Korjailin vanhaa maalaustani

Kun vastikään kirjoitin iästä ja käsialan muuttumisesta, niin tämä kirjoitukseni sivuaa samaa aihetta. Katselin paria 2000-luvun alkupuolella tekemääni akryylimaalausta.

En ole aiemmin rohjennut puuttua vanhoihin töihini, vaan olen ajatellut säästää niitä tietyn ajan dokumenttina. Oivalsin kuitenkin yhtäkkiä, että minullehan nuo työt kuuluvat ja saan tehdä niille mitä haluan. - Varsinkin kun työn nyt työn alla oleva maalaus ei enää edes puhutellut minua, vaan vaikutti aneemiselta.

Vuonna 2003 maalaamani taulu kuuluu vihannessarjaan.
Minua on aina kiinnostanut aiheena eniten kaikki elävä ja tuore.

Kylläpä tuntui vaivalloiselta korjailla vanhaa työtä. Värin lisääminen ei auttanut, joten korjailin syvyysvaikutelmaa vaalentamalla taka-alan sipuleita ja paprikaa. Samalla lisäsin elävyyttä tuohon punaiseen paprikaan rennoin, mutta tarkkaan harkituin siveltimenvedoin ja vaihdoin eteen yhden sipulin.

En ollut tyytyväinen ja mietin, pohjustaisinko koko kankaan umpeen valkoiseksi ja käyttäisin sen kokonaan uuteen maalaukseen. Kokeilin vielä yhtä vaihtoehtoa:

Nyt tuota ruskeata tylsän oloista herkkusientä ei ole koko taulun leveydeltä. Valkosipuli ja mielikuva sen mausta antaa taululle enemmän makua. En ollut myöskään tyytyväinen sinivioletteihin varjoihin, vähensin vielä niiden intensiivisyyttä.

Ja kuten aina, en ole vielä vakuuttunut siitä, onko tämä maalaus nyt täysin valmis. Ainakin tästä on hyvä jatkaa. Toisaalta liian sliipattu ja täydellinenkään oikein ole minun mieleiseni lopputulos.

Maalauksen taakse lisään uuden vuosiluvun korjauksieni mukaisesti.

Akryylimaalaus: Viimeinkin valmis?

Edellisessä kirjoituksessani olin itsekriittinen pohtiessani olisiko pieni akryyliväreillä maalaamani taulu valmis.

On hyvä jättää työ välillä lepäämään ja katsella sitä tuorein silmin. Välillä aiemmin virheinä pitämäni kohdat vaikuttavatkin elävöittävän mukavasti eivätkä olekaan virheitä. Toisaalta saatan huomata, että joku läikkä tai juuri se puuttuva osa vie plastisuudesta eli muodosta jotain pois.

Tässä on kuitenkin tämänhetkinen tulos, eilisten harkintojen  ja täydennysten jälkeen:

Kirsti Nahirnyj, 2018,vielä signeeraamaton.

Uutta akryyliväreillä

Teen aina välillä näitä pienimuotoisia akryylimaalauksia ranteen rentoutusharjoituksina.

Päätin laittaa nähtäväksi juuri valmistuneen tauluni työvaiheet. Niistä saattaa olla apua akryyliväreillä maalausta opettelevalle. Ja onhan jokaisesta kuvataiteesta ja kuvituksesta kiinnostuneesta mielenkiintoista nähdä toisen tekemiä työvaiheita.

Väripaletista vielä: Koska en pelkää värien sekoittelemista, valitsin aika niukan valikoiman: Käytin kadmiuminkeltaista, koboltinvihreää, koboltinsinistä, sinooperia (punainen) ja valkoista. Kaikki taulun sävyt on siis sekoitettu näistä.

Aloitin keveästä hahmottelusta, lisäsin taustaa ja sitten enemmän värejä ja yksityiskohtia. Olen maalannut tätä kolmena päivänä. On hyvä antaa katseen nähdä välillä jotain muuta varsinkin näinä harvinaisina aurinkoisina helmikuun päivinä.

Vielä mietin, onko työ nyt valmis vai ei. Vasemman sipulin plastisuus ei ehkä tule vielä esille hauamallani tavalla. Pieni epäröinti on hyväksi vain.

Syksyn satoa akryyleillä

Joulukorttien ja sähkölaitteiden kanssa sekoilun lomassa aloitin maalata uutta taulua akryyliväreillä. Hedelmät ja vihannekset kiinnostavat minua aiheina, koska ne innostavat käyttämään sivellintä elävästi.

