Ongelmajätettä?

On hienoa, että ihmiset tekevät käsillään taidetta ja käsitöitä ja pääsevät toteuttamaan itseään ja luovuuttaan. Elämän tarkoitukseenhan kuuluu oppia uutta, kehittää itseään ja jakaa oppimaansa muiden iloksi ja hyödyksi.

Monella harrastajalla on into päästä näyttämään tekemisiään suuremmalle yleisölle. Harrastajien joukossa on paljon lahjakkaita tekijöitä, jotka suhtautuvat harrastukseensa juuri sillä periaatteella, että haluavat kehittää itseään ja taitojaan.Useimmiten tähän ominaisuuteen liittyy itsekritiikki, joka auttaa karsimaan ja heittämään epäonnistuneita tekeleitä pois.

Tunnetutkin kuvataiteilijat kertovat heittävänsä kasapäin epäonnistuneita töitä roskiin, tai laittavansa ne edes sivuun myöhempää tarkastelua varten. Moni piirtäjä sanoo säästävänsä jopa 20:sta piirustuksesta kaksi tai kolme kappaletta, joita pitää onnistuneena.

Sitten on toinen, valitettavasti suuri ryhmä, jotka tuntuvat laittavansa esille näyttelyihin kaiken mitä vuosien varrella ovat saaneet aikaiseksi. Tähän kuuluvat myös lukuisat käsitöiden tekijät, jotka erilaisissa myyjäisissä tai jopa messuilla tarjoavat töitään sen kummemmin karsimatta.

Joillakin käsityömessuilla minulle on tullut pahoinvoiva tunne, kun ympärilläni vyöryy estetiikasta ja hyvästä mausta kaukana olevia tekeleitä, joissa on yhdistetty materiaaleja, jotka jopa roskiksessa ovat loppuen lopuksi vain ongelmajätettä. - Vai mitä sanot väriltään ja kuvioiltaan täysin yhteensopimattomien kerniliinojen ompelemisesta sukkahyllyköksi? Tuottaako sen ulkonäkö kenellekään iloa ja mielihyvää? Ei pelkkä käytännöllisyys siihen aina riitä.

Villasukkaa kutoessakin voisi ajatella yhdistävänsä harmonisia värejä, vaikka sukat kutoisikin ylijäämälangoista. Tai jos värisilmä ei vielä riitä yhdistelemiseen, niin harmaa sukka on kyllä yllättävän kysyttyä. Pitsiliina ei pääse oikeuksiinsa kirkkaanpunaisena tai oranssina kuin poikkeustilanteissa, ja niihin tarvitaan jo erittäin harjaantunutta sisustussilmää. Pitsihän on jotain herkkää. - Miksi siis pilata sitä räikeällä värillä? Niitä löytyy sitten kierrätyskeskusten euron laarista.

Yhtään kirjoitusta tähän blogiinkaan en julkaise välittömästi tekstin kirjoitettuani. Mietin aiheen, onko jotain lisättävää, vai muotoilinko jonkin asian epäselvästi tai liian provosoivasti, korostaisinko jotain lisää, ja tottakai oikoluen tekstini (ja toivon, ettei mitään jää huomaamatta).

Värien ja materiaalien yhdistelykykyä voi harjoitella ja kehittää

En halua pilata keneltäkään tekemisen iloa: Se harjoittaa taitoa. Samalla värien ja materiaalien yhdistelykykyä voi harjoitella ja kehittää.

Kyse on vain karsimisesta, maun ja taidon kehittämisestä. Ja sehän on jatkuvaa.
Ne parhaimmat työt voi sitten laittaa esille muidenkin iloksi.

Oma tieni

Taiteilijaystäväni pahkaili aikoinaan opiskelujensa loppupuolella, että oma tie taiteilijana on jotenkin hukassa. Että se "mun juttuni" ei oikein löydy.

Sama tilanne on monella luovaa työtä tekevällä joskus. Esimerkiksi kun haluaa muuttaa tekemisensä suuntaa ja ympäristöstä tulee liikaakin virikkeitä ja mielipiteitä, joista ei oikein välittäisikään.

Ajatuksiensa selkeyttämiseksi on hyvä silloin tällöin miettiä mikä puhuttelee omaa itseä. Muutenhan sitä menisi pelkkien trendien mukaan, matkisi sitä minkä muut jo ovat ikäänkuin keksineet. Sitä tekevät enemmänkin satunnaiset harrastelijat.

Tutustun myös ulkomaisiin monipuolisiin lehtiin, joista ranskalaiset ovat suosikkejani.

