Uusi kaupunginjohtajamme

Lahteen valittiin uudeksi kaupunginjohtajaksi viimeinkin henkilö, jolla on kattavaa kokemusta kulttuurin puolelta. Olen niin usein kirjoittanutkin kulttuurin hiipumisesta täällä Lahdessa.

Tässä näkymä Lahden kauppatorin vappujuhlasta 2015. Taivas on ainakin kaunis.
(Kuva: Kirsti Nahirnyj)

Olen onnellinen, että kaupunkiimme saapuu vaikutusvaltainen henkilö, joka ei ole puhdas hallinnollisen alan ammattilainen. Hallinto ole käsittääkseni vielä mikään varsinainen sisältö. Kulttuuri ja sen kukoistamisesta ja kehittämisestä huolehtiminen sen sijaan ovat elintärkeitä ja kokonaisvaltaisia asioita, jotka vaikuttavat positiivisesti jokaisen elämään. Ja on hienoa, jos saamme tänne johtopaikalle ihmisen, joka on aidosti kiinnostunut muustakin kuin omasta toimeentulosta.

Edeltäjä lähti välittömästi eläkkeelle päästyään muualle. Se kuvaa osuvasti hänen sitoutuneisuuttaan johtamaansa kaupunkiin.

Olin ihmeissäni muutamien seuraajan valintaan tyytymättömien argumentista, kuten "Hän ei ole hallinnon ammattilainen". Noita hallinnollisia ammattilaisia on jo tarpeeksi nähty! Kaupungissamme ei ole vuosikymmeneen ollut oikeaa kehitystä, joka palvelee ihmistä. Tyhjiksi jäävien persoonattomien asuintalojen ja toriparkin rakentaminen sekä jonkun huonosti toimivan matkakeskuksen perustaminen rautatieaseman kylkeen ei ole positiivista kehitystä eikä tuo juurikaan lisäarvoa kaupunkilaisten eikä muidenkaan elämiseen.

Kaupunginjohtaja ei tietenkään päätä asioita. Mutta hän voi mielipiteillään ja esikuvallaan vaikuttaa paikkakunnan ilmapiiriin.

Lahti on ollut pitkään kuuluisa muotoiluinstituutista, kultaseppäkoulusta ja taideoppilaitoksesta sekä hyppyrimäistä. Kultaseppäkoulu ja taideoppilaitos lopetettiin, muotoiluinstituutin leikkaukset söivät muitakin linjoja. Hyppyrimäet seisovat paikallaan, vaikka hyppääjistä ei enää välitetä entisellä tavalla. Onneksi kellekään ei ole sentään tullut mieleen purkaa Sibeliustaloa, vaikka sen rakentaminen päätettiinkin vain yhden äänen enemmistöllä. Taloon ja satamaan autolla saapuvia tosin aloitetaan rangaista pysäköintimaksuilla. Hyppyrimäkien olemassaolon oikeudesta sen sijaan jo jotkut ovat alkaneet spekuloida.

Vielä nämä ovat paikoillaan. (Kuva: Kirsti Nahirnyj)

Kulttuuri on asioiden eteenpäin kehittämistä sen jaloimpaan muotoonsa. Kulttuuri tulee latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa viljellä tai hoitaa sekä ruumiillista että henkistä puolta. Ainakin henkisellä puolella mahdollisuuksia on suorastaan rajattu viime vuosina. Lahden kaupungin museoiden remontteihin käytettiin vuosia eikä samalla ollut mitään korvaavaa museopalvelua tarjolla. Historiallinen museo toimii säästöliekillä ennenkuin sekin suljetaan remontin takia. On se hyvä, että on niitä sisäilmaongelmia.
Moottoripyörämuseo ja Apulantamuseo pyörivät yksityisten aloitteellisuuden ansiosta.

Asuin 18 vuotta Saksassa Münchenissä. Siellä oli pitkään kolme kertaa uudelleenvalittuna ylipormestarina kaupungissa syntynyt ja opiskellut Christian Ude, joka on koulutukseltaan journalisti ja juristi. Juristina hän toimi mm. vuokralaisten oikeuksien puolestapuhujana.
Ude osasi puhua Münchenistä niin hienosti, että jokainen kuulija oli vakuuttunut asuvansa tai olevansa juuri Saksan upeimmassa kaupungissa. Työhön kuuluivat myös show-tyyppiset tilaisuudet kuten Oktoberfestin avaaminen oluttynnyrin hanan aukimoukaroinnilla tai auringonpimennyksen juhlistaminen istumalla eturivissä katsomossa. Samalla hän hoiti poliittisten ratkaisujen sujumisen niin, että kaupunkilaista kuultiin. Jotkut hänen ehdotuksensa, kuten Münchenin lentokentän kolmas kiitorata, eivät menneet läpi. Demokratiassa ei asioita jyrätä läpi.

