Piirtämään

...vaikka käärepaperiin!

Muistan kuinka pienenä lapsena kärkyin ruokaostoksista makkarapaketin käärepaperia. Halusin piirtää, ja lapsudessani makkarasiivut oli kääritty moninkertaiseen valkoiseen paperiin. Siitäpä sain oivaa materiaalia, enkä edes kyseenalaistanut olisiko se laadukasta vai ei.

Myöhemmin siirryin piirustuskirjojen ohella erikokoisiin paperin- ja pahvinpalasiin, joita kertyi painotalojen tai kirjansitomoiden roskiksista. Myös markettien askartelukorttipakkaukset ovat oivia piirustuspohjia.

Tässä vuosien varrella kertyneitä pikkupiirustuksia pahvinpalasille eri tekniikoilla.

Kun ei tarvitse murehtia materiaalikuluja, tulee piirrettyä huomattavasti rennommin.

Oppilaillenikin olen usein vakuuttanut, että paperiahan se vain on, ei mahdollisia virheitä tarvitse pelätä. Silti tiedän, että edelleenkin vuosien jälkeen itseänikin vaivaa yllättävän usein tyhjän arkin kammo!

Nuo ylläolevat puiston linnut olen piirtänyt rasvaliidulla mukanani olleelle pikkukartongille, joita pidän mukanani "varmuuden vuoksi". Päätin säilyttää piirustuksen myöhempää tutkiskelua varten. Itsekritiikki kun on välillä niin hurjaa ja tuoreeltaan roskiin menisi tämäkin, sillä tuijottaisin vain taustalla olevia kömmähdyksiä.
Tein näitä kyllä useammallekin palaselle, joista osa on sittemmin päässyt kehyksiin ja muihin koteihin.

Piirrän joskus ihan tarkoituksella kellastuvalle ei niin happovapaalle materiaalille, jotta piirustukseen tulee kaunis patina ihan itsestään. Tämä koskee vapaita omia piirustusharjoituksia. Tietenkin varsinaiset ammattimaiset kuvitukset ja muut originaalit tulee aina tehdä kunnolliselle tukevalle piirustuskartongille.

Käsivarapiirtäminen ja muotipiirustus

Piirtäminen puhtaasti kynää käyttäen ilman elektronisia apuvälineitä on edelleenkin tärkein osa omien taitojen kehittämistä.
Lisäksi se auttaa keskittymään ja rauhoittumaan. Oppiminen sujuu, koska jokainen viiva tulee omasta itsestä ja jää näkyviin tarkasteltavaksi. En suosittele pyyhekumin käyttöäkään kuin poikkeustilanteissa.

Useimmat ammattikuvittajat käyttävät nykyään töissään tietokoneohjelmia, mutta pohjana on aina kuitenkin se perinteinen käsivarapiirustus. On opeteltu elävän mallin piirustusta, tutkielmia eri muodoista ja materiaaleista, perspektiivistä, syvyysvaikutelmasta ja erilaisten kynien ja liitujen käyttäytymisestä erilaisilla materiaaleilla. Onhan olemassa lukuisia yhdistelmiä näistä, ja piirustuksen viiva vaihtelee sen mukaan, käyttääkö kovaa lyijykynää vai pehmeää liitua, sileää vai karkeaa paperia tai peräti kartonkia.

Elävän mallin piirustus, silloin kun se on mahdollista, täydentää hienosti kaikkea piirustustaidon kehittämistä. Tässä rennompi skitsi ohuella huopakynällä.

Yksityiskohtien tutkiminen auttaa myöhemmin nopeiden luonnosten teossa, koska keskittymällä piirtäen nuo detaljit jäävät hyvin muistiin.

 Muotipiirustuskursseillani opiskelijat aloittavat figuriinin piirtämisen lyijykynällä. Vaikka valmiit puetut figuriinit näyttävät kuinka lennokkailta, ensin on kuitenkin tutustuttava figuriinin mittasuhteisiin ja anatomiaan. Puettua figuriinia voi sitten alkaa muunnella mielensä mukaan ja kokeilla eri tekniikoilla. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän myös innostus ja kokeilunhalu kasvaa, käsialaan tulee varmuutta ja se näkyy lopputuloksessa.