Oman tien löytämiseen auttaa jo se, että alkaa koota esimerkiksi muistivihkoon asioita, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen itselle tai joihin haluaa tutustua lähemmin. Muistiinpanoja kootessa ja lukiessa tulee ajateltua samalla, miksi juuri nämä elokuvat, kirjat, musiikkikappaleet, kulttuurit ym. ovat niin merkittäviä. Enemmän tai vähemmän selkeä punainen lanka alkaa tulla esille.

Omassa vaikuttavimpien elokuvien listassani ovat muun muassa "Berliinin taivaan alla", "Sunnuntai maalla" ja "Hiljaiset sillat". Jollakin muulla samassa listassa saattaa olla "Sin City", joka kuvastaa täysin toisenlaista maailmaa.

Aina on hyvä olla avoin ja tutustua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sitä teenkin, mutta totean kuitenkin omimmakseni aina tientynlaisen herkkyyden ja jopa niin sanotun yliluonnollisuuden.

Ajan ja iän myötä myös lista täydentyy ja saattaa saada muita painopisteitä. Taiteilijaystävänikin on löytänyt sittemmin sen oman juttunsa ja elättää itsensä maalaamalla.

Kirjontaa vaan ei kirjavaa

Kirjailtuja käsitöitä katsellessani olen harmillisen usein havainnut, että värejä käytetään orjallisesti jonkun ohjeen mukaan ja jopa harkitsematta, sopivatko värit omaan ympäristöön. Tuloksena saattaa olla suuren vaivan jälkeen lähinnä ongelmajätettä.

Äitini löysi aikoinaan kauniin unkarilaisen tyynyn kirjontaohjeet. Mutta värimaailma oli niin räiskyvä, ettei se olisi sopinut sohvalle eikä tilaan, jonne tyyny olisi sijoitettu. Niinpä hän kirjaili koko tyynyn kuviot pelkällä sinisellä.

Sinisen eri valöörejä eli tummempaa ja vaaleampaa hän kyllä käytti tässä, koska se antaa sopivaa elävyyttä.
Mutta kuvioiden ollessa noinkin monimuotoisia värejä ei tosiaankaan tarvitse olla yhtä runsaasti.

Itsekin pyrin pitämään ohjesääntönäni:

Paljon muotoja, vähemmän värejä. Vähän muotoja, runsaammin värejä.

Räsymattoa

Käydessäni Lahden keskustassa Aleksanterinkadulla huomasin sinne ilmestyneen virkeän värisen räsymaton. Todella hieno idea virkistää melko harmaaksi käyneen keskustan katukuvaa! - Ja vielä suhteellisen pienin keinoin maalaamalla.

Harmikseni luin melko pian maton ilmestymisen jälkeen närkästyneitä yleisökirje- tai lehden tekstaripalstan kommentteja, joiden perusteella jotkut kovastikin pahoittavat mielensä moisesta iloittelusta.

Sen verran on hyvä olla leikkimieltä, että tämänlaiset positiiviset leikittelyt sallitaan ja niistä iloitaan. Ankeudesta nautitsijoille on ihan tarpeeksi heille sopivaa ympäristöä, missä yllätyksille ei jää sijaa. Älkäämme kieltäkö muilta sitä vähää hauskaa, mitä on saatu aikaan, vaan olkaamme ylpeitä kaupungista, joka sallii toteuttaa luovia kuvia, vaikkapa kadun pintaan.
Varsinaisia harmittelun aiheita kun on ihan todellisiakin, mutta ne kuuluvat sitten mm. terveys- tai sosiaalipolitiikan alueelle.

Kynällä pyöritellen

Viime aikoina aikuisille tarkoitettujen värityskirjojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Enpä yhtään ihmettele: Kaikenlainen käsillä tekeminen virkistää aivotoimintaa, auttaa keskittymään ja painamaan opittuja asioita paremmin mieleen. Tämä on niin sanotusti lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu.

Kynänpyörittely on joidenkin mielestä ilkkuva sana. - Entäpä jos se onkin terveellistä ja virkistävää? Silti koulutustilaisuuksissa tai palavereissa osanottajat kaivavat heti alkuun tablettinsa tai läppärinsä esille, jos haluavat tehdä muistiinpanoja. Melkein kaikki.

Oman muistikirjani sivulta

Minulla on mukanani aina muistikirja ilman viivoitusta tai ruudutusta. Voin ympäröidä ja vahventaa tärkeitä sanoja, piirtää vaikka minkämuotoisia pallukoita, jos mieli tekee. Ajatukseni sekä kuulemani tuntuvat virtaavan vaivattomasti pehmeälle paperille. Onhan sekin todettu jo moneen kertaan, että pelkkä kuuntelu ei ole parasta oppimisen kannalta.
Kynäni on mieluiten lyijykynä tai ohut tussikynä. Enkä edes häpeä, vaikka joku pitäisi sitä vanhanaikaisena. Minä kun olen aina pystynyt näin painamaan mieleeni tärkeimmät asiat.  