Ude ei ollut tyypillinen hallinnon virkamies. Hän kirjoitti virkansa ohella kirjoja, kolumneja ja esiintyi satiirikkona näyttämöllä. Hän kävi myös henkilökohtaisesti tutustumassa ammatilliseen oppilaitokseen, jossa itse opetin, eikä se luonnollisestikaan ollut ainoa paikka, jossa hän vieraili. Hän oli läsnä ja teki sen vakuuttavasti. Juuri siksi hän on edelleenkin erittäin kysytty henkilö erilaisiin huippuvirkoihin ja toimikuntien puheenjohtajaksi.

Lahteen on kaivattu elävyyttä ja väriä. Ei siihen auta pelkkä hallinnollisen tutkinnon arvosana.

Nyt on ainakin toivoa muutokseen. Tervetuloa, Pekka Timonen!

Taidetta, kulttuuria ja hyvää käytöstä

Olen näissä kirjoituksissani aina sivunnut sitä, kuinka tärkeää ihmisen on kehittyä. Luulisi sen olevan ihan ihmisenä olemisen perusedellytys: Tarve kouluttaa itseään parempaan suuntaan.

Tätäkään en kirjoittaisi, jos minulla ei olisi halua kehittää myös kirjallista ilmaisuani.

Kotikaupunkiani Lahtea on yritetty saada vetovoimaisemmaksi. Ylimmäisenä ja selkeimpänä argumenttina on tainnut olla enemmän rahan tulo kaupunkiimme. Tottakai sitä tarvitaan. Mainosalalla työskennelleenä tiedän kuitenkin, etteivät mitkään ideat synny niin, että pääajatuksena on miten saada mahdollisimman monta erilaista asiakasta nopeasti ostamaan mahdollisimman paljon.

Me ihmiset olemme edelleen niin tunteiden ohjattavissa, että mielikuvat vievät ja tuovat meitä, usein tietämättämme. Esimerkiksi 1950-luvulla BMW-merkkiset autot olivat vaatimattomia kulkuvälineitä ja yritys konkurssin partaalla. Vasta 80-luvun juppien aikana mustat kiiltävät bemarit alkoivat tulla houkutteleviksi ja useille hintansa takia statussymboleiksi. Se ei tullut sattumalta. Yritys laittoi parhaat insinöörinsä, teknikkonsa ja suunnittelijansa luomaan jotain uutta, tulevaisuuden teknologiaa komeassa paketissa. Myös yrityksen päärakennus Münchenissä kohotti imagoa: auton tunnettu 4-sylinteri antoi muodon upealle arkkitehtuurille. Pelkkä teknologia ei olisi riittänyt sielläkään.

Lahti on ollut aikoinaan vireä kaupunki, jota siirtokarjalaiset ovat omalta osaltaan elävöittäneet.

Välillä olimme business-city ja jopa kulttuurikaupungiksikin sanottiin, kun Sibeliustalo saatiin aikaiseksi. Sittemmin taidepuolelta on tuhottu alan koulutusta ja suljettu gallerioita kannattamattomina. Taiteellisista ansioistaan ja Laulupuu-kuorostaan hienon maineen saanut "Tipala" eli Tiirismaan lukiokin aiotaan sulauttaa toiseen suurlukioon, sinne massaan Suomen suurimmaksi lukioksi. Ei brändeillä ole niin väliä.

Muistan kuinka ihailin taidekouluun käveleviä persoonallisesti pukeutuneita nuoria. Se antoi mielikuvan vapaamielisestä ympäristöstä, jossa on mahdollisuuksia. Nyt heitä ei enää näe.

Taidemuseon rakentamista on odoteltu ja valmisteltu ja äänestetty rakennetaanko ja minne. Teokset näivettyvät varastoissa. Paikallislehden yleisönosaston lukijakommenteissa jopa moititaan taidemuseon olevan tarpeeton.  Muka niiden harvojen museossa kävijöiden tulisi maksaa itse museorakennus. Nimettömänä on helppo todistaa tyhmyytensä.

Mistään en ole kuullut palautetta uuden olutravintolan avatessa, että pubeja olisi liikaa tai ne olisivat tarpeettomia, vaikka niitä on kaupungissamme runsaasti ennestään. Miten ihminen kehittyy henkisesti tai edes ruumiillisesti parempaan suuntaan juodessaan ilta illalta aivonsa pehmeiksi? Toisaalta, mukavaahan se olisi laiskotella ja olla kehittymättä ollenkaan. Voisi olla harmaata massaa ja jättäytyä hyönteistoukan tasolle ja olla ottamatta vastuuta mistään.

