Haittaako taide?

Olen harmissani seurannut Lahdessa käytyä kiivasta keskustelua taidemuseon uudesta paikasta ja taidemuseon tarpeellisuudesta.

Se mikä minua asian tiimoilta on harmittanut, on monien, peräti pöyristyttävän lukuisten kirjoitusten määrä siitä, kuinka muka taidemuseota ei tarvita ollenkaan, koska se MAKSAA LIIKAA, eikä TUOTA RAHAA.

Samallahan voisi kirjoittaa, että kaikkien sairaaloiden toiminta on ihan liian kallista ja niitä ei saisi ylläpitää saatikka rakentaa, koska ne maksavat enemmän kuin tuottavat. Kaikki eivät edes tervehdy niissä. (Tosin lääkefirmoihin sijoittaneet saanevat epäsuorasti sitäkin kautta aimo summat osinkoina.)

Vuosien väännön jälkeen viimeinkin kaupunginhallitus äänesti museon paikaksi entisen Mallasjuoman tehtaan jäljelle jääneisiin tiloihin perustettavan taidemuseon puolesta.

Taide tuottaa todistettavasti mielihyvää ja luo henkistä hyvinvointia sekä vähentää sen seurauksena  myös lääkityksen tarvetta. Asiaa on tutkittu niin monta kertaa niin monissa maissa, ettei minun tarvitse sitä tässä enää vakuutella.

Sitäpaitsi Lahden taidemuseon varastoissa on valtavat määrät merkittävien taiteilijoiden upeita teoksia, joita ei ole pystytty panemaan esille tilanpuutteen takia. Lisäksi Lahdella on pitkä historia huonekaluteollisuuden keskuksena ja siitäkin olisi hienoja esimerkkejä esille laitettavaksi.

Miten ihmeessä jotkut ovat sitä mieltä, ettei kansalaisille saisi verovaroillakaan suoda mitään kaunista, jos se ei tuota aineellista voittoa?

Lisäksi epäilijöille: Onko varmaa, etteikö taidemuseo jollain tapaa toisi tuloja kaupunkiin?

Taidetta, kulttuuria ja hyvää käytöstä

Olen näissä kirjoituksissani aina sivunnut sitä, kuinka tärkeää ihmisen on kehittyä. Luulisi sen olevan ihan ihmisenä olemisen perusedellytys: Tarve kouluttaa itseään parempaan suuntaan.

Tätäkään en kirjoittaisi, jos minulla ei olisi halua kehittää myös kirjallista ilmaisuani.

Kotikaupunkiani Lahtea on yritetty saada vetovoimaisemmaksi. Ylimmäisenä ja selkeimpänä argumenttina on tainnut olla enemmän rahan tulo kaupunkiimme. Tottakai sitä tarvitaan. Mainosalalla työskennelleenä tiedän kuitenkin, etteivät mitkään ideat synny niin, että pääajatuksena on miten saada mahdollisimman monta erilaista asiakasta nopeasti ostamaan mahdollisimman paljon.

Me ihmiset olemme edelleen niin tunteiden ohjattavissa, että mielikuvat vievät ja tuovat meitä, usein tietämättämme. Esimerkiksi 1950-luvulla BMW-merkkiset autot olivat vaatimattomia kulkuvälineitä ja yritys konkurssin partaalla. Vasta 80-luvun juppien aikana mustat kiiltävät bemarit alkoivat tulla houkutteleviksi ja useille hintansa takia statussymboleiksi. Se ei tullut sattumalta. Yritys laittoi parhaat insinöörinsä, teknikkonsa ja suunnittelijansa luomaan jotain uutta, tulevaisuuden teknologiaa komeassa paketissa. Myös yrityksen päärakennus Münchenissä kohotti imagoa: auton tunnettu 4-sylinteri antoi muodon upealle arkkitehtuurille. Pelkkä teknologia ei olisi riittänyt sielläkään.

Lahti on ollut aikoinaan vireä kaupunki, jota siirtokarjalaiset ovat omalta osaltaan elävöittäneet.

Välillä olimme business-city ja jopa kulttuurikaupungiksikin sanottiin, kun Sibeliustalo saatiin aikaiseksi. Sittemmin taidepuolelta on tuhottu alan koulutusta ja suljettu gallerioita kannattamattomina. Taiteellisista ansioistaan ja Laulupuu-kuorostaan hienon maineen saanut "Tipala" eli Tiirismaan lukiokin aiotaan sulauttaa toiseen suurlukioon, sinne massaan Suomen suurimmaksi lukioksi. Ei brändeillä ole niin väliä.

Muistan kuinka ihailin taidekouluun käveleviä persoonallisesti pukeutuneita nuoria. Se antoi mielikuvan vapaamielisestä ympäristöstä, jossa on mahdollisuuksia. Nyt heitä ei enää näe.

Taidemuseon rakentamista on odoteltu ja valmisteltu ja äänestetty rakennetaanko ja minne. Teokset näivettyvät varastoissa. Paikallislehden yleisönosaston lukijakommenteissa jopa moititaan taidemuseon olevan tarpeeton.  Muka niiden harvojen museossa kävijöiden tulisi maksaa itse museorakennus. Nimettömänä on helppo todistaa tyhmyytensä.