Figuriini tiettyjen ihanteiden mukaan on pohjana varsinaiselle muotipiirustukselle.

Itse kehitetty figuriini puetaan  ja toteutetaan sitten halutulla tekniikalla. Tässä akvarellilla ja värikynillä kuvittamani Laatokan Karjalan kansallispuku.

Suosittelen aina myös pienen piirustuslehtiön hankkimista. Siihen voi piirtää omassa rauhassa tutkielmia vaikkapa paidan kauluksen muodosta, vyön soljesta tai hameen laskoksista. Samoin voi harjoitella kehon yksityiskohtien piirtämistä.

Yhtäkkiä sitä huomaa, kuinka silmät eivät sittenkään ole ihan mantelin muotoisia, tai että ylähuuli vaikuttaa aina vähän tummemmalta, koska siihen lankeaa vähemmän valoa kuin alahuuleen sekä monta muuta pientäkin asiaa, joiden löytämisestä tulee onnistumisen iloa.

Jos sinusta lukija nyt tuntuu, että et mahdollisesti osaa piirtää kovin hyvin, niin muistutan, etten minäkään heti opiskeluaikoinakaan piirtänyt kuten noissa ylläolevissa esimerkkipiirroksissani. Olen oppinut lisää vuosien varrella, ja aion opetella edelleen.

Sitäpaitsi: Ainahan voi aloittaa vaikkapa kollaasilla:

Seuraava kurssini alkaa Wellamo-opistossa Lahdessa lokakuun 2:na 2015 ja vapaita paikkoja on vielä. Kahden viikonlopun (pe-la) mittainen lyhytkurssi sopii piirtämisestä ja muodista kiinostuneille harrastelijoille sekä alalle aikoville opiskelijoille taitojen kehittämiseksi sekä innostuksen virittämiseksi.

Ilmoittauduthan opistoon, jos kiinnostuit!

Muotipiirustus

Muotia voi esittää myös piirtäen. Muotipiirustus on parhaimmillaan vaikka kuinka hieno taideteos. Mutta kaikkea piirtämistä täytyy harjoitella ja mitä enemmän harjoittaa, sitä hienompia lopputuloksia saa aikaan.

Olen suunnitellut lyhyen kurssikokonaisuuden, jossa jokainen voi kartuttaa ja kehittää taitojaan, tutustua muotipiirustuksen mahdollisuuksiin sekä muodin että puvustuksen ja kuvituksen alueilla.

Muotipiirustus voi olla monellakin tekniikalla toteutettu. Pohjana on kuitenkin figuriini tiettyjen ihanteiden mukaan.

Muodin historiaa on hyvä tuntea, vaikkapa ideoinnin apuna, ja siihen tutustummenkin aina ensin, samoin kuin tunnettujen muotipiirtäjien kädenjälkeen. Muotifiguriinin rakentaminen, sen mittasuhteiden opetteleminen kuuluu tottakai perusasioihin. Mutta ideoilla leikkiminen eri tekniikoita kokeillen antaa lisää iloa tekemiseen. Jos et ole hyvä piirtäjä, ei haittaa! Olen huomannut kursseillani, että aloittelijatkin ovat saaneet intoa piirtämiseen, koska ryhmässä energia ikäänkuin tarttuu. Ja minulta on aina saanut kysyä neuvoja, vaikka jakelen niitä kyllä runsaasti kysymättäkin.

Lahdessa pidän Wellamo-opistossa kahden viikonlopun mittaisia muotipiirustuskursseja, joissa sekä muodista kiinnostunut piirustuksen harrastaja, puvustaja tai esimerkiksi vaatetusalan opiskelija voi tutustua muotipiirtämisen mahdollisuuksiin ja kehittää taitojaan. Tai osallistua pelkästä uuden oppimisen ilosta.

Jo A4:n tai A3:n piirustuslehtiöllä, 2B lyijykynällä ja pyyhekumilla pääset alkuun.

