Muotipiirustusta ihanteiden muuttuessa

Muotia piirtäessä ja kuvittaessa huomaa vuosien saatossa, että muotifiguriineissakin tapahtuu muodin trendien myötä muutoksia. Milloin ne ovat mittasuhteissa, milloin vartalon liikkeissä, jopa sormien asennoissa on erilaisia ihanteita. Puhumattakaan kampausten ja meikin osuudesta.

50- ja 60-luvuilla naisvartalo oli viehkeä ja sorja, eikä lihaksia näkynyt. Sormet aseteltiin somasti, jotta ne näyttäisivät mahdollisimman pitkiltä.

(Ylläolevat kuvat kirjasta "Wie zeichne ich Mode", Ingrid Osterloh, vuodelta 1955) 

Lantiota korostettiin ja vyötärön tuli olla mahdollisimman kapea. Piirtämällähän vyötäröä saa kiristettyä mielivaltaisesti.

1970-luvulla vartalon ihanne muuttui urheilullisemmaksi ja poikamaisemmaksi, ja tyyli huipentui 80-luvun valtaviin hartioihin olkatoppauksineen.

Minäkin levitin hartiat silloin ihanteellisiin mittasuhteisiin kuvituksissani, kuten allaolevassa Vaatehuoneelle tekemässäni kuvassa.

Vaikka jokaisella piirtäjällä on oma tyylinsä ja käsialansa, nämä muodissa tapahtuvat muutokset on hyvä huomoida. Muutenhan kuvitukset vaikuttavat auttamattomasti vanhanaikaisilta.

Tällä hetkellä ei muotipiirustuksiakaan näe kovin usein, mikä sinänsä on vahinko. Piirustuksella on testien mukaan suurempi huomionarvo kuin valokuvalla - väheksymättä korkealaatuisia valokuvia.

Trendi mittasuhteissa on muuttunut edellisiin vuosikymmeniin, jolloin figuriiniin pää mahtui vartalon korkeuteen jopa 12 kertaa. Nyt mittasuhteet ovat luonnollisempia, joskin tyylittely on toivottavaa. Muutenhan valokuva olisi vaihtoehto.

Minulla on kaksi uudempaa kirjaa joissa käsitellään melko mittavasti ja ymmärrettävästi muotipiirustuksen perusteita ja figuriinin rakentamista, tosin näitä ei ole suomeksi saatavilla.

Toinen on Naoki Watanaben"Contemporary Fashion Illustration Techniques" Rockport Publishers (Kuvassa vasemmalla saksankielinen laitos), ja toinen on müncheniläisten kollegojeni laatima "MODE zeichen & entwerfen", Knaur-kustantamo (oikealla).

Ensimmäinen on laajempi ja siinä on paljon esimerkkejä ja vinkkejä myös kuvituksen opiskeluun eri tekniikoineen. Jälkimmäisessä taas keskitytään myös luovempaan ilmaisuun, kollaasiin ja erilaisiin kokeiluihin, myös ilman varsinaista piirtämistä. Käsittääkseni kirjaa ei saa toistaiseksi kuin saksankielisenä.

Kunnollinen oppikirja on korvaamaton, vaikka tiedot ja tyylit aikanaan muuttuvat. Hajanaisia ja täydentäviä oppeja voi sitten hakea ja löytää netistä, näyttelyistä, lehdistä ja vaikkapa sattumalta kaupungilla liikkuessa.

Ja onhan niitä oppilaitoksiakin vielä. Helmikuussa 2018 pidän taas Lahdessa Wellamo-opistossa muotipiirustuksen lyhytkurssin.

Kasvot ja mittasuhteet

Annoin pari päivää sitten yksityisopetuksena ohjeita kasvojen piirtämiseen. Jotkut mitat ovat ihan standardeja, vaikka ihmisillä onkin omat erityispiirteensä.

Laitankin tähän nuo perusmitat kiinnostuneille:

Aloittelijalla on taipumusta piirtää silmät jonnekin otsalle, mutta siellä ne eivät ole.

Silmät sijaitsevat puolessa välissä koko pään korkeudesta. Pään korkeus on siis leuasta päälakeen asti mitattuna. Hiukset antavat kampauksesta riippuen vielä lisää korkeutta, joten yläosaa voi olla yhteensä jopa enemmän kuin puolet.

Kasvot voidaan jakaa myös kolmeen osaan: Leuasta nenänpäähän 1/3, nenänpäästä kulmakarvoihin 1/3 ja kulmakarvoista noin hiusrajaan 1/3 ja sitten päälaelle ja hiuksille vielä tilaa.

