Haittaako taide?

Olen harmissani seurannut Lahdessa käytyä kiivasta keskustelua taidemuseon uudesta paikasta ja taidemuseon tarpeellisuudesta.

Se mikä minua asian tiimoilta on harmittanut, on monien, peräti pöyristyttävän lukuisten kirjoitusten määrä siitä, kuinka muka taidemuseota ei tarvita ollenkaan, koska se MAKSAA LIIKAA, eikä TUOTA RAHAA.

Samallahan voisi kirjoittaa, että kaikkien sairaaloiden toiminta on ihan liian kallista ja niitä ei saisi ylläpitää saatikka rakentaa, koska ne maksavat enemmän kuin tuottavat. Kaikki eivät edes tervehdy niissä. (Tosin lääkefirmoihin sijoittaneet saanevat epäsuorasti sitäkin kautta aimo summat osinkoina.)

Vuosien väännön jälkeen viimeinkin kaupunginhallitus äänesti museon paikaksi entisen Mallasjuoman tehtaan jäljelle jääneisiin tiloihin perustettavan taidemuseon puolesta.

Taide tuottaa todistettavasti mielihyvää ja luo henkistä hyvinvointia sekä vähentää sen seurauksena  myös lääkityksen tarvetta. Asiaa on tutkittu niin monta kertaa niin monissa maissa, ettei minun tarvitse sitä tässä enää vakuutella.

Sitäpaitsi Lahden taidemuseon varastoissa on valtavat määrät merkittävien taiteilijoiden upeita teoksia, joita ei ole pystytty panemaan esille tilanpuutteen takia. Lisäksi Lahdella on pitkä historia huonekaluteollisuuden keskuksena ja siitäkin olisi hienoja esimerkkejä esille laitettavaksi.

Miten ihmeessä jotkut ovat sitä mieltä, ettei kansalaisille saisi verovaroillakaan suoda mitään kaunista, jos se ei tuota aineellista voittoa?

Lisäksi epäilijöille: Onko varmaa, etteikö taidemuseo jollain tapaa toisi tuloja kaupunkiin?

Netistä helposti ja vaivattomasti?

Eilen päättyneen värikurssini puitteissa oli myös osio ideoinnista. Kerroin miten ideoita yleensä saa ja miten voi tutustua uusiin ajatuksiin tai mistä etsiä niitä.

Näytin idealeikekirjaani, jossa on kaikkea mahdollista sekaisin: valokuvia, lehtiartikkeleita, päivälehden näppisviestejä, musiikkikappaleiden nimiä, joita en halua unohtaa, ja käärepaperin palasiakin. Lipastoni laatikossa on muunmuassa Rapalan uistimia, joita en koskaan aio käyttää kalastukseen, koska ne ovat ihan liian kauniita (arvostavatkohan kalat niiden kauneutta?). Ihailen esineiden estetiikkaa ja samalla oman suunnittelun rima kohoaa.

Ylläolevat kuvat ovat yhdestä ideapankkikirjastani.

Kurssilla pyysin osanottajia leikkaamaan jakamistani kansainvälisistä aikakauslehdistä mieluisia leikkeleitä, ihan vain jotta kurssilaiset saavat alun aarrearkkuunsa. He voivat myöhemmin lisätä sinne inspiraation lähteitä kuten vaikkapa kangastilkkuja, pääsylippuja tai muuta nappia ja lahjanarua. Aikuinenkin saa leikitellä ihan ilman toruja.
Muistutin myös luonnossa ja kaupungilla liikkuessa käyttämään havaintokykyä ja valokuvaamaan yllättäviä asioita ja väriyhdistelmiä.

Sain aikamoisen kolauksen, kun eräs osanottaja vaikutti jotenkin vastahakoiselta ja alkoi esitellä pinterestiä. Samalla hän kertoi, ettei osta ollenkaan enää edes lehtiä. Kaikki on pinterestissä. Se alkoi mietityttää minua.

Helppoahan se on: Valmiiksi pureskellut ja toisten miettimät hulppeatkin kuvat ovat siellä kaikkien ideatykkien saatavilla. Huomio: Toisten lopppuun asti harkitut ja suuren työn takana olleet tulokset. Siitä vain hamuamaan, ihan vaivattomasti ja ilmaiseksi.

