Bonuksia piisaa

Nyt kun joudun pitämään taukoa kaikesta silmää rasittavasta puuhasta verkkokalvon leikkauksen jälkeen, niin tottakai mieleeni juolahtaa jatkuvasti kaikenlaista kirjoittamisen arvoista asiaa.

Yksi kuohahduksen aihe oli se, kun luin paikallisesta lehdestämme, kuinka paljon kaupunkimme omistuksessa olevien yritysten johtajat saivat bonusta viime vuonna tehdyn työn perusteella. Siis korkean palkan lisäksi heille maksettiin lisärahaa siitä, että hoitivat hommansa niinkuin keneltä tahansa työntekijältä normaalisti odotetaan!

Kaunis kaupunkimme Vesijärven rannalla.

Lahden Talojen toimitusjohtaja on yksi näiden palkkioiden saajista. Olikohan takana vuokrien jokavuotisen korotuksen onnistuminen ja asiakkaista eli asukkaista sekä rakennuksista vähemmän huolehtiminen? Tältä se kyseisen yrityksen maksavana asiakkaana minusta tuntuu.

Sähkön siirtohinnatkin ovat nousseet reippaasti. Ja kas, kaupunkimme energiayhtiön toimitusjohtajalle napsahti bonuspalkkio.

Muutenkaan ei työmoraali ole ammatista riippumatta enää asia, johon monikaan haluaa panostaa. Pääasia, että palkka juoksee ja niin sanottuna vapaamatkustajana on helppo olla, kun ei johtokaan tunnu välittävän siitä, mitä muut tekevät.

Asioista ja ihmisistä huolehtiminen ei tunnu olevan päivän sana.

Entä pääsiäinen?

Kevät on aina ollut lempivuodenaikani, koska keväällä kaikki tuntuu olevan vielä edessä päin.

Pääsiäinen on siksi minulle mieleinen kevään juhla. Vaikka säälin kovasti lapsena Jeesusta (miten ihmeessä niin oikeudenmukainen ihminen haukutaan ja lävistetään nauloilla, ajattelin), en puutu tässä pääsiäisen uskonnolliseen puoleen, vaan keskityn enemmän ulkoisiin asioihin. Muuhun ei yleissivistykseni riitä.

Viime aikoina olen maalannut pääsiäismunia, suunnitellut ja tehnyt uniikkeja pääsiäiskortteja sekä valmistellut virpovitsoja. Kävin jopa virpomassa. Rairuohokin on kasvamassa.

Yrittäjänä tietenkin olisin iloinen, jos tekemiäni kortteja ja maalaamiani pääsiäismuniani myös ostettaisi. Mistäpä sitä muuten elantoa saisi! Olen kuitenkin huomannut, että esimerkiksi kortteja Suomessa ei enää juurikaan lähetetä joulun aikaa lukuunottamatta. Surullista.

Ylläolevissa kuvissa näkyy tämänvuotisia pääsiäisaiheitani. Kansallispuvut ovat olleet pitkään suosikkini kuva-aiheena.  - Miksipä en siis maalaisi niitä myös hanhenmuniin!

Toivoisin, että tuo uniikkien taiteellisten pääsiäismunien keräily tulisi Suomessakin suositummaksi, sillä sekin on kaunista kulttuuria.

Pitkään Keski-Euroopassa asuneena tiedän, kuinka pääsiäistä juhlitaan siellä yhtä suuresti kuin joulua. Pääsiäismarkkinoita on monella pienelläkin paikkakunnalla, ja niissä suurin mielenkiinto kohdistuu erilaisiin taidokkaasti koristelluihin pääsiäismuniin ja kransseihin ja kukka-asetelmiin.

Saksalaiset ystäväni, jotka saattavat unohtaa joulukortin lähettämisen viime tippaan eli jopa loppiaisen aikoihin, eivät laiminlyö pääsiäistä missään tapauksessa. Jopa ateistiksi luokittelemani henkilöt pitävät pääsiäispostin ajallaan toimittamista äärimmäisen tärkeänä. Olen jo nyt, piinaviikon alkuun mennessä, saanut kaksi korttia lisukkeineen Saksasta.

Etelä-Saksan pääsiäismarkkinoilla esimerkiksi tällaiset kranssit ovat suosittuja.
(Kuva: Hilkka Jung)
 

Noita edellä mainitsemiani koristeltuja pääsiäismunia tehdään Saksassa eri tarkoituksiin. Kotona lasten kanssa somistetaan syötäviä kananmunia. Markkinoilta taas ostetaan taiteilijoiden tai harrastajien kauniisti kuvittamia arvokkaita munia. Niitä säilytetään huolella ja otetaan esille joka vuosi ja ripustetaan ulkoa haetuille hiirenkorvia puskeville oksille ihailun kohteeksi tai asetellaan kauniiseen lasikulhoon. Kokoelmaa myös laajennetaan joka vuosi.

Tämäkin kuva on samoilta saksalaisilta pääsiäismarkkinoilta.
Kuvassa oikealla näkyy myös hinnakkaampia taiteilijoiden maalaamia keräilymunia.
(Kuva: Hilkka Jung)
 

Pieniä suklaamunia, joissa on erilaisia herkullisia täytteitä, ostetaan runsaat määrät. Yllätysmunia, jotka täällä Suomessa ovat yleisiä, ei Saksassa niinkään hankita pääsiäiseksi, vaan ne ovat kokovuotisia keräilijöiden mielenkiinnon kohteita muovisine sisuksineen. Pääsiäispäivän mukava perinne on suklaamunien etsiminen puutarhassa. Lapset etsivät ja aikuiset antavat vinkkejä minne suuntaan kannattaa askeltaa korin kanssa. Virpomisperinnettähän siellä ei tietenkään ole, joten suklaamunakokoelma karttuu tällä tavalla.

Rairuohoa ei etelämmässä kasvateta. Onhan se ihan loogista, koska maalis-huhtikuussa saattaa olla ajoittain jo kesäisiä lämpötiloja ja ruoho ulkona vihreää.

Ainakin Saksassa on ollut tapana antaa myös pääsiäislahjoja, joka omasta mielestäni tuntui erikoiselta. Lahjat ovat toki pienempiä kuin jouluna. Esimerkiksi huulipuna,  pehmopupu tai pieni kirja olivat tyypillisiä, joista itse kuulin. Mutta kuten ajan henki on, erilaiset aineettomat tai syötävät lahjat ovat myös yleistyneet.

Pääsiäisaterioissa ei ole niin merkittäviä eroja suomalaiseen juhlapöytään verrattuna. Paitsi mämmi.

Kaupalliseksihan moni perinne on muuttunut. Kirkoissa esitettävät Matteus- ja muut passiot kuuluvat monen maan pääsiäisperinteeseen, mutta siitäkään elämyksestä ei voi nauttia ilmaiseksi, ellei tyydy radion tai TV:n mediamaksujemme rahoittamaan tarjontaan. Mutta mitä enää ilmaiseksi saisikaan? Pitäähän tekijöille maksaa ansaittu palkkio.

Onnistuin muuten Münchenin koulussa ihastuttamaan henkilökunnan eräällä suomalaisella pääsiäisperinteellä: Vein höyhenin koristeltuja oksia kansliaan. Siellä moni päivitteli, kuinka ihana ja kaunis perinne se onkaan. Eikä se tule edes kalliiksi!