Mistään en ole kuullut palautetta uuden olutravintolan avatessa, että pubeja olisi liikaa tai ne olisivat tarpeettomia, vaikka niitä on kaupungissamme runsaasti ennestään. Miten ihminen kehittyy henkisesti tai edes ruumiillisesti parempaan suuntaan juodessaan ilta illalta aivonsa pehmeiksi? Toisaalta, mukavaahan se olisi laiskotella ja olla kehittymättä ollenkaan. Voisi olla harmaata massaa ja jättäytyä hyönteistoukan tasolle ja olla ottamatta vastuuta mistään.

Taiteen on todettu niin lukuisissa tutkimuksissa tuottavan ihmiselle mielihyvää ja jopa ehkäisevän sairauksia tai vähentävän niiden oireita.

Ennakkoluulot vain pahentavat kynnystä lähteä katsomaan avoimin mielin esillä olevia teoksia. Siksi esimerkiksi kuvataidetta tulisi olla helposti lähestyttävänä joka puolella niin paljon, että se tulee luontevaksi osaksi jokaisen ihmisen elämää. Samalla katsoja alkaa tehdä havaintoja ja ajatella, miettiä sanoja miksi ja miten?

Enkä ollenkaan pane pahakseni, jos sellaisen kokemuksen jälkeen menisi vielä tuopin äärelle kaverin kanssa keskustelemaan aiheesta. Ehkä heitä tulisi jopa muilta paikkakunnilta ja kuppilatkin kukoistaisivat erilaisine palanpainikkeineen.

Monien kerrostalojen seinillä olisi hienoja maalauksia, kioskit olisivat pieniä taideteoksia, kouluissa panostettaisi luoviin aineisiin ja kädenjälkeen. Mahdollisuuksia on.

Lahdesta tulisi taidekaupunki, jossa ihmisten mieli avartuisi ja värit näkyisivät ja arkkitehtuuriin saataisi rohkeutta. Rakennuksistakin tulisi suosittuja valokuvauskohteita. Muualta maailmasta tultaisi ihmettelemään pohjoista luovaa paikkakuntaa, koska lentokentältäkin pääsee tänne hetkessä.

On tämä hieno paikka! Ai niin, se on sitten vasta joskus...ehkä.

Terveisiä Lahden julistetriennalesta

Kävin Lahden taidelauantain merkeissä Lahden taidemuseossa julistetriennalessa.

Näyttely oli ennen joka toinen vuosi eli biennale, mutta on sittemmin muuttunut triennaaliksi. Joka kolmas vuosi riittää ainakin siinä mielessä, että katsoja saa hyvin mielikuvan graafisen suunnittelun ja julistetaiteen suuntauksista eri puolilta maailmaa. Eivät ne ehdi niin nopeasti muuttua.

Töiden lähettäjät ovat alansa parhaimmistoa ja käyttävät luovuutta työssään ja elämässään ilman, että heidän pitää sitä varsinaisesti muille korostaa. Työt puhuvat puolestaan.

Pelkkä luovuus ei tietenkään riitä, vaan ideoiden täytyy myös palvella niiden käyttötarkoitusta.
Vaikka olisi kuinka luova, ei riitä, että tekee sinistä lihaa ja punaista voita. Sen täytyy myös maistua.

Kauan graafista suunnittelua tehneenä ja hyvin kauan sitten perusopinnot suorittaneena minulle on jäänyt mieleen pari asiaa julisteista pysyvästi. Niiden katseluetäisyys on paljon suurempi kuin sanomalehden tai nyttemmin myös näyttöruudun. Siispä kuvan ja tekstin tulee näkyä muutaman metrin päähän ja parhaassa tapauksessa kauemmaksikin. Se tarkoittaa tekstityypin valinnan ja -koon lisäksi myös kontrastien käyttöä väreissä.

Tyhjän tilan hyväksikäyttäminen kaikessa mahdollisessa suunnittelussa on ollut aina tehokas sommittelun perusta. Se ohjaa katsetta oleelliseen. Huomasin tänään katsellessani noita julisteita, että tyhjää tilaa ei juurikaan enää jätetä, ei ainakaan siinä määrin kuin aiemmin. Poikkeuksena olivat jotkut ympäristö- ja yhteiskunnalliset julisteet. Niiden tekijät tietävät, että viesti menee paremmin perille, jos ei kerro kaikkea yhtä aikaa.

Mietin, kuvastaako tuo kakofonia mahdollisesti tätä aikaa. Kaikki on hyödynnettävä. Tilaajat eli maksajatkin ovat muuttuneet. "Koska maksan A ykkösestä, niin haluan, että koko tila myös käytetään." Ja se tarkoittaa kaiken mahdollisen ahtamista tai kuvan käyttöä koko alueen täyttämiseksi. Se kuvastaa myös epävarmuutta. Kerrotaan ihan varmuuden vuoksi kaikki samalla kertaa.

Julistetriennale on todella hieno ja laaja katsaus. Maailman parhaimpien suunnittelijoiden töistä huomaa jotain yleistä ja yhteistäkin. Sitäpaitsi julisteiden painotekniikan laatuun satsataan edelleen. On ilo nähdä hyvin tehtyä työtä.