Taidetta ja terveyttä

Luin tänään Etelä-Suomen Sanomista hyvää tarkoittavan pitkän artikkelin, jossa oli haastateltu terveyden ja hyvinvointilaitoksen tutkimusprofessoria Timo Partosta. Reilut sata riviä käsitteli sitä, kuinka vanhusten mielenterveyspalveluihin olisi lisättävä resursseja, koska yksinäisyys ja epätoivo ajavat vanhuksia itsemurhiin. LIsäksi mukana on osio, jossa kuvaillaan mitkä ovat itsetuhoisuuden merkkejä.

Ratkaisuna vanhusten itsemurhien vähenemiseen Partonen esittää ennaltaehkäisynä erilaisiin mielenterveyspalveluihin panostamisen lisäksi enemmän opastusta digitaalisten välineiden käyttöön. Suurin osa artikkelista on käytetty näihin mielestäni erittäin virkamiesmäisiin "ratkaisuhin".

Minulle tästä jää seuraavanlainen mielikuva:
Annetaan vanhusten vain jäädä yksikseen hautomaan ajatuksiaan, kun joku on käynyt ensin opettamassa pankkipalvelut tietokoneella.
Sitten  panostetaan mielenterveyspalveluihin eli käytännössä pumpataan epätoivoinen ikäihminen täyteen lääkkeitä, jotta lääkefirmat takovat lisää rahaa ja vanhuksen eläkkeestä jää vielä vähemmän käteen.

Pieni lohtu artikkelin lopussa muutamalla rivillä on, kun muistutetaan kulttuurisen ilmapiirin tärkeyttä, jotta se tukisi itsetuntoa ja elämänuskoa, sekä ystävien ja läheisten suurta merkitystä siinä asiassa.

Miksei vieläkään puhuta taiteen tervehdyttävästä merkityksestä, vaikka siitä on maailmanlaajuisesti niin monia tutkimuksia, jotka todistavat sen? Taiteelliseen toimintaan osallistuvat pysyvät terveempinä ja tarvitsevat vähemmän lääkkeitä. Juuri tällaisia palveluja ihmisille pitäisi tuottaa. Samalla työllistäisimme monia usein taloudellisessa epävarmuudessa eläviä eri alan taiteilijoita ja hekin saisivat kokea olevansa merkityksellisiä.

Miksei myöskään puututa ihmisten välinpitämättömyyteen? Kyllä naapureita tulee tervehtiä. Samalla voi kysyä, mitä kuuluu. Lapsiakin tulee opettaa tervehtimään, eikä kääntämään katsetta pois, kun kohtaa naapurin rappukäytävässä. Postikorttejakin voi lähettää, vaikka se kuulostaisi kuinka vanhanaikaiselta. Elossa on vielä ikäpolvia, jotka arvostavat sellaista. Ihminen ei ole kone. Ihmisenä olemiseen kuuluu myös toisista välittäminen.

Musiikkia, kuvataidetta, teatteria, kahvitusta, ulkoilua, juttuseuraa, puhelinsoitto.

Alennusta?

Kun olen myynyt uniikkikorttejani, olen saanut usein innostavaa palautetta asiakkailtani, jotka todella arvostavat tekemääni työtä. Kiitoksesta jää aina hyvä mieli ja sehän on inhimillistä ja antaa energiaa.

Joskus olen kuitenkin törmännyt satunnaisilta katselijoilta seuraavanlaisiin kommentteihin: "Montako pitää ostaa, että saa paljousalennusta?"

Suostuisivatkohan nämä henkilöt omassa työssään palkanalennukseen? Päättelen lukuisista lakoista ja mielenosoituksista ja palkkaneuvotteluista, joista vuosi vuodelta uutisoidaan, etteivät suostuisi.

En myöskään myy halpatuontitavaraa Aasian maista, vaan oman työni tuloksia pienellä korvauksella.

Pääsiäiskortti, yksi niistä ennen signeerausta.