Korvien yläosa silmien korkeudella, alaosa nenänpään kohdalla. Korvanlehdet vielä lisäävät korkeutta eli vanhemmilla ihmisillä korvat ovat enemmänkin venyneet.

Aloita piirustus aina mieluummin vaaleasti hahmottamalla ensin ellypsi eli soikio ja lisää sitten kevyesti apuviivoja eli pysty- ja vaakaviivat. Vähitellen yksityiskohtia ja kynän painoa voi lisätä ja täydentää varjostuksin.

Itse käytän mielelläni 3B vahvuista lyijykynää, koska silloin saan kynän painoa vaihdellen mukavasti vaihtelua tummuusasteisiin. Mitä enemmän piirrät yksityiskohtia, sitä parempi on, jos myös teroitat kynää piirustuksen edistyessä.

Silmiä piirtäessä kannattaa muistaa, etteivät ne ole mantelinmuotoiset.

Tärkeää on, että tarkkailet rauhassa malliasi ja katsot hänen erityispiirteitään. Yksilöllisyyttähän tulee nenän muodosta, huulien paksuudesta ja muodosta, kampauksesta, kulmakarvojen kaarista ynnä muista mitä löydät, kun keskityt. Mallin persoonallisuuden ja sinun käsialasi ansiosta lopputulos on yksilöllinen.

Mittasuhteita ja keskittymisen tarvetta

Joskus, tai ehkä useinkin, taiteellisen työn suunnittelija miettii mikä mättää, kun se jokin puuttuu eikä oma suunniteltu kuva puhuttelekaan, vaikka idea päässä ja luonnoksessakin oli alunperin niin loistava.

Suunnittelutyössä ja toteutuksessa miellyttävä rauhallinen ilmapiiri on hyväksi, jotta keskittymiskyky on parhaimmillaan. Harvassa ovat he, jotka pystyvät tuottamaan kelvollista jälkeä hälinän ympäröimänä.

Vaikka itse luonnos olisi ollut dynamiikaltaan reipas ja energinen, ei lopputulos isommassa koossa vastaa aina odotuksiani. Luonnostellessahan ihminen on yleensä rennompi. Osaan todellakin pilata mittasuhteita vain siitä syystä, että se rentous, joka vielä luonnostellessa oli, hävisi tavoitellessani täydellistä lopputulosta. Hälinä ja jännittäminen häiritsevät ainakin minua eniten luovaa työtä tehdessäni.

Vapaasti luonnostellessa, kuten tässä painotuotetta varten tekemissäni pikkuskitseissä myös tyhjän tilan käyttökin tulee kuin automaattisesti. Ja sehän auttaa jännitteen aikaansaamisessa.

Olen huomannut, että keskittymisen puutteen tuloksena on siis epäsopu työn mittasuhteissa. Ikäänkuin yleinen rauhattomuus aiheuttaisi sen, että tietämättään tuottaa vastapainoksi mahdollisimman rauhallisen oloisen tai tasapaksun teoksen, joka ei puhuttele ketään. Elementit ikäänkuin kilpailevat toistensa kanssa.

Mittasuhteisiin kannattaa kaikessa suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota. Periaatteessahan se on kaiken sommittelun perusta.

Sopusuhtaisuus ei tarkoita tylsyyttä, vaan eri mittasuhteiden välistä vuoropuhelua, joka aiheuttaa joko tarvittavaa dynamiikkaa tai harmoniaa. Tämä pätee kaikkeen visuaaliseen suunnitteluun arkkitehtuurista postikorttiin ja veistoksesta mainonnan painotuotteisiin.

Katseelle pitää löytyä joku painopiste, johon kiinnittää huomio ensimmäiseksi. Tämä on tärkeää varsinkin visuaalisessa mainonnassa. Katsoja turhautuu, jos hän ei näe nopeasti mistä hänelle tarjotussa viestissä on kyse. Nykyisessä maailmassa ei monenkaan kärsivällisyys kestä sekavuutta. Ja selkeyden kaipuuhan on hyvä asia.

Sommittelussa on tärkeää yksi pääviesti. Sitä ympärillä olevat elementit tukevat.

Sen yhden pääviestin, joka siis on visuaalinen painopiste, sanoman on tietysti oltava jotain tärkeää. Muutenhan ihminen tuottaa pahimmassa tapauksessa ongelmajätettä. Ei kannata tuhlata aikaa ja materiaalia turhanpäiväiseen.