Siveltimistä

Olen aina ollut vakuuttunut, että taidetarvikkeissa laadukas on myös kalliimpaa tai toisinpäin kalliit välineet ovat laadukkaampia kuin halvat.
Usein se päteekin. Esimerkiksi kunnollisia pigmenttejä sisältävät värit ovat kalliimpia, poikkeuksena jotkut venäläiset värinapit. Kiilakehykset tiukasta puusta maksavat enemmät eivätkä väänny.

Teen paljon kuvituksia akvarelliväreillä. Pidän myös hyvää huolta työvälineistäni. Olen huomannut, että hienot näädänkarvasiveltimet alkavat kuitenkin hapsottaa vuosien päästä. Tarkkaa jälkeä vaativat yksityiskohdat esimerkiksi kansallispukukuvituksissani onnistu. Edes märkä sivellin ei muotoudu teräväkärkiseksi kuten uutena.

Sen sijaan täysin nimetön ja merkitön jostain saamani tai ostamani halpasarjan sivellin pitää muotonsa ja kärkensä, vaikka olen tehnyt sillä kymmeniä suuritöisiä kuvia. Vain maali siveltimen varresta on alkanut rapistua.

Jos ihan tarkka olen, niin nuo kalliimmat siveltimet imevät ja luovuttavat ehkä hiukan enemmän nestettä, mutta kuvituksissani kaipaan juuri terävää sivellintä, koska en tee isoja laveerauksia.

Vasemmalla muutaman tunnetun valmistajan näädänkarvasiveltimiä. Oikealla halpasiveltimet.

Yksityiskohtia ei voi tuputella paksulla siveltimen päällä. (Kuvitukset: Kirsti Nahirnyj)

En edes tiedä mistä materiaalista nuo nykyiset suosikkini on tehty. Olisikohan seassa akryyliä tai nailonia? Joka tapauksessa ne toimivat ihanteellisesti. Joskus minunkin on myönnettävä, ettei aina tarvitse olla niin jääräpäinen ja tottua vanhaan opittuun, vaan kokeilla muita vaihtoehtoja.

Piirtelin siveltimellä

Olen ihastunut siveltimellä piirtämiseen. Käsialani tai aivoni eivät välttämättä ole koskaan soveltuneet ihan pikkutarkkaan sipertämiseen. Ihailen kyllä niitä, jotka osaavat myös sen taidon ja tunnollisena opiskelijana opettelin aikanaan itsekin sitä ihan menestyksellä.

Siveltimellä on mahdollisuus saada kepeää sujuvaa jälkeä aikaiseksi. Tosin kaikki tällainen helpon näköinen piirtäminen vaatii taustatyötä. Ihanteellisessa tilanteessa on tehtävä pohjalle peruspiirros yksityiskohtineen. Sen asetan valopöydälle ja päälle sitten lopullisen paperin tai kartongin, jolle piirrän työn valmiiksi. Ensimmäinen versio ei silti aina onnistu, ainakaan minun mielestäni. Itsekritiikki on ihan terveellistä kaikessa taiteellisessa työssä, kunhan se ei mene liialliseksi.

Yllä vasemmalla on pohjapiirros, joka on tehty alastoman valmistamani figuriinin päälle. Oikealla akryylivärillä ja siveltimellä maalaamani figuriini.

Tässä on yksityiskohta ylläolevasta kuvasta. Sivellinpiirros kestää suurentamista ja viivan elävyys tulee esille ja kuva toimii erinomaisesti mustavalkoisena. Käytinkin tätä mainostaessani muotipiirustuskurssiani Lahden Wellamo-opistossa.

Akryylimaalauksesta, osa 3.

Mieleeni on juolahtanut vielä pari asiaa, joita akryylivärien käyttäjän on hyvä muistaa.

Vesiohenteiset nestemäiset värit tai maalit eivät kestä pakkasta.

Tein aikoinaan huomaamattomuuttani virheen, joka kostautui nolosti puolen vuoden päästä. Olin laittanut kesällä akryyliväripulloja omakotitalon vinttiin, joka siis oli sellainen rintamamiestalon ullakko ilman lämpöpattereita. Siellä kun tuli muutenkin varastoitua kaikenlaista. Puolisen vuotta myöhemmin aloin kaivata maalipullojani. Sieltähän ne löysin samasta paikasta, mutta jäätyneinä! Eivät ne edes sulana olleet enää käyttökelpoisia, vaan niiden koostumus oli muuttunut täysin. Siinä meni ison rahan edestä maalaustarpeita hukkaan.

