Kiusaatko, Posti?

Kaiken luovan työn lomassa olen ollut myös lähes koko ikäni innokas Postin asiakas. Eipä kirjeenvaihtoon ja pakettien lähettämiseen ole juuri muuta vaihtoehtoa ollutkaan.

Siksi otan usein myös kantaa Postin palveluihin, postimerkkien ulkonäköön ja postimaksuihin.
Yrittäjänä en ymmärrä Postin liiketoiminnan logiikkaa. Jakelupäiviä on vähennetty, samoin postin palvelupisteitä. Kotimaan kirje saattaa olla matkalla viikon verran. Useampikin ajoissa, ennen Postin suosituspäivämäärää lähetetty joulu- tai ystävänpäivänkortti on tullut vasta juhlan jälkeen perille.

Jos kerran palvelua vähennetään ja sen laatu huononee, niin ei kukaan rehti yrittäjä nosta hintoja.
Eikä varsinkaan vuosittain.
Tavallinen suomalainen vähävarainenkin ihminen olisi valmis lähettämään kortteja vain muistaakseen kaukaista läheistä muutenkin kuin puhelimitse. Minäkin tunnen heitä useampia. Meitä rangaistaan jatkuvasti nousevilla kirje- ja korttimaksuilla. Puhumattakaan isommista ja pienemmistä yrityksistä, jotka valmistavat postikortteja.

Viime vuosina moni suomalainen yritys ei ole kehdannut nostaa hinnoitteluaan. Jotkut tarjoavat sen sijaan jopa ilmaisia lisäpalveluita. Koronaepidemian aikana Posti ei ole tullut vastaan tarjoamalla edullisempaan hintaan postimerkkejä, jotta muutenkin ahdingossa elävät voisivat muistaa toisiaan kortein ja kirjein. Siitäkin olisi hyvän mielen lisäksi tullut Postille liikevaihtoa lisää.

Puolustaakseen politiikkaansa Posti sanoo kirjepostin vähentyneen huomattavasti. Oma syy. Miksi he eivät tee markkinoinnissaan kirjeiden ja korttien lähettämistä houkuttelevammaksi?

Röyhkeyden huippu oli hiljattain Postinen -lehdykäisessä julkaistu kilpailu.

Kyseisessä kilpailussa arvotaan osallistujien kesken auton, läppärin tai älykännykän sijaan Iittalan Taikamuki, jonka saavat peräti neljä onnellisinta. Yhden palkinnon arvoksi on ilmoitettu 21,50 euroa, vaikka itse olen nähnyt niitä myytävän koko ajan reilusti alle kahdellakympillä. Lohdutuspalkintoina arvotaan neljälle Postin omia merkkejä 10 kappaletta, sekä hulppea kahden merkin arkki.

Kun yleensä arvontoihin voi osallistua kätevästi ja ilman lisäkuluja netin kautta, tähän voikin osallistua vain hankkimalla postikortin sekä 1,60 arvoisen postimerkin ja lähettämällä se täytettynä Postille! Tämä on ihmisten aliarviointia!
Jos kerran Postin mukaan paketin lähettäminen netin kautta on niin kätevää, niin miksi arvontaan ei voi osallistua sitä kautta Postin sivuilla?

Löytyyköhän selitys Postin omilta sivuilta: "Posti Group Oyj on luokiteltu markkinaehtoisesti toimivaksi valtionyhtiöksi, jossa omistajalla on strateginen intressi. Omistajan tavoitteena on kulloinkin parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen. Tätä arvioidaan kannattavuuden ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun perusteella."

Junk journal lahjaideana

Kirjoitin juuri kirjeen ystävälle Englantiin. En ole tavannut häntä pitkään aikaan. Kirjeen tarkoitushan on yleensä kertoa, mitä on tullut tehtyä viime aikoina. En ollut varma onko tälle taiteilijalle junk journal tuttu käsite, joten päätin liittää kirjeeseen hänelle räätälöimäni pienen vihkosen.

Tässä on kyseisen kirjasen sisältö kokonaisuudessaan, ihan ilman kuvankäsittelyohjelmia:

                                                                             
                                                                             

Pienikokoisia töitä tehdessä ei tule juuri suuria paineitakaan, ja tekeminen on pelkkää työn iloa.
Tässä oli kansien pohjana osa pahvista mainoskorttia, ja sisäsivuiksi valitsin osan seinäkalenterin sivua. Vanhan maisemakuvakirjan sivuilta löysin mukavaa leikeltävää materiaalia. Kuvakirjan ostin kerran eurolla kirpputorilta. Ensi silmäyksellä painotekniikka näytti vanhahtaneelta, mutta ihastuin sittemmin kuvien värimaailmaan.
Muut kollaasin osaset ovat mm. luonnontiedon koulukirjasta, opaskartasta, aikakausilehdistä ja lasten kuvitetusta tietokirjasta. Seassa on myös osia itse tekemästäni abtraktista akryylimaalauksesta leikeltynä osiin.