En tarkoita tilanteita, joissa etsitään tietoa esimerkiksi käsityöohjeista tai materiaaleista, mallia tietynlaisesta esineestä tai kasvin ulkonäöstä, sillä internet on useimmiten nopea tapa löytää yksittäisiä tiedonpalasia. En toki paheksu myöskään taitajien työn tulosten ihailua. Mutta se ei voi olla suunnittelijan ainoa lähde.

Minne on jäänyt hypistely suunnitellessa? Sormien syyhyäminen tarkoittanee monelle enää tabletin näytöllä hipelyä. Hyvä suunnittelu ei ole kopiointia, vaan asioiden ymmärtämistä ja niiden yhdistelemistä uudella tavalla. Sillä jossain mielessähän kaikki on jo olemassa. Osien käyttäminen aiemmin totutulla tavalla ei ole luovaa. Omintakeisuus on luovuutta.

Jos leikkaan ideointia varten mieleisiäni asioita lehdistä, valitsen juuri sen, mikä puhuttelee minua erityisesti. Saatan pysähtyä miettimään enkä kiirehdi. Ehkä löydän väripalasen hienosta sävystä tai yhdistelmästä. Tai hienoa typografiaa. Toimin harkitusti ja täydennän sivuja liimaillen uutta materiaalia. Vaivihkaa värisilmäkin kehittyy, kun mietin paikkoja uusille löydöilleni. Lisään muistiinpanoja rennolla kädellä, varsinkin jos olen nähnyt jonkun mielenkiintoisen dokumenttielokuvan. Samalla opin tuntemaan itseänikin aina vain paremmin ja oma tieni suunnittelijana vahvistuu.

Harrastelija saattaa suhtautua kevyemmin suunnitteluun ja itsekritiikin sekä tiedon puute johtaa jopa ylimieliseen asenteeseen. Klikataan nopeasti sopivat kuvat ja kopsataan se mikä tuntuu hyvältä. - Ja naps, valmista on. Tuleeko siinä mietittyä MIKSI, KENELLE ja MITEN? Tai sama toisessa järjestyksessä.

Siksi pyrin kursseillani puhumaan nimenomaan ideoinnin tärkeydestä.
Aina on kuitenkin hyvä kehittää itseään ja taitojaan, olet harrastaja tai ammattilainen.

Tässä linkki aiemmin kirjoittamaani Imuroidaan internetistä

Burleskia

Silloin tällöin TV:ssä esitellään burleskiharrastajien toimintaa. Huomasin, että tyyli sallii  erittäin paljon vapauksia. Innostuin kokeilemaan burleskityylistä kuvitusta. Ehkä tämä ensimmäinen kokeiluni on vielä varovainen, sillä muotipiirustus yleensäkin toimii parhaiten, jos uskaltaa rikkoa rajoja eikä tee piirroksesta liian konservatiivisen näköistä.

Laitanpa tähän yksityiskohdan kuvasta, koska se onnistui kuitenkin mielestäni ihan mukavasti.

Kuvitus Kirsti Nahirnyj

Tekniikkana on akvarelli kartongille, täydennettynä värikynillä ja rasvaliidulla.

Saattaa olla, että seuraaviin kokeiluihini tulee myös taustakuvitusta. Olen aina varovainen muotipiirustuksissa taustan kanssa, koska se syö helposti osan varsinaisen figuurin vaikutusvoimasta.

Hyötyä muotipiirustuksesta

Opiskellessani aikoinaan muotiin erikoistuneeksi graafiseksi suunnittelijaksi huomasin, kuinka muotipiirustuksessa yhdistyvät loppuen lopuksi kaikki tieto ja taito mitä piirtämiseenkin tarvitaan: Anatomia, värit, mittasuhteiden opettelu, vaatteiden yksityiskohtien tutkiskelu, materiaalitietous, eri piirustustekniikat, liikeradat, uusien tuulien haistelu ja vaikka mitä.

Taitojensa puolesta ei kukaan ole koskaan täysin valmis. Uuden oppimistahan tämä elämä on koko ajan ja sitä korostan näissä kirjoituksissanikin mielelläni. Kun laadin kursseja muotipiirustusta varten, mietin miten avartaa kurssilaisten maailmaa ja antaa eväitä silloinkin, kun osanottajien taustat ovat kovin erilaisia. Teatteripuvustuksesta kiinnostunut kiinnittää huomiota eri asioihin kuin muotisuunnittelijaksi aikova, ompelija taas eniten juuri yksityiskohtiin. Taiteellinen muotipiirustus ja -kuvitus pyrkivät ilmentämään enemmänkin yleisvaikutelmaa ja dynamiikkaa.

