Ystävällisyyttä ja joulupostia

Viime ajat ovat menneet joulukorttien ja pipareiden valmistamisessa erilaisten toimeksiantojen ohessa. Kun päässä on monta asiaa, ei kirjoittaminen suju niin hyvin kuin rauhallisempina hetkinä.

Tässä vaalean sarjan korttejani, vielä signeeraamatta.

Nyt on joulukortit tehty, kirjoitettu ja lähetetty. Tänä vuonna niitä lähti postiin 46 kappaletta. En tätä kirjoita kehuakseni, vaan siksi, että mielestäni on tärkeää muistaa ihmisiä ja tehdä se edes kerran vuodessa. Onhan se ystävällistä.

Kaikenlainen ihmisten huomioon ottaminen ja ystävällinen toiminta on pyörinyt myös päässäni viime aikoina. Joulun odotus kai herkistää.

Siksi pahoitin mieleni hiljattain ihan toisen ihmisen puolesta. Asioin ison marketin yhteydessä olevassa postissa, jossa oli nähtävästi elämäänsä tyytymätön nuorehko asiakaspalvelija. Hän tiuski vanhuksille, jotka eivät huomanneet ottaa vuoronumeroa automaatista, joka todellakin on aika huomaamaton ahtaassa postinurkkauksessa. Minä sain asiani toimitettua, mutta edes hymyä ei tältä asiakaspalvelijalta irronnut.

Paha mieli tuli, kun huomasin kuinka tämä henkilö tiuskaisi eräälle iäkkäälle rouvalle, joka ei nähnyt mihin punaiset postituskuoret laitetaan. "Siihen siniseen laatikkoon, ei tänne", kuului kalsea ääni tiskiltä. Sinisiä laatikoita oli siellä noin kaksikymmentä, joista vain yksi oli tarkoitettu joulupostille. Nöyrästi tämä iäkäs rouva viimeinkin huomasi toisen asiakkaan avulla oikean paikan, jonne sai laittaa todennäköisesti ihan hyvällä mielellä kirjoitetut joulutervehdyksensä.

On puhuttu paljon yksinäisistä ihmisistä, vasinkin vanhuksista. Ehkä tämänkin elämää nähneen vanhuksen päivän ainoa ihmiskontakti oli tuo postissa asiointi. Kaikki eivät enää näe tai kuule yhtä hyvin kuin nuorempana, eivätkä kehon ja pään liikkeet onnistu kuten ennen. Olkaamme kärsivällisiä heitä kohtaan, sillä useimmat meistä ovat joskus myöhemmin samassa asemassa, jos kunto sen suo.

Jos luonne ei taivu olemaan edes kohtelias asiakaspalvelussa, kannattanee anoa siirtoa varasto- tai arkistotöihin. Me olemme ihmisiä, ja elämän yksi tarkoitus on kohdella toisiamme hyvin ja tuottaa hyvää mieltä.

Omat joulukorttini

Harmikseni kansalaisopistoon suunnittelemani kurssi joulukorteista ja lahjapusseista peruuntui vähäisen osanottajamäärän takia.

Nyt minulla on ollut aikaa suunnitella ja toteuttaa myös omia henkilökohtaisia joulukorttejani. Niitä olen myös joka vuosi myynyt, koska kiinnostuneita ostajia ilmoittautuu silloin tällöin.
En ole vielä varma, pääsenkö myymään tänä vuonna minnekään joulumyyjäisiin, mutta ainakin puskaradiosysteemillä korttini menevät myös kaupaksi.

Vuoden 2018 joulukorttejani.

Tekniikka ja mallit korteissani ovat itse suunnittelemiani. Teen akryyliväreillä abstrakteja väripintoja, leikkaan niistä kuvioita kuten joulupalloja ja lintuja, ja liimaan niitä maalaamiini oksiin ja täydennän vielä värikynäpiirustuksella.

Tuo edellämainittu kuvaus on pikainen eikä kerro kaikkia vaiheita ja välillä tuskaakin, mikä edeltää ennenkuin pääsen tekemään lopullisia uniikkeja korttejani. Monesti minusta tuntuu, että en keksi mitään uutta. Onneksi olen päättänyt ruveta ideoimaan esimerkiksi jouluaiheita jo kesällä kevyesti luonnostellen.

En kuulu niihin lahjakkuuksiin, jotka keksivät omintakeisia nerokkaita ideoita hetkessä ja jopa viime tipassa. Minä mietin ja pähkäilen ja olen  miettimättäkin. Ideahan saattaa putkahtaa odottamatta silloin, kun sattuu olemaan rentoutuneessa tilassa ja ajattelematta juuri mitään erityistä.

En koskaan halua kopioida muita, vaan miettiä jotain omaa. Käsityön tekijöissähän on usein niitä, jotka kopsaavat kuvan valmiista mallista tai hakevat ohjeet messuilta tai alan lehdistä tai netistä. Se johtaa sitten keskusteluun, onko käsityö taidetta vai ei. Taiteilija kehittää omat ideansa, käsialansa ja tyylinsä. Siksi pidänkin omia korttejani taiteena. Ilokseni myös moni muu on samaa mieltä.

Vielä signeeraukset puuttuvat.

Joulukortteja ja ideoita

Samalla kun ideoin ja teen omia joulukorttejani, suunnittelen myös Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa Wellamo-opistossa pidettävää joulukortti- ja joulupussikurssia.
Ideana kurssilla on, että sinne ei varsinaisesti tarvitse ostaa muuta kuin liimaa, sillä jokaisella tuntuu olevan liikaakin kaikenlaista hyödynnettävää materiaalia.

Kun tein koekappaleita, huomasin, että pienetkin joulupaperinsilput ja langanpätkät voi käyttää pienimuotoisiin askarteluihin. Siinä on jo intiaanien filosofiaa: kaikella on tarkoituksensa.

Uusiomateriaalia käytettäessä ongelmana on usein se, että vanhojen silppujen värit eivät sovi toisiinsa. Silloin ei yksinkertaisesti kannata yrittää väkisin yhdistellä mahdollisimman montaa sävyä, vaan pidättäytyä vaikkapa neutraalissa pohjassa tai selkeässä kuviossa.

Enkeliltä putosi höyhen ja marimekon lahjapaperista tuli sydän.
Ja jossain vaiheessa näistä tulee joulukortti.

Nyt jatkan taas koekappaleiden valmistelua, sillä kurssi on 9. ja 16.11.2018

Jos kiinnostuit kurssista, niin sinne voi vielä ilmoittautua tällä viikolla torstaihin asti, vaikkapa tästä linkistä:

https://opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104358