Yksityiskohtia maalauksissani

Katselin tänään maalauksiani ja tutkin samalla omaa käsialaani. Kaikista tehdyistä töistä on aina hyvä ottaa valokuvia arkistointia varten. Tavakseni on tullut kuvata töitäni myös sen takia, että jostain syystä valokuvana omaan työhön tulee etäisyyttä. Ikäänkuin se olisi jonkun toisen tekemä, ja samalla huomaan työn vahvuuksia tai heikkouksia. Myös keskeneräisen teoksen kuvaaminen auttaa ainakin minua.

Tänään otin kuvia valmiiden maalausteni yksityiskohdista.

Samalla mietin rajauksia ja sain uusia ideoita asetteluunkin. Maalauksessahan voi olla niinsanottuja teknisiä puutteita, jos vain asetelman dynamiikka toimii.

Korjailin vanhaa maalaustani

Kun vastikään kirjoitin iästä ja käsialan muuttumisesta, niin tämä kirjoitukseni sivuaa samaa aihetta. Katselin paria 2000-luvun alkupuolella tekemääni akryylimaalausta.

En ole aiemmin rohjennut puuttua vanhoihin töihini, vaan olen ajatellut säästää niitä tietyn ajan dokumenttina. Oivalsin kuitenkin yhtäkkiä, että minullehan nuo työt kuuluvat ja saan tehdä niille mitä haluan. - Varsinkin kun työn nyt työn alla oleva maalaus ei enää edes puhutellut minua, vaan vaikutti aneemiselta.

Vuonna 2003 maalaamani taulu kuuluu vihannessarjaan.
Minua on aina kiinnostanut aiheena eniten kaikki elävä ja tuore.

Kylläpä tuntui vaivalloiselta korjailla vanhaa työtä. Värin lisääminen ei auttanut, joten korjailin syvyysvaikutelmaa vaalentamalla taka-alan sipuleita ja paprikaa. Samalla lisäsin elävyyttä tuohon punaiseen paprikaan rennoin, mutta tarkkaan harkituin siveltimenvedoin ja vaihdoin eteen yhden sipulin.

En ollut tyytyväinen ja mietin, pohjustaisinko koko kankaan umpeen valkoiseksi ja käyttäisin sen kokonaan uuteen maalaukseen. Kokeilin vielä yhtä vaihtoehtoa:

Nyt tuota ruskeata tylsän oloista herkkusientä ei ole koko taulun leveydeltä. Valkosipuli ja mielikuva sen mausta antaa taululle enemmän makua. En ollut myöskään tyytyväinen sinivioletteihin varjoihin, vähensin vielä niiden intensiivisyyttä.

Ja kuten aina, en ole vielä vakuuttunut siitä, onko tämä maalaus nyt täysin valmis. Ainakin tästä on hyvä jatkaa. Toisaalta liian sliipattu ja täydellinenkään oikein ole minun mieleiseni lopputulos.

Maalauksen taakse lisään uuden vuosiluvun korjauksieni mukaisesti.

Akryylimaalauksesta, osa 2.

Lupasin edellisessä kirjoituksessani julkaista piakkoin lisää kuvia akryylimaalauksen työvaiheista.

Tässä on eräs hiljattain valmistuneista töistäni vaiheineen:

Huomaat varmaan, että epäröin sipulin lisäämistä asetelmaan. Perinteisestihän asetelmissa ei suosita parillisia lukuja. Minä pidän juuri sellaisista haasteista, joissa teen ikäänkuin perinteisiä töitä, mutta kuitenkin lisään niihin jotain, mikä rikkoo sovinnaisuutta.