Olen todennut, että paras tapa on edetä aina perusasioita läpi käyden. Kokenutkin saa hyvää kertausta ja voi hioa taitojaan ja ottaa vaikkapa rennosti tehden uudenlaisia kokeiluja perusasioiden pohjalta. Kollaasit ovat myös mukava tapa tehdä vapaita puvustussuunnitelmia.

Tässä tehtiin valmiiden figuriinien päälle kokeiluja muotojen ja värien vaikutuksesta.

Vanhoja figuriineja voi kokeneempi piirtäjä käyttää kokeiluihin eri tekniikoilla.
Tässä oli käytössä rasvaliitu, jolla piirsin valopöytää apuna käyttäen.

Aloittelija voi harjoitella figuriinin piirtämistä ja pukemista omien suunnitelmien pohjalta tai valmiin mallin mukaisesti. Kaikesta oppii uutta. Aina ei onnistu. Itseltänikin menee roskiin erinäinen määrä piirustustuksia ja luonnoksia, joihin en ole tyytyväinen. Silti niitä onnistumisen ja edistymisen riemun hetkiä tulee myös koko ajan.

Vaikka tämä maailma suosii digitekniikkaa, opetellessa käsivarapiirustus on se tärkein. Vaikka kuinka yrittäisit maalata tabletilla akvarellia, niin pystytkö arvioimaan sen onnistumista, jos et ole koskaan maalannut oikeilla akvarelliväreillä asianmukaisella siveltimellä kartongille?

Jos katselet vanhempia blogikirjoituksiani, niin löydät muotipiirustusaiheesta lisää.

Tästä pääset halutessasi suoraan helmikuun muotipiirustuskurssini ilmoittautumiseen Lahden Wellamo-opiston kurssille.

Samasta aiheesta kirjoitin myös Wellamo-opiston käsityöblogiin Taitavin käsin.

Värisommittelua jokaiselle

Suositut värisommittelukurssini jatkuvat taas Lahdessa Wellamo-opistossa tammikuussa. Huomasin, että kurssilla on vielä tilaa. Tosin ilmoittautuminen alkoikin vasta kaksi päivää sitten.

Tällä kertaa lyhytkurssini on jaettu kahteen osaan, jotta osanottajat voivat miettiä ja kypsytellä tarvittaessa ideamateriaalia toista iltaa varten.

Periaatteeni on ollut alusta alkaen, että jokainen osanottaja saa innostusta väreihin - riippumatta siitä, minkälaista tietoa hänellä on ennestään väriteorioista tai värien yhdistelemisestä.

En aikoinaan opiskellessani pitänyt vierasperäisten sanojen ja liian teoreettisten ilmaisujen tulvasta, joita jotkut aiheesta ihastuneet opettajat viljelivät. Mietin, että miten toimin sitten käytännössä, kun pitää yhdistää kolme värisävyä niin, että ne tehoavat haluamallani tavalla? Se puoli kun jäi oikeasti käsittelemättä kaikkien substraktiivisten vaikutusten seassa.

Myös kokeilemalla ja vertailemalla värisilmä harjaantuu.

Menneisyyteni mm. mainostoimistossa avarsi tuota käytännön puolta värien kanssa toimimisesta. Lisäksi toimiessani mieheni kanssa maalaus- ja tapetointiremonttien suunnittelussa ja toteutuksessa käytännön tieto on laajentunut entisestään puhumattakaan opetustyössäni Saksassa ja Suomessa saamastani kokemuksesta.

Jos kiinnostuit aiheesta, ilmoittaudu pikaisesti, sillä kurssi alkaa Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa jo torstaina 18.1.2018 ja jatkuu vielä toisen illan 25.1. käytännön harjoituksilla. Lisätiedot ja ilmoittautuminen tästä linkistä:
väri-ilta 011104351

Muistathan myös helmikuun muotipiirustuskurssini, josta kirjoitin hiljattain myös blogissani. Tässä vielä suora linkki muotipiirustuskurssille ilmoittautumista varten: Muotipiirustus 011104352