Joulun 2017 yksi versio

Korttini eivät ole painotuotteita, vaan aitoja uniikkeja, joissa jokaisessa on minun henkilökohtainen kädenjälkeni alusta loppuun lukuunottamatta kartonginvalmistajaa.

Taiteilijan työssä tuntipalkka saattaa olla yksi euro puhumattakaan monesti tehtävästä ilmaistyöstä.
Valitettavasti on sellaisia ihmisiä, jotka elävät periaatteella "minun on saatava kaikki, mutta en halua maksaa siitä korvausta".

En yhtään ihmettele, että taiteilijajärjestöt ovat alkaneet kampailla taiteilijan työn korvauksen puolesta. Useinhan teetetään työtä palkatta sillä houkuttimella, että tunnettuus kasvaa ja kyllä ne työt sitten menevät myöhemmin kaupaksikin.

Taiteelliset ihmiset eivät ole laskelmoivia. Muutenhan olisimme valinneet jo ihan toisen ammatin eikä herkkää luonteenlaatua edellyttävää. Pitäisiköhän taiteilijoille saada joku erityinen suojeluluokitus kuten liito-oravalle?

Kyllä taide auttaa

Aika lyhytnäköistä on olla panostamatta taiteeseen sillä perusteella, ettei se tuota rahallista hyötyä alueelle.

Olen näissä kirjoituksissani ottanut kantaa kotikaupunkini Lahden tilanteeseen, mutta laajemmin ja varmaan vakuuttavammin asiasta osaavat puhua erilaiset tutkijat, joilla on ihan oikeaa todistusaineistoa pohjana.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan on vahvaa näyttöä taiteen ja taiteellisen toiminnan merkityksestä oppimiseen ja sitä kautta elämässä menestymiseen.

Luovuuden tutkimus on osoittanut tieteen alojen Nobel-palkinnonsaajien olleen aktiivisempia taiteen harrastajia kuin muut tieteentekijät ja ihmiset keskimäärin.

Tästä Sitran artikkelista voit lukea taiteen vaikutuksesta lisää.

Värisommittelua käytännössä

Olemme mieheni kanssa kaurapuuron ystäviä, ja noita isompia Elovenapusseja onkin tullut ostettua vuosien kuluessa lukuisia. Pussi on myös kaunis koriste keittiössä. Emme ole laittaneet sitä siitä syystä koskaan kaappiin piiloon.

Hämmästyin, kun uusimmat kaurahiutalepussit olivatkin erilaisia. Mielestäni eivät parempia.

Vasemmalla on uusi pakkaus, oikealla vanha.

Tuotteiden ostopäätöksiä tehdään useimmiten tunteella ja mielikuvien avulla.

Luullakseni kaikki tietävät miltä kaurahiutaleet näyttävät. Tuote on olut niin kauan markkinoilla että tuo oksennuksen värinen havaintokuva ei ole tarpeellinen. Vai pitäisikö sinappituubissakin olla kuva pursotetusta sinapista?

Kaunis viljapelto, joka korostaa vanhemmassa pussissa sinisen raikkautta eli hyödyntää vastavärikontrastia ja-harmoniaa, on jätetty kokonaan pois. Ja sinisen sävy on muutettu kylmemmäksi ja kovemmaksi. Taivaan heleää sinistä ilmavuuttakaan ei uudessa suunnitelmassa ole enää käytetty.

Mielikuva suomalaisista puhtaista viljavainioista on poissa.

Jopa typografia oli aiemmassa versiossa sympaattisempi, koska elintarvikkeiden yhteydessä ei tarvita viileän teknisiä fontteja muualla kuin pienissä tuoteselostuksissa, jolloin musta teksti valkoisella pohjalla on hyvä ratkaisu. Pienen asiatekstinhän on oltava luettavaa.

Nyt tuli moitteita. Mutta kun rahaa käytetään suunnitteluun, niin pitäisihän tuloksen olla entistä parempi. Eikö niin?