Wellamo-opiston painetussa kurssitiedotteessa seuraava lokakuun muotipiirustuskurssini löytyy otsikon "Muut taito- ja taideaineet" alta sivulta 22, ja netissä opiston nettisivuilla se on käsityö-osiossa, tässä sivun linkki:
https://www.opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/courses.asp#pos-1-190-110411

Ongelmajätettä?

On hienoa, että ihmiset tekevät käsillään taidetta ja käsitöitä ja pääsevät toteuttamaan itseään ja luovuuttaan. Elämän tarkoitukseenhan kuuluu oppia uutta, kehittää itseään ja jakaa oppimaansa muiden iloksi ja hyödyksi.

Monella harrastajalla on into päästä näyttämään tekemisiään suuremmalle yleisölle. Harrastajien joukossa on paljon lahjakkaita tekijöitä, jotka suhtautuvat harrastukseensa juuri sillä periaatteella, että haluavat kehittää itseään ja taitojaan.Useimmiten tähän ominaisuuteen liittyy itsekritiikki, joka auttaa karsimaan ja heittämään epäonnistuneita tekeleitä pois.

Tunnetutkin kuvataiteilijat kertovat heittävänsä kasapäin epäonnistuneita töitä roskiin, tai laittavansa ne edes sivuun myöhempää tarkastelua varten. Moni piirtäjä sanoo säästävänsä jopa 20:sta piirustuksesta kaksi tai kolme kappaletta, joita pitää onnistuneena.

Sitten on toinen, valitettavasti suuri ryhmä, jotka tuntuvat laittavansa esille näyttelyihin kaiken mitä vuosien varrella ovat saaneet aikaiseksi. Tähän kuuluvat myös lukuisat käsitöiden tekijät, jotka erilaisissa myyjäisissä tai jopa messuilla tarjoavat töitään sen kummemmin karsimatta.

Joillakin käsityömessuilla minulle on tullut pahoinvoiva tunne, kun ympärilläni vyöryy estetiikasta ja hyvästä mausta kaukana olevia tekeleitä, joissa on yhdistetty materiaaleja, jotka jopa roskiksessa ovat loppuen lopuksi vain ongelmajätettä. - Vai mitä sanot väriltään ja kuvioiltaan täysin yhteensopimattomien kerniliinojen ompelemisesta sukkahyllyköksi? Tuottaako sen ulkonäkö kenellekään iloa ja mielihyvää? Ei pelkkä käytännöllisyys siihen aina riitä.

Villasukkaa kutoessakin voisi ajatella yhdistävänsä harmonisia värejä, vaikka sukat kutoisikin ylijäämälangoista. Tai jos värisilmä ei vielä riitä yhdistelemiseen, niin harmaa sukka on kyllä yllättävän kysyttyä. Pitsiliina ei pääse oikeuksiinsa kirkkaanpunaisena tai oranssina kuin poikkeustilanteissa, ja niihin tarvitaan jo erittäin harjaantunutta sisustussilmää. Pitsihän on jotain herkkää. - Miksi siis pilata sitä räikeällä värillä? Niitä löytyy sitten kierrätyskeskusten euron laarista.

Yhtään kirjoitusta tähän blogiinkaan en julkaise välittömästi tekstin kirjoitettuani. Mietin aiheen, onko jotain lisättävää, vai muotoilinko jonkin asian epäselvästi tai liian provosoivasti, korostaisinko jotain lisää, ja tottakai oikoluen tekstini (ja toivon, ettei mitään jää huomaamatta).

Värien ja materiaalien yhdistelykykyä voi harjoitella ja kehittää

En halua pilata keneltäkään tekemisen iloa: Se harjoittaa taitoa. Samalla värien ja materiaalien yhdistelykykyä voi harjoitella ja kehittää.

Kyse on vain karsimisesta, maun ja taidon kehittämisestä. Ja sehän on jatkuvaa.
Ne parhaimmat työt voi sitten laittaa esille muidenkin iloksi.

Oma tieni

Taiteilijaystäväni pahkaili aikoinaan opiskelujensa loppupuolella, että oma tie taiteilijana on jotenkin hukassa. Että se "mun juttuni" ei oikein löydy.

Sama tilanne on monella luovaa työtä tekevällä joskus. Esimerkiksi kun haluaa muuttaa tekemisensä suuntaa ja ympäristöstä tulee liikaakin virikkeitä ja mielipiteitä, joista ei oikein välittäisikään.

