Olen lapsuudesta asti koristellut joulupipareita. Ensimmäisiin antoi isosiskoni ohjeet. Sittemmin taitoni lisääntyi, ja ideoitakin tuli kokeilujen kautta sekä tehdessä lisää. Mutta ei käden vakaus ja viivan varmuus pysy, jos kerran vuodessa puristelee pikeeripussia.
"Salaisuuteni" tietenkin on se, että piirrän ja piirrän. Välillä lyijykynällä, välillä värikynin tai tussiterällä, joskus jopa liidulla tai siveltimellä. Olen tehnyt sitä vuosikymmeniä, ja juuri siksi käsi, silmä ja koko mieli harjaantuu ja kehittyy.
Piirtäminen auttaa myös keskittymään. Kun tutkii mallia tai miettii ideaa, ajatukset eivät harhaile liikaa muissa ulkopuolisissa asioissa. No, on niitä poikkeustilanteita, mutta silloin ei piirtäminenkään onnistu. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että piirtäminen on koko sielulle terveellistä puuhaa, josta on apua moneen tilanteeseen elämässä.
Viime aikoina on tosiaan puhuttu paljon siitä, kuinka käsillä tekeminen on hyvää aivoille, motoriikalle ja mielialalle. Vaikka näitä pipareita koristellessa selkää alkaa särkeä, niin olen ehdottomasti samaa mieltä. Ja vielä se hyvän olon tunne, joka tulee, kun huomaan onnistuneeni!