Palettivinkkejä:

Aikojen kuluessa olen oppinut muutenkin taloudellisemman tavan käyttää maalaukseen tarvittavia välineitä. Esimerkiksi palettien kanssa voi olla hyvinkin kekseliäs. Koska akryyliväri kuivuu nopeasti, myös paletille saattaa piankin jäädä kovia kokkareita, joita on hankala poistaa ja hyvä paletti ei ole kauaa käyttökelpoinen. Useimmista muovipaleteista ei akryyliväri lähde irti, vaikka kuinka yrittäisi.
Käytin joitakin vuosia työmatkoilla eväänä proteiinijauheita, jotka olivat isoissa muovipurkeissa. Niiden leveät muovikannet säästin, koska ne olivat oivallisia paletteja. Yhtä lailla joidenkin margariinirasioiden kannet voi käyttää samaan tarkoitukseen.

Tässä minun palettejani.

Siveltimien suojaamiseen:

Minkä tahansa maalaustekniikan siveltimiä voi säilyttää niinestä tehdyissä lautasen alusissa tai aasialaistarvikkeiden kaupasta saatavissa sushin käärimiseen tarkoitetuissa pikkumatoissa. Näin harjakset säilyttävät muotonsa, vaikka olisit lähdössä matkalle maalaustarvikkeinesi. Voit myös pujottaa mattoihin kuminauhaa siveltimien pysymiseksi pakallaan.

Älä väheksy

Lidlin valikoimia. Juuri siellä oli tarjouksena Marabu-merkin laadukkaat akryylivärit. Vaikka merkki ei ole Suomessa tunnettu, se on laadukas ammattitason tuotteita tekevä yritys. Minäkin ostin satsin täydennykseksi.

Siveltimelläkin voi piirtää

Olen jo kauan sitten innostunut piirtämään siveltimellä. Koska oma käsialani on painoltaan aika kevyttä, sivellin sopii minulle mainiosti.

Aiheet, joissa muodolla on merkitystä, soveltuvat hienosti piirtämiseen siveltimellä. (Piirros: Kirsti Nahirnyj)

Siveltimien kanssa voi harjoitella hyvin myös pelkistämistä, koska ne eivät ole kärjeltään niin teräviä, että samalla edes huvittaisi riipustella mitään pikkutarkkaa. Kun otat huomioon valon suunnan, pelkistäminen on tehokkainta.

Tässä elävänmallin piirustukseni, jossa olen käyttänyt sivellintä ja mustaa temperaväriä valon tullessa oikealta:

Kasvoja ei edes tarvita, vai mitä?

Siveltimiä on olemassa niin monenlaisia, että vaihtelua saa, vaikka pidättäytyisi yhdessä värissä. Useimmiten olen käyttänyt mustaa temperaväriä. Huomasin, ettei Suomesta saa niin vain temperavärejä tuubeissä, joten peiteväri guassi sopii ihan yhtä hyvin. Guassi on sukua akvarelliväreille, joten sitä voi myös ohentaa mielensä mukaan. Myös pullotusseilla saa kivaa piirrosjälkeä aikaan, tosin ne eivät ole peittäviä.

Tässä omia siveltimiäni: ylimpänä kiinalainen kalligrafiasivellin, sitten pari sianharjassivellintä, akryyliharjas- ja alimpana näädänkarvasivellin.

Kaikkein herkullisinta siveltimen kanssa työskennellessä on, jos vaihtelee värin paksuutta, kuultavuutta ja kuivuutta ja kokeilee eri vaihtoehtoja.

Kannattaa kokeilla mikä itsestä tuntuu parhaimmalta yhdistelmältä. Tässä oma pikainen kokeiluni.

Varoittaisin kuitenkin lopuksi siitä, että parhaimmatkaan siveltimet eivät kestä väärää materiaalia. Hienot näädänkarvapensselit on tarkoitettu akvarelliväreille tai korkeintaan tussille ja ne on pestävä heti käytön jälkeen. Joskus löytyy halpoja versioita ja niiden kanssa voi ottaa riskin kokeilumielessä, mutta akryylivärillä saa nekin pilalle. (Kyllä minä vielä akryyyliväreistäkin kirjoitan).