Piirtelin siveltimellä

Olen ihastunut siveltimellä piirtämiseen. Käsialani tai aivoni eivät välttämättä ole koskaan soveltuneet ihan pikkutarkkaan sipertämiseen. Ihailen kyllä niitä, jotka osaavat myös sen taidon ja tunnollisena opiskelijana opettelin aikanaan itsekin sitä ihan menestyksellä.

Siveltimellä on mahdollisuus saada kepeää sujuvaa jälkeä aikaiseksi. Tosin kaikki tällainen helpon näköinen piirtäminen vaatii taustatyötä. Ihanteellisessa tilanteessa on tehtävä pohjalle peruspiirros yksityiskohtineen. Sen asetan valopöydälle ja päälle sitten lopullisen paperin tai kartongin, jolle piirrän työn valmiiksi. Ensimmäinen versio ei silti aina onnistu, ainakaan minun mielestäni. Itsekritiikki on ihan terveellistä kaikessa taiteellisessa työssä, kunhan se ei mene liialliseksi.

Yllä vasemmalla on pohjapiirros, joka on tehty alastoman valmistamani figuriinin päälle. Oikealla akryylivärillä ja siveltimellä maalaamani figuriini.

Tässä on yksityiskohta ylläolevasta kuvasta. Sivellinpiirros kestää suurentamista ja viivan elävyys tulee esille ja kuva toimii erinomaisesti mustavalkoisena. Käytinkin tätä mainostaessani muotipiirustuskurssiani Lahden Wellamo-opistossa.

Haittaako taide?

Olen harmissani seurannut Lahdessa käytyä kiivasta keskustelua taidemuseon uudesta paikasta ja taidemuseon tarpeellisuudesta.

Se mikä minua asian tiimoilta on harmittanut, on monien, peräti pöyristyttävän lukuisten kirjoitusten määrä siitä, kuinka muka taidemuseota ei tarvita ollenkaan, koska se MAKSAA LIIKAA, eikä TUOTA RAHAA.

Samallahan voisi kirjoittaa, että kaikkien sairaaloiden toiminta on ihan liian kallista ja niitä ei saisi ylläpitää saatikka rakentaa, koska ne maksavat enemmän kuin tuottavat. Kaikki eivät edes tervehdy niissä. (Tosin lääkefirmoihin sijoittaneet saanevat epäsuorasti sitäkin kautta aimo summat osinkoina.)

Vuosien väännön jälkeen viimeinkin kaupunginhallitus äänesti museon paikaksi entisen Mallasjuoman tehtaan jäljelle jääneisiin tiloihin perustettavan taidemuseon puolesta.

Taide tuottaa todistettavasti mielihyvää ja luo henkistä hyvinvointia sekä vähentää sen seurauksena  myös lääkityksen tarvetta. Asiaa on tutkittu niin monta kertaa niin monissa maissa, ettei minun tarvitse sitä tässä enää vakuutella.

Sitäpaitsi Lahden taidemuseon varastoissa on valtavat määrät merkittävien taiteilijoiden upeita teoksia, joita ei ole pystytty panemaan esille tilanpuutteen takia. Lisäksi Lahdella on pitkä historia huonekaluteollisuuden keskuksena ja siitäkin olisi hienoja esimerkkejä esille laitettavaksi.

Miten ihmeessä jotkut ovat sitä mieltä, ettei kansalaisille saisi verovaroillakaan suoda mitään kaunista, jos se ei tuota aineellista voittoa?

Lisäksi epäilijöille: Onko varmaa, etteikö taidemuseo jollain tapaa toisi tuloja kaupunkiin?

Netistä helposti ja vaivattomasti?

Eilen päättyneen värikurssini puitteissa oli myös osio ideoinnista. Kerroin miten ideoita yleensä saa ja miten voi tutustua uusiin ajatuksiin tai mistä etsiä niitä.

Näytin idealeikekirjaani, jossa on kaikkea mahdollista sekaisin: valokuvia, lehtiartikkeleita, päivälehden näppisviestejä, musiikkikappaleiden nimiä, joita en halua unohtaa, ja käärepaperin palasiakin. Lipastoni laatikossa on muunmuassa Rapalan uistimia, joita en koskaan aio käyttää kalastukseen, koska ne ovat ihan liian kauniita (arvostavatkohan kalat niiden kauneutta?). Ihailen esineiden estetiikkaa ja samalla oman suunnittelun rima kohoaa.

