Muotipiirustusta ihanteiden muuttuessa

Muotia piirtäessä ja kuvittaessa huomaa vuosien saatossa, että muotifiguriineissakin tapahtuu muodin trendien myötä muutoksia. Milloin ne ovat mittasuhteissa, milloin vartalon liikkeissä, jopa sormien asennoissa on erilaisia ihanteita. Puhumattakaan kampausten ja meikin osuudesta.

50- ja 60-luvuilla naisvartalo oli viehkeä ja sorja, eikä lihaksia näkynyt. Sormet aseteltiin somasti, jotta ne näyttäisivät mahdollisimman pitkiltä.

(Ylläolevat kuvat kirjasta "Wie zeichne ich Mode", Ingrid Osterloh, vuodelta 1955) 

Lantiota korostettiin ja vyötärön tuli olla mahdollisimman kapea. Piirtämällähän vyötäröä saa kiristettyä mielivaltaisesti.

1970-luvulla vartalon ihanne muuttui urheilullisemmaksi ja poikamaisemmaksi, ja tyyli huipentui 80-luvun valtaviin hartioihin olkatoppauksineen.

Minäkin levitin hartiat silloin ihanteellisiin mittasuhteisiin kuvituksissani, kuten allaolevassa Vaatehuoneelle tekemässäni kuvassa.

Vaikka jokaisella piirtäjällä on oma tyylinsä ja käsialansa, nämä muodissa tapahtuvat muutokset on hyvä huomoida. Muutenhan kuvitukset vaikuttavat auttamattomasti vanhanaikaisilta.

Tällä hetkellä ei muotipiirustuksiakaan näe kovin usein, mikä sinänsä on vahinko. Piirustuksella on testien mukaan suurempi huomionarvo kuin valokuvalla - väheksymättä korkealaatuisia valokuvia.

Trendi mittasuhteissa on muuttunut edellisiin vuosikymmeniin, jolloin figuriiniin pää mahtui vartalon korkeuteen jopa 12 kertaa. Nyt mittasuhteet ovat luonnollisempia, joskin tyylittely on toivottavaa. Muutenhan valokuva olisi vaihtoehto.

Minulla on kaksi uudempaa kirjaa joissa käsitellään melko mittavasti ja ymmärrettävästi muotipiirustuksen perusteita ja figuriinin rakentamista, tosin näitä ei ole suomeksi saatavilla.

Toinen on Naoki Watanaben"Contemporary Fashion Illustration Techniques" Rockport Publishers (Kuvassa vasemmalla saksankielinen laitos), ja toinen on müncheniläisten kollegojeni laatima "MODE zeichen & entwerfen", Knaur-kustantamo (oikealla).

Ensimmäinen on laajempi ja siinä on paljon esimerkkejä ja vinkkejä myös kuvituksen opiskeluun eri tekniikoineen. Jälkimmäisessä taas keskitytään myös luovempaan ilmaisuun, kollaasiin ja erilaisiin kokeiluihin, myös ilman varsinaista piirtämistä. Käsittääkseni kirjaa ei saa toistaiseksi kuin saksankielisenä.

Kunnollinen oppikirja on korvaamaton, vaikka tiedot ja tyylit aikanaan muuttuvat. Hajanaisia ja täydentäviä oppeja voi sitten hakea ja löytää netistä, näyttelyistä, lehdistä ja vaikkapa sattumalta kaupungilla liikkuessa.

Ja onhan niitä oppilaitoksiakin vielä. Helmikuussa 2018 pidän taas Lahdessa Wellamo-opistossa muotipiirustuksen lyhytkurssin.

Muotipiirustusta rennosti?

Laitoinpa otsikkoon tahallani kysymysmerkin. Onnistunut muotipiirustus, oli sitten kyseessä vaatesuunnittelijan luonnos tai vaikkapa kuvitus, on pitkän taustatyön tulos.
Muotipiirtäjä on tutustunut ihmisen anatomiaan, vaatteiden ja ompelutekniikan yksityiskohtiin, materiaaleihin, värioppiin, muodin ja tyylien historiaan, erilaisiin piirustustekniikoihin ja harjoitellut sekä soveltanut niitä parhaimmillaan päivittäin.

Rennoinkin piirustus, kuten tässä esimerkkini

on tehty pitemmän taustatyön tuloksena, vaikka lopputulos näyttääkin hetkessä sipaistulta.

Olen tästä aiheesta kirjoittanut aiemminkin otsikolla "Käsivarapiirtäminen ja muotipiirustus". Kun piirtäjällä on varmuus siitä mitä hän tekee, ei kynää tai rasvaliitua (kuten kuvissa yllä) liikuttaessa tarvitse jarrutella ja korjailla, peitellä epävarmuutta suttailemalla samaa kohtaa useasti tai pahimmassa tapauksessa yrittämällä pyyhkiä virhettä pois, jolloin se korostuu entisestään.
Näidenkin esimerkkien taustalla on ollut huolellisesti mietitty ja piirretty figuriini, joita teen yhtä lailla asiallisempiakin piirustuksia ja kuvituksia varten, kuten tässä kansallispukukuvitukseen:

Kansallispukukuvitusta varten olen myös pukenut figuriinin eli piirtänyt asun lyijykynällä ennen varsinaista akvarellilla maalaamista. Tuollaisen kansallispuvun piirtäminen vaatii tietenkin ensin tutustumisen puvun "oikeellisuuteen" kaikkine yksityiskohtineen ja väreineen.

Tietotekniikka aina uudistuvine ohjelmineen on monen piirtäjän mieleen, ja varsinkin vaatesuunnittelussa korjaukset on siten helppo toteuttaa. Kuvitustyössä valmistuvia töitä voi hioa ja muokata kätevästi.

Olen silti sitä mieltä, että piirtämisen harjoittelu ja työstäminen kynällä ja paperilla, kynän, liidun tai muun piirustusvälineen luisto, painon vaihtelu, paperin ja kartongin kovuuden tunteminen piirtäessä saa aikaan mahtavan yksilöllisen ihmisen käden jättämän jäljen, joka on ainutlaatuista ja arvokasta.