Kansallispukuja kuvittamassa

Luovan työn tekijällä on luontainen halu tehdä jotain konkreettista alaan liityvää, vaikka varsinaisia tilauksia ei juurikaan ole jonossa.

Pimeänä vuodenaikana olen säästänyt silmiäni, mutta siitä huolimatta joku sisäinen pakko on saanut minut tekemään kuvituksia.

Laitankin tähän esille viime aikojen tekemisiäni. Kansallispukujen kuvittamiseen menee enemmän aikaa kuin aavistaisikaan. Niissähän on niin paljon yksityiskohtia ja paikkakuntakohtaisia eroja. Lisäksi on sääntöjä esimerkiksi kampauksen, kenkien ja rekvisiitan kuten laukkujen ja korujen suhteen.

Siinäpä on sitten kamppailua mitä puolustelen taiteellisella vapaudella ja mikä taas on suoranainen virhe. En haluaisi tehdä noista mitään pönötyskuvia, koska asut on suunniteltu elävien ihmisten ylle. Näissä kuvissa eivät näy myöskään figuriinit, jotka ovat alastomia muotifiguriinin mittasuhteisiin ja tyyliin tekemiäni "ihmisiä", jotka puen sitten haluamiini asuihin.

Koijärven puku

Keravan puku

Muistiinpanot ja luonnos Keravan pukuun

Muistiinpanoja ja luonnos Kärkölän pukuun

Kärkölän puku valmiina

Valmiit kuvitukset teen akvarellivärein ja täydennän värikynin. Tärkeää on laadukas sivellin, jolla voi tehdä pieniäkin yksityiskohtia. Huonompilaatuisen siveltimen kärki ei sovellu esimerkiksi kapeiden raitojen vetämiseen. Monesti heikkolaatuisissa siveltimissä kärkeä ei juurikaan ole tai se katoaa ensimmäisten maalauskertojen jälkeen. 

Opiskeluaikoinani opettajat kehottivat ostamaan näädänkarvasiveltimiä akvarellivärien kanssa työskentelyyn. Vuosien saatossa olen huomannut, että keinokuituiset säilyttävät muotonsa paremmin. Tottakai kaikkia työvälineitä pitää myös hoitaa ja muistaa puhdistaa ne hyvin.

Siveltimistä

Olen aina ollut vakuuttunut, että taidetarvikkeissa laadukas on myös kalliimpaa tai toisinpäin kalliit välineet ovat laadukkaampia kuin halvat.
Usein se päteekin. Esimerkiksi kunnollisia pigmenttejä sisältävät värit ovat kalliimpia, poikkeuksena jotkut venäläiset värinapit. Kiilakehykset tiukasta puusta maksavat enemmät eivätkä väänny.

Teen paljon kuvituksia akvarelliväreillä. Pidän myös hyvää huolta työvälineistäni. Olen huomannut, että hienot näädänkarvasiveltimet alkavat kuitenkin hapsottaa vuosien päästä. Tarkkaa jälkeä vaativat yksityiskohdat esimerkiksi kansallispukukuvituksissani onnistu. Edes märkä sivellin ei muotoudu teräväkärkiseksi kuten uutena.

Sen sijaan täysin nimetön ja merkitön jostain saamani tai ostamani halpasarjan sivellin pitää muotonsa ja kärkensä, vaikka olen tehnyt sillä kymmeniä suuritöisiä kuvia. Vain maali siveltimen varresta on alkanut rapistua.

Jos ihan tarkka olen, niin nuo kalliimmat siveltimet imevät ja luovuttavat ehkä hiukan enemmän nestettä, mutta kuvituksissani kaipaan juuri terävää sivellintä, koska en tee isoja laveerauksia.

Vasemmalla muutaman tunnetun valmistajan näädänkarvasiveltimiä. Oikealla halpasiveltimet.

Yksityiskohtia ei voi tuputella paksulla siveltimen päällä. (Kuvitukset: Kirsti Nahirnyj)

En edes tiedä mistä materiaalista nuo nykyiset suosikkini on tehty. Olisikohan seassa akryyliä tai nailonia? Joka tapauksessa ne toimivat ihanteellisesti. Joskus minunkin on myönnettävä, ettei aina tarvitse olla niin jääräpäinen ja tottua vanhaan opittuun, vaan kokeilla muita vaihtoehtoja.

Keuruun puvun kuvitusta

Ihastuin kansallispuvuista kirjoittavan Mari Varosen julkaisemaan kuvaan Keuruun vanhemmasta puvusta. Onhan asusta olemassa uusikin versio, mutta juuri tämä vanha viehätti minua ja halusin kuvittaa sen muotifiguriinia käyttäen.

