännitteen aikaansaamisessa.

Olen huomannut, että keskittymisen puutteen tuloksena on siis epäsopu työn mittasuhteissa. Ikäänkuin yleinen rauhattomuus aiheuttaisi sen, että tietämättään tuottaa vastapainoksi mahdollisimman rauhallisen oloisen tai tasapaksun teoksen, joka ei puhuttele ketään. Elementit ikäänkuin kilpailevat toistensa kanssa.

Mittasuhteisiin kannattaa kaikessa suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota. Periaatteessahan se on kaiken sommittelun perusta.

Sopusuhtaisuus ei tarkoita tylsyyttä, vaan eri mittasuhteiden välistä vuoropuhelua, joka aiheuttaa joko tarvittavaa dynamiikkaa tai harmoniaa. Tämä pätee kaikkeen visuaaliseen suunnitteluun arkkitehtuurista postikorttiin ja veistoksesta mainonnan painotuotteisiin.

Katseelle pitää löytyä joku painopiste, johon kiinnittää huomio ensimmäiseksi. Tämä on tärkeää varsinkin visuaalisessa mainonnassa. Katsoja turhautuu, jos hän ei näe nopeasti mistä hänelle tarjotussa viestissä on kyse. Nykyisessä maailmassa ei monenkaan kärsivällisyys kestä sekavuutta. Ja selkeyden kaipuuhan on hyvä asia.

Sommittelussa on tärkeää yksi pääviesti. Sitä ympärillä olevat elementit tukevat.

Sen yhden pääviestin, joka siis on visuaalinen painopiste, sanoman on tietysti oltava jotain tärkeää. Muutenhan ihminen tuottaa pahimmassa tapauksessa ongelmajätettä. Ei kannata tuhlata aikaa ja materiaalia turhanpäiväiseen.