Taiteen on todettu niin lukuisissa tutkimuksissa tuottavan ihmiselle mielihyvää ja jopa ehkäisevän sairauksia tai vähentävän niiden oireita.

Ennakkoluulot vain pahentavat kynnystä lähteä katsomaan avoimin mielin esillä olevia teoksia. Siksi esimerkiksi kuvataidetta tulisi olla helposti lähestyttävänä joka puolella niin paljon, että se tulee luontevaksi osaksi jokaisen ihmisen elämää. Samalla katsoja alkaa tehdä havaintoja ja ajatella, miettiä sanoja miksi ja miten?

Enkä ollenkaan pane pahakseni, jos sellaisen kokemuksen jälkeen menisi vielä tuopin äärelle kaverin kanssa keskustelemaan aiheesta. Ehkä heitä tulisi jopa muilta paikkakunnilta ja kuppilatkin kukoistaisivat erilaisine palanpainikkeineen.

Monien kerrostalojen seinillä olisi hienoja maalauksia, kioskit olisivat pieniä taideteoksia, kouluissa panostettaisi luoviin aineisiin ja kädenjälkeen. Mahdollisuuksia on.

Lahdesta tulisi taidekaupunki, jossa ihmisten mieli avartuisi ja värit näkyisivät ja arkkitehtuuriin saataisi rohkeutta. Rakennuksistakin tulisi suosittuja valokuvauskohteita. Muualta maailmasta tultaisi ihmettelemään pohjoista luovaa paikkakuntaa, koska lentokentältäkin pääsee tänne hetkessä.

On tämä hieno paikka! Ai niin, se on sitten vasta joskus...ehkä.

Arvot hukassa

Kaiken akryylimaalausten ja värisommittelujen seassa minua askarruttavat muutkin asiat, koska havainnointi on luovan ihmisen peruspiirteitä.

Mielessäni on ollut sana kulttuuri. Aivan yksiselitteinen tuon sanan sisältö ei tutkimuksieni mukaan ole. Kulttuuri-sana tulee latinan kielestä "cultura" ja tarkoitti alunperin viljelyä. Siitä se laajeni mielen ja hengen viljelyksi, hoidoksi ja kehittämiseksi. Kulttuuri on siis henkistä laatua eteenpäin vievää ja sivistävää.

Minua on häirinnyt monen välinpitämättömyys itsensä kehittämistä kohtaan.

Viime sunnuntaina oli Puolustusvoimien lippujuhla eli liputuspäivä. Sitä ei eräs kerrostalonaapurimme huomioinut, vaan ripusti pyykkinsä kuivumaan lipputangon vieressä oleville pyykkinaruille.
Siis: sunnuntai, Helluntaipäivä ja liputuspäivä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku tekee saman välinpitämättömän teon. En usko näiden henkilöiden protestoineen, vaan olleen täysin ajattelemattomia.

Suomen lippu on maan symboli, jolla nimenomaan juhlistetaan arvokkaita asioita. Siihen seuraan ei minkäänlainen pyykki kuulu.

Kun Helsinki valittiin maailman kulttuuripääkaupungiksi muutama vuosi sitten, samassa yhteydessä puhuttiin paljon siitä, ettei kulttuuri ole pelkästään kalliita pääsylippuja vaikeaselkoisiin teatteri- tai musiikkiesityksiin, vaan kulttuuri kuuluu kaikille.
Jotkut ymmärsivät kai asian niin, että kännätään puistossa ja juodaan tölkistä olutta ja kuunnellaan toisten örvellyksiä ja se on sitten kulttuuria kansalle. Pyykit pestään jos pestään, ja ripustetaan milloin itselle sopii ja minne omasta mielestä sopii.

Kulttuuri on sivistystä. Kuka haluaisi vapaaehtoisesti pitää itseään sivistymättömänä?

Ihmisen arvokkaaseen elämiseen eli ihmisarvoiseen elämään kuuluu tiettyjen arvojen kunnioittaminen. Se ei ole kiinni tulotasosta. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja huomioonottaminen ovat ominaisuuksia, joita voi kutsua kulttuuriksi. Koska se on sivistynyttä käytöstä. Sitä voi opetella myös lisää, koska koko elämä on uuden oppimista.

Lopuksi vielä yksi lukemani määritelmä: Kulttuuri on ihmisen henkisen kehityksen kokonaisuus.