Kerronpa tässä työn etenemisestä

Ensin tein muistiinpanoja puvun mallista ja yksityiskohdista väreineen, kuten tapanani on:

Sitten rakensin puvun luonteeseen sopivan figuriinin kuultopaperille piirtäen ja puin sen.

Valopöydällä siirsin piirroksen akvarellikartongille lyijykynällä kevyesti painaen ja pohjustin  akvarelliväreillä. Aloitan yleensä ihonväreillä ja hiuksilla. Valopöydän valoa en normaalisti enää tarvitse ensi pohjustuksen jälkeen.

Sitten lisäsin akvarelliväreillä värikerroksia vaaleasta tummaan ja lopuksi täydensin värikynillä piirrosta. Näissä kansallispuvuissa en harrasta turhaa kikkailua värien kanssa, vaan pyrin oikeanmalliseen lopputulokseen. Hiukan taiteellista vapautta kyllä käytän.

Valmis!

En käytä kuvituksissani digitekniikkaa paitsi lopputuloksen jakamisessa. Pidän aidon käsialan tuomasta rososta ja elävyydestä. Tässä lähikuvassa näkyy akvarellipaperin karkeus ja värikynän viivan jälki. En myöskään maalaa aina pintoja täysin umpeen, vaan päästän valopilkkuja mukaan.

Koko setti vielä rivissä:

Tästä linkistä Mari Varosen blogiin: https://kansallispuvussa.wordpress.com/

Burleskia

Silloin tällöin TV:ssä esitellään burleskiharrastajien toimintaa. Huomasin, että tyyli sallii  erittäin paljon vapauksia. Innostuin kokeilemaan burleskityylistä kuvitusta. Ehkä tämä ensimmäinen kokeiluni on vielä varovainen, sillä muotipiirustus yleensäkin toimii parhaiten, jos uskaltaa rikkoa rajoja eikä tee piirroksesta liian konservatiivisen näköistä.

Laitanpa tähän yksityiskohdan kuvasta, koska se onnistui kuitenkin mielestäni ihan mukavasti.

Kuvitus Kirsti Nahirnyj

Tekniikkana on akvarelli kartongille, täydennettynä värikynillä ja rasvaliidulla.

Saattaa olla, että seuraaviin kokeiluihini tulee myös taustakuvitusta. Olen aina varovainen muotipiirustuksissa taustan kanssa, koska se syö helposti osan varsinaisen figuurin vaikutusvoimasta.

Akvarellia

Kirjoitan tähän spontaanisti mieleeni tulleita ajatuksia, kun hiljattain aloin maalata akvarellivärein erästä kuvitusta.

Akvarelli on maalaustekniikoista jäljeltään kevein, muttei missään mielessä helpoin. Kaikki pieleen menneet siveltimenvedot tai värisävyt, jotka eivät näytäkään hyviltä, jäävät melko lailla näkyviin eikä niitä voi helposti tai jälkiä jättämättä korjata.

Akvarelliväreistä täytyy myös pitää erityisen hyvää huolta. Olen joskus huomannut, että jotkut sekoittavat sävyjä suoraan värinapeissa. Se tuhoaa alkuperäisen värin, joten se ei ole missään nimessä suositeltavaa.

Pullovärejäkin, on, mutta itse olen tottunut käyttämään juuri näitä värinappeja, joista on saatavana lukuisia sävyjä. Silti sekoitan vielä oma mieleni mukaisia.

Sävyt tulee sekoittaa erillisillä lautasilla tai akvarellivärien omalla peltirasian kannella. Muussa tapauksessa pigmentit syöpyvät toiseen väriin, eikä sitruunankeltainen olekaan enää raikkaan puhtoinen.

Myös vesiastian tulee olla mahdollisimman iso, jotta siveltimestä saa huuhdeltua kunnolla edellisen värin rippeet. Etikkakurkkujen purkit ovat minulle sopivan kokoisia.

Jokaisella tekniikalla on vahvuutensa. Akvarelli on ilmava, elävä ja kevyt. Sillä saa halutessaan aikaan raikasta jälkeä puhtain luonnollisin värein.

Muistathan, että akvarelli tarvitsee myös tarpeeksi vahvan paperin, tai ennemminkin kartongin. Kaikki vesivärilehtiön nimellä myytävät eivät sitä ole, vaan 250-300-grammaiset tukevat akvarellikartongit, jotka eivät ala heti kastuessaan aaltoilla.