Kamerasta ideapankkiin

Tuttu tunne varmaan jokaiselle suunnittelevalle on tilanne, jolloin joku lukko asettuu aivoihin, eikä tekemisestä tule mitään.
Olen jo aiemmin tässä blogissani kertonut ideoiden kokoamisesta muisti- ja luonnoskirjoihin ja pienten esineiden ja tilkkujen ja muiden palasten keräilystä.
Kamerakuvat muistin apuna ovat nekin monelle apu ideoinnissa. Kuvien räpsiminen sinänsä ei ole vaikeaa. Taito on sen sijaan keskittyä, katsoa ja nähdä mikä ympäristössä on tallentamisen arvoista.

Usein vasta matkoilla ihminen saa etäisyyttä ja näkee mikä sillä hetkellä tuntuu erilaiselta.

Silti ei lähistölläkään kannata ihan sokkona kulkea. Kuvan esimerkki on ihan kotikulmiltani pilvisenä syyspäivänä. Tämä voisi olla seinävaate, matto tai maalaus (tai kukaties mitä, kun jatkan ideointia). Saattaisin laittaa hiukan hehkuvammat sävyt lopulliseen työhön ja hioisin väripintojen suhdetta toisiinsa. Kuva toimii vain suunnittelun apuna.

Kuvia kannattaa tarkastella myös kiepsauttamalla niitä nurin tai kyljelleen.

 

Tämä keltainen hehkuu komeasti harmaassa taustassa.

 Voin myös ideoita hakiessani repäistä lehdestä kuvan, jonka aihe ei niinkään ole kiinnostava, mutta sen värit vaikkapa osassa kuvaa ovat sattumoisin onnistuneet puhuttelemaan.


Yksi hyvä suunnittelun apu on käyttää otsikkoa, jonka ympärille ideaa ja värimaailmaa alkaa rakentaa. Heittelen tässä sanoja: Rusettiluistelu, kirjapaino, ahven, kesäretki. Sanan tai otsikon alle kertyy mielikuvia muodoista, äänistä, väreistä, ajankuvasta. Sanasta kesäretki minulle tulee mieleen mustikankeruuretket lapsuuden metsässä eväsleipien syömisineen. Jollekin muulle samasta sanasta tulee muita muistoja.
Otsikon alle voi kerätä leikkeleitä ja muuta tilpehööriä, muistiinpanoja, skitsejä...

Matkalla jonnekin

Otsikko on suuren suomalaisen kosmetiikkayhtiön kynsilakan sävyn nimi. Uskallan tässä lainata  tekstisuunnittelijan luomusta, hyvässä mielessä. "Matkalla jonnekin" on huomattavasti houkuttelevampi kuvaus vaaleanpunaiselle kuin pelkkä numerosarja tai light pink -nimitys. Pinkkiin vivahtava huulipunani on "Pieni lupaus" tai ruskehtavampi "Onnellinen odotus". Harvemmin käyttämäni "Olen säteilevä" on melko reipas punainen. Harmaalle luomivärillekin on keksitty hieno nimi: "Puron solinaa".

Ihailen tuota luovuutta ja jatkuvuutta, jota näissä - kehtaan sanoa arjen tuotteissa - on käytetty jo pitkään. Värit rohkaisevat, lupaavat, kannustavat, lämmittävät, viilentävät, rauhoittavat eli herättävät tunteita ja vaikuttavat mielialaamme kaikessa ympärillämme olevassa.

Kyseiseltä kosmetiikkayritykseltä en ole saanut enkä pyytänyt sponsorointia.