Ajatuksiensa selkeyttämiseksi on hyvä silloin tällöin miettiä mikä puhuttelee omaa itseä. Muutenhan sitä menisi pelkkien trendien mukaan, matkisi sitä minkä muut jo ovat ikäänkuin keksineet. Sitä tekevät enemmänkin satunnaiset harrastelijat.

Tutustun myös ulkomaisiin monipuolisiin lehtiin, joista ranskalaiset ovat suosikkejani.

Oman tien löytämiseen auttaa jo se, että alkaa koota esimerkiksi muistivihkoon asioita, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen itselle tai joihin haluaa tutustua lähemmin. Muistiinpanoja kootessa ja lukiessa tulee ajateltua samalla, miksi juuri nämä elokuvat, kirjat, musiikkikappaleet, kulttuurit ym. ovat niin merkittäviä. Enemmän tai vähemmän selkeä punainen lanka alkaa tulla esille.

Omassa vaikuttavimpien elokuvien listassani ovat muun muassa "Berliinin taivaan alla", "Sunnuntai maalla" ja "Hiljaiset sillat". Jollakin muulla samassa listassa saattaa olla "Sin City", joka kuvastaa täysin toisenlaista maailmaa.

Aina on hyvä olla avoin ja tutustua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sitä teenkin, mutta totean kuitenkin omimmakseni aina tientynlaisen herkkyyden ja jopa niin sanotun yliluonnollisuuden.

Ajan ja iän myötä myös lista täydentyy ja saattaa saada muita painopisteitä. Taiteilijaystävänikin on löytänyt sittemmin sen oman juttunsa ja elättää itsensä maalaamalla.

Kirjontaa vaan ei kirjavaa

Kirjailtuja käsitöitä katsellessani olen harmillisen usein havainnut, että värejä käytetään orjallisesti jonkun ohjeen mukaan ja jopa harkitsematta, sopivatko värit omaan ympäristöön. Tuloksena saattaa olla suuren vaivan jälkeen lähinnä ongelmajätettä.

Äitini löysi aikoinaan kauniin unkarilaisen tyynyn kirjontaohjeet. Mutta värimaailma oli niin räiskyvä, ettei se olisi sopinut sohvalle eikä tilaan, jonne tyyny olisi sijoitettu. Niinpä hän kirjaili koko tyynyn kuviot pelkällä sinisellä.

Sinisen eri valöörejä eli tummempaa ja vaaleampaa hän kyllä käytti tässä, koska se antaa sopivaa elävyyttä.
Mutta kuvioiden ollessa noinkin monimuotoisia värejä ei tosiaankaan tarvitse olla yhtä runsaasti.

Itsekin pyrin pitämään ohjesääntönäni:

Paljon muotoja, vähemmän värejä. Vähän muotoja, runsaammin värejä.

Räsymattoa

Käydessäni Lahden keskustassa Aleksanterinkadulla huomasin sinne ilmestyneen virkeän värisen räsymaton. Todella hieno idea virkistää melko harmaaksi käyneen keskustan katukuvaa! - Ja vielä suhteellisen pienin keinoin maalaamalla.

Harmikseni luin melko pian maton ilmestymisen jälkeen närkästyneitä yleisökirje- tai lehden tekstaripalstan kommentteja, joiden perusteella jotkut kovastikin pahoittavat mielensä moisesta iloittelusta.

Sen verran on hyvä olla leikkimieltä, että tämänlaiset positiiviset leikittelyt sallitaan ja niistä iloitaan. Ankeudesta nautitsijoille on ihan tarpeeksi heille sopivaa ympäristöä, missä yllätyksille ei jää sijaa. Älkäämme kieltäkö muilta sitä vähää hauskaa, mitä on saatu aikaan, vaan olkaamme ylpeitä kaupungista, joka sallii toteuttaa luovia kuvia, vaikkapa kadun pintaan.
Varsinaisia harmittelun aiheita kun on ihan todellisiakin, mutta ne kuuluvat sitten mm. terveys- tai sosiaalipolitiikan alueelle.