Pidän siitä, että siveltimen vedot erottuvat kunnolla. Siksi ihailenkin Vincent van Goghin kädenjälkeä, samoin kuin monien impressionistien. Lisäksi rakastan heidän tapaansa käyttää värejä ja hyödyntää vastavärikontrasteja (joita myös samalla voi harmoniana käyttää).

Tässä tämänpäiväisen työni ensiaskeleet kuvina mallien kera:

Valmista ei vielä ole. Pyrin kuitenkin säilyttämään sen tuoreuden vaikutelman, joka näissä hedelmissäkin on.

Akryylimaalauksesta, osa 3.

Mieleeni on juolahtanut vielä pari asiaa, joita akryylivärien käyttäjän on hyvä muistaa.

Vesiohenteiset nestemäiset värit tai maalit eivät kestä pakkasta.

Tein aikoinaan huomaamattomuuttani virheen, joka kostautui nolosti puolen vuoden päästä. Olin laittanut kesällä akryyliväripulloja omakotitalon vinttiin, joka siis oli sellainen rintamamiestalon ullakko ilman lämpöpattereita. Siellä kun tuli muutenkin varastoitua kaikenlaista. Puolisen vuotta myöhemmin aloin kaivata maalipullojani. Sieltähän ne löysin samasta paikasta, mutta jäätyneinä! Eivät ne edes sulana olleet enää käyttökelpoisia, vaan niiden koostumus oli muuttunut täysin. Siinä meni ison rahan edestä maalaustarpeita hukkaan.

Palettivinkkejä:

Aikojen kuluessa olen oppinut muutenkin taloudellisemman tavan käyttää maalaukseen tarvittavia välineitä. Esimerkiksi palettien kanssa voi olla hyvinkin kekseliäs. Koska akryyliväri kuivuu nopeasti, myös paletille saattaa piankin jäädä kovia kokkareita, joita on hankala poistaa ja hyvä paletti ei ole kauaa käyttökelpoinen. Useimmista muovipaleteista ei akryyliväri lähde irti, vaikka kuinka yrittäisi.
Käytin joitakin vuosia työmatkoilla eväänä proteiinijauheita, jotka olivat isoissa muovipurkeissa. Niiden leveät muovikannet säästin, koska ne olivat oivallisia paletteja. Yhtä lailla joidenkin margariinirasioiden kannet voi käyttää samaan tarkoitukseen.

Tässä minun palettejani.

Siveltimien suojaamiseen:

Minkä tahansa maalaustekniikan siveltimiä voi säilyttää niinestä tehdyissä lautasen alusissa tai aasialaistarvikkeiden kaupasta saatavissa sushin käärimiseen tarkoitetuissa pikkumatoissa. Näin harjakset säilyttävät muotonsa, vaikka olisit lähdössä matkalle maalaustarvikkeinesi. Voit myös pujottaa mattoihin kuminauhaa siveltimien pysymiseksi pakallaan.

Älä väheksy

Lidlin valikoimia. Juuri siellä oli tarjouksena Marabu-merkin laadukkaat akryylivärit. Vaikka merkki ei ole Suomessa tunnettu, se on laadukas ammattitason tuotteita tekevä yritys. Minäkin ostin satsin täydennykseksi.

Akryylimaalausta ja perustietoa

Maalaan mielelläni akryyliväreillä, koska tekniikka on monipuolinen ja nopean kuivumisensa ansiosta se sopii työskentelytapaani. Korjauksetkin on helppo tehdä, koska edellinen kerros on kuiva minuttien sisällä ellei nopeamminkin. Laitanpa tähän tietoa tuosta tekniikasta. 

Akryylivärin suuri etu siis on, että se vesiohenteisena kuivuu nopeasti. Aloitin aikoinaan maalata paksummalle, vähintään 200 grammaiselle piirustuskartongille. Sitten hankin valkoisia kuitulevyjä, joihin on pingotettu kangas. Olen maalannut myös kortteja  korttikartongille. Lukuisia tauluja olen maalannut pohjustetuille kankaille ja puulevyille oman mieltymykseni ja rahapussini mukaan.

Akryyliväreillä voi maalata antaen värien kuultaa läpi, jolloin vaikutelma on osittain akvarellin tapainen. Useimmiten kuitenkin akryylivärejä käyttävä haluaa tehdä öljyvärimäisiä paksumpia kerroksia. Onhan moni siirtynyt minun laillani öljyväreistä akryyliin sen nopean kuivumisen takia. - Tai kyllästyttyään öljyvärien ohenteiden hajuun.