Luontainen keskittyminen onnistuu myös noiden mainitsemieni ja yllättäen suosittujen värityskirjojen parissa. Lisäksi rentouttava värien kanssa puuhaaminen on mielenterveydelle virkistävää ja samalla rauhoittavaa. Ei haittaa, vaikket osaisi piirtää: Itse piirustus on jo valmiina, vain pinnat voi täyttää oman mielensä mukaan. Samalla värisilmä kehittyy. Voi kokeilla uusia yhdistelmiä tai värittää silkasta mielihyvästä oman mieliskaalan sävyillä.

Jos epäilet käsillä tekemisen monipuolista hyötyä, niin mieti, etkö muka ole saanut jopa tiskatessa tai silittäessä uusia ajatuksia - ikäänkuin itsestään!

Taustaväri harmaa

Ilahtuneena olen lukenut kansainvälisten messujen valikoimien lupaavan enemmän väriä esimerkiksi sisustukseen. Tottakai muualla on - Tanskaa lukuunottamatta - ollut koko ajan suosittua käyttää enemmän väriä kuin Suomessa, mutta nyt värejä aletaan juhlistaa oikein kunnolla harmaavoittoisen pitkän kauden jälkeen.

Mitäpä sitten tehdä, jos kotona on teräksen-, hiiren-, savun-, ja sadepilvenharmaata? Onneksi harmaa sentään on sekoitus kaikista väreistä, tai sitten mustasta ja valkoisesta. Niinpä se on hyvä pohja muille väreille.

Jos siis koti on ollut pelkkä tausta, niin nyt on aika alkaa hehkuttaa pääosaa.
Kuvaisikohan se myös tätä aikaa: Ihmiset alkavat viihtyä enemmän kotosalla ja perheen kanssa. Harmaa on niin passiivinen ja neutraali, ettei se innosta mihinkään. Stressaantunutta se rauhoittaa juuri tästä syystä. Kuvaruudulta lukiessa harmaa teksti valkoisella pohjalla kuten tässä helpottaa lukemista. Mutta jos haluaa pontta puuhaamaan jotain uutta, niin on aika tarkistaa kodin värimaailmaa.

Hanki pääosan esittäjä:
Taidelainaamosta voisi hankkia edullisesti vähäksi aikaa rohkeankin suurikokoisen työn. Jonkun kunnon väri-iloittelun. Huomaamattaan alkaa kaivata lisää väriä muuallekin, koska alitajunta sanoo, että väri tekee hyvää. Sinne muualle voi hankkia taulusta poimittuja sävyjä, tai kaivaa kaapista maljakkoa ja tekstiiliä, jotka laitettiin sinne ennen harmaakautta.

Tämä lähikuva paletistani olkoon esimerkkinä sille, kuinka värejä voi poimia vaikkapa taulun sävyistä:
Tästä löytyy useita melkein piilosta: Vaaleaa ja tummaa sinistä. vihreää, oranssia, okrankeltaista ja montaa muuta.

Vaihtoehtoisesti isokokoinen kehystetty juliste auttaa alkuun. Tai vintillä kauan säilynyt matto. - Hiljalleen syntyy halu ja toivottavasti mahdollisuus verhoiluttaa huonekaluja tai maalauttaa esimerkiksi eteiskäytävä voimakkaamman väriseksi.

Joskus pelkällä järjestelemisellä asunnon värimaailma muuttuu. Sijoittele esimerkiksi siniset ja oranssiin sekä ruskeaan vivahtavat esineesi yhdeksi ryhmäksi. Siinä syntyy vastavärikontrasti ja sen sovellusta. Eri sävyisiä vihreitä tekstiilejä, ja sekaan pieni läikkä punakkaa, tai lilaa. Enkä tässä tarkoita, että kaikki seinät ja lattiat on ahdettava täyteen. Tyhjää tilaa tarvitaan rauhoittamaan. Siis harmaalle, beigelle tai valkoiselle jää osansa vieläkin. Muttei kaiken tarvitse olla pelkkää tyhjyyttä.

Elinvoimaa ympäristöstä

Katselin TV:stä ohjelmaa tanskalaisarkkitehtien kodeista. Siinä professori Carsten Thau sanoi jotain mieleenpysyvää ja elintärkeää:
   
"Kurja ympäristö vie meiltä elinvoimaa".

Lause kertoo niin paljon, ettei sitä tarvitse pahemmin enää analysoida eikä perustella.
Ei kun kohentamaan!