Ylläolevat kuvat ovat yhdestä ideapankkikirjastani.

Kurssilla pyysin osanottajia leikkaamaan jakamistani kansainvälisistä aikakauslehdistä mieluisia leikkeleitä, ihan vain jotta kurssilaiset saavat alun aarrearkkuunsa. He voivat myöhemmin lisätä sinne inspiraation lähteitä kuten vaikkapa kangastilkkuja, pääsylippuja tai muuta nappia ja lahjanarua. Aikuinenkin saa leikitellä ihan ilman toruja.
Muistutin myös luonnossa ja kaupungilla liikkuessa käyttämään havaintokykyä ja valokuvaamaan yllättäviä asioita ja väriyhdistelmiä.

Sain aikamoisen kolauksen, kun eräs osanottaja vaikutti jotenkin vastahakoiselta ja alkoi esitellä pinterestiä. Samalla hän kertoi, ettei osta ollenkaan enää edes lehtiä. Kaikki on pinterestissä. Se alkoi mietityttää minua.

Helppoahan se on: Valmiiksi pureskellut ja toisten miettimät hulppeatkin kuvat ovat siellä kaikkien ideatykkien saatavilla. Huomio: Toisten lopppuun asti harkitut ja suuren työn takana olleet tulokset. Siitä vain hamuamaan, ihan vaivattomasti ja ilmaiseksi.

En tarkoita tilanteita, joissa etsitään tietoa esimerkiksi käsityöohjeista tai materiaaleista, mallia tietynlaisesta esineestä tai kasvin ulkonäöstä, sillä internet on useimmiten nopea tapa löytää yksittäisiä tiedonpalasia. En toki paheksu myöskään taitajien työn tulosten ihailua. Mutta se ei voi olla suunnittelijan ainoa lähde.

Minne on jäänyt hypistely suunnitellessa? Sormien syyhyäminen tarkoittanee monelle enää tabletin näytöllä hipelyä. Hyvä suunnittelu ei ole kopiointia, vaan asioiden ymmärtämistä ja niiden yhdistelemistä uudella tavalla. Sillä jossain mielessähän kaikki on jo olemassa. Osien käyttäminen aiemmin totutulla tavalla ei ole luovaa. Omintakeisuus on luovuutta.

Jos leikkaan ideointia varten mieleisiäni asioita lehdistä, valitsen juuri sen, mikä puhuttelee minua erityisesti. Saatan pysähtyä miettimään enkä kiirehdi. Ehkä löydän väripalasen hienosta sävystä tai yhdistelmästä. Tai hienoa typografiaa. Toimin harkitusti ja täydennän sivuja liimaillen uutta materiaalia. Vaivihkaa värisilmäkin kehittyy, kun mietin paikkoja uusille löydöilleni. Lisään muistiinpanoja rennolla kädellä, varsinkin jos olen nähnyt jonkun mielenkiintoisen dokumenttielokuvan. Samalla opin tuntemaan itseänikin aina vain paremmin ja oma tieni suunnittelijana vahvistuu.

Harrastelija saattaa suhtautua kevyemmin suunnitteluun ja itsekritiikin sekä tiedon puute johtaa jopa ylimieliseen asenteeseen. Klikataan nopeasti sopivat kuvat ja kopsataan se mikä tuntuu hyvältä. - Ja naps, valmista on. Tuleeko siinä mietittyä MIKSI, KENELLE ja MITEN? Tai sama toisessa järjestyksessä.

Siksi pyrin kursseillani puhumaan nimenomaan ideoinnin tärkeydestä.
Aina on kuitenkin hyvä kehittää itseään ja taitojaan, olet harrastaja tai ammattilainen.

Tässä linkki aiemmin kirjoittamaani Imuroidaan internetistä