Siveltimissä voi hyvin suosia edullisempia keinokuitu- tai jopa sianharjassiveltimiä, sillä akryyliväri on melko armoton pilaamaan harjaksia. Siveltimiä ei saa missään nimessä jättää minuutiksikaan kuivumaan värin kanssa, sillä akryyli kuivuu hetkessä kiinni. Parhaat siveltimeni olen laittanut erikseen ja akvarellia varten käyttämäni näädänkarvat ovat melkein kassakaapissa.

 

Tässä on sivellinvalikoimaani. Näistä kaikki soveltuvat akryylimaalauksen eri vaiheisiin.

Väreissä ei välttämättä ole suuria eroja, paitsi pigmenttipitoisuudessa. Esimerkiksi Lidlillä on ollut tarjouksessa perussettejä eli tuubilajitelma, ja se on ollut kokemukseni mukaan ihan laatutavaraa. Niillä voi aloittaa tai hankkia lisämateriaaliksi.

Joskus kaupoissa on Winsor & Newtonin perussarja eli värilajitelma tarjouksessa, ja se merkkihän on ihan huippua, minullakin on niitä. Noihin ei tarvitsisi muuta kuin isomman pullon valkoista lisäksi, koska sitä menee eniten. Mustaa et tarvitse välttämättä ollenkaan, koska sen saa sekoitettua punaisesta, sinisestä ja keltaisesta.

Hyvä merkki on myös Louvre (Lefranc & Bourgeois). Merkkejä on kuitenkin lukuisia ja on hyvä muistaa, että ihan halvat tuntemattomat valmistajat säästävät pigmenttien määrässä, jolloin värejä ei saa halutessaan niin hehkuviksi.

Jos hankit yksitellen tuubeja tai pulloja, niin suosittelen seuraavia:
1. Kadmiumpunainen, 2. Ultramariininsininen, 3. Kadmiumkeltainen (ehkä sitruunankeltainen myös), 4. Koboltinvihreä ja 5. Valkoinen, esim. Titanium white. Noilla pärjää pitkälle, koska ruskeankin saa sekoitettua noista puhumattakaan muista. Valkoisesta jättipullo on hyödyllinen.

Lisäksi on saatavilla kuivumisen hidasteita ja vernissoja kiillon lisäämiseksi tai vähentämiseksi.

Aloittaa voi hyvin vaikka abstraktilla: Kartongille ensin värejä, sekoittaen sientä, siveltimiä ym. Niistä voi leikellä palasia pinnoiksi, joista tulee kivoja efektejä ja yllätyksiä. Tai maalata vaikka taivasta pilvineen. Kannattaa myös kokeilla märällä ja kuivalla siveltimellä, paksulla ja ohennetulla värillä maalaamista, kaikkea samalle pohjalle. Pienet kartonginjämät ovat käteviä kokeiluun. 

Tällaisia vapaita absrakteja kokeiluja kartonginpalasille on mukava tehdä lämmittelynä.

Älä unohda maalausrättiä, sillä väriä tarttuu usein epähuomiossa sinne mistä se on vaikea poistaa kuivana kuten sormiin. Vesiastian tulee myös olla reilun kokoinen, jotta sinun ei tarvitse koko ajan muistaa vaihtaa vettä. Paletiksi käy vaikka isompi muovilevy, jos et raaski ostaa muovipalettia. Olen joskus käyttänyt isommista purkeista jääneitä muovikansiakin värien sekoittamiseen.

Olen tullut kuvanneeksi joidenkin akryylillä maalaamieni taulujen työvaiheita mallin asettelusta valmiiseen tauluun. Tässä ensimmäinen esimerkki. Taulu on maalattu kiilakehyksele pingotetulle pohjustetulle kankaalle, enkä noudata tiukkapipoisesti mallin ulkonäköä:

Äläkä pelkää värileikkiä eli spontaanilta vaikuttavia lätkähdyksiä kuten tässä tuota roosan käyttöä. Semmoiset elähdyttävät ja tekevät tuoreen vaikutelman. Varsinkin vastavärien hienovarainen käyttö on hyväksi. Se saa sävyihin lisää hehkua.

Piakkoin näytän työvaiheet toisesta taulustani.