Koska tuo oli melko spontaani projekti, en tullut kehittäneeksi varsinaista teemaa kirjaselle. Voisin joskus tehdä ulkomailla asuvalle ystävälle myös puhtaasti Suomi-aiheisen työn, oli se sitten kirja, vihko tai kortti.

Junk journal: Aarteita vai ei?

Jatkan nyt tällä junk journal-teemalla, kun sitä pukkaa.
Kun meillä tyhjenee teepussipaketti, leivinarkki- tai muu pahvinen pakkaus, mieheni kysyy ensimmäiseksi: "Tarvitsetko projekteihisi, vai laitanko pahvinkeräykseen?" Hänkin on oppinut varomaan, ettei heitä mahdollisia aarteita hukkaan.

Yhdestä leivinarkkipakkauksesta sain irti nämä:

Pitkiä pahvinpaloja käytän kirjanmerkkien pohjina. Punaisia "lätkiä" tarvitsen väriläiskiksi terävöittämään sivuja. Neliöistä saa kivoja pikkukortteja sivujen taskuihin, sellaisia ylläreitä.

Pakastepussit olivat myös pahvirasiassa. Samaa periaatetta käyttäen leikkasin paloja:

Leikkelin myös maissihiutalepaketin osiin. 
Käytin yhden taitetun palan onnittelukortin pohjaksi. Alla näkyy, mitä siitä syntyi.

Etukannessa on osa ilmoituksesta vanhassa Kotiliedessä,
revittyä nuottiviivastoa ja tuo lentopostimerkki.

Pakkauksesta kannattaa säästää lisätaitteet,
joista saa kivoja läppiä yllätyksiä varten.
Tässä tapauksessa yhden läpän sisällä on onnitteluteksti.

Sisäpuolella on kaava-arkkia, vanhaa kellastunutta tekstisivua,
lasten tietokirjan eläinkuvia, silkkipaperia, postimerkki,
numeroita satunnaisista lehdistä ja koristenauhaa.
Yksi leimakin joukossa on.

Takakannessa on mm. revittyä tekstisivua,
kuva kasvikirjasta, kangaspala ja kukkatarra.

Vanhat ulkomaiset lehdet antavat kivaa lisäsäväystä. Koska sivun ei tarvitse välttämättä olla sisällöltään kertova, vieraskielisistä teksteistä saa mukavia elementtejä. Usein typografia on kaunista katseltavaa ilman, että lukija ymmärtää sisältöä. Tietenkin saattaa käydä kömmähdyksiä, jos ei tiedä mitä teksti oikeasti sisältää ja joku muu myöhemmin sen oivaltaa. Kannattaa siis leikellä mieluummin muotilehtiä kuin lääkärinlausuntoja.

Lisää junk journalia

Paperikuvia tilatessani minulle on kertynyt aika monta valokuvakuorta. Huomasin niidenkin olevan mainioita pohjia tai kansia junk journaleihin, koska ne ovat tukevaa materiaalia, ja sisällä on jopa tasku.

Tähän olen kiinnittänyt sisälle langalla muutaman sivun.
Kun sivuluku pysyy maltillisena, niin ei tule turhia paineita.

Tulostimen mustekasetteja ostettuani huomasin, että rasioista saa kivoja minikirjoja, joihin voi liittää joko sivut tai pieniä kortteja:

Ideoita tulee lisää kuin itsestään. Nyt korona-aikana virikkeet ovat vähissä, mutta jostain syystä tämäntyyppistä puuhaa tehdessä ajatukset tuulettuvat todella mukavasti.

Katselin muuten junk journal -asioita miettiessäni, mitä kaikkea tuo sana "junk" oikein tarkoittaa.

JUNK:
Romu, jäte, roska, roina, krääsä, kama, sälä, rompe. Suomen kieli on siis aika rikasta, kun noin monta sanaa löytyi vastaamaan yhtä!

JOURNAL:
Päivyri, lokikirja, sanomalehti, aikakauslehti, lehti. Ja vielä jossain ammattikäytössä akselintappi.

Kollaasia, kirjaa ja junk journalia

Olen edelleenkin erityisen innostunut junk journal -aiheesta. Suunnittelijana minusta on hienoa tehdä välillä jotain vapaata sommittelua, jossa ei tarvitse miettiä asiakkaan odotuksia. Sittemmin olen koonnut kirjoja ja vihkoja ihan pinoksi asti. Lahdessa Wellamo-opistossa pidin viime syksynä aiheesta lyhytkurssin. Nyt kerron joistakin projekteistani ja niiden edistymisestä.

Junk journaliin ei todellakaan tarvitse ostaa uutta materiaalia, joten se eroaa selvästi skräppäyksestä, jossa ostetaan hyvinkin paljon erilaisia askarteluliikkeiden valikoimissa olevia materiaaleja.

Junk journal on omasta mielestäni paljon mielenkiintoisempi, koska materiaalien kirjo on rajaton. Jokainen näkkileipäpaketti tai teepussi on mahdollinen aarre riippuen siitä mitä osia siitä siitä leikkaa ja miten osia yhdistelee muihin. Kun vielä värimaailman pitää johdonmukaisena, kirjoista saa ihania esteettisiä katseluelämyksia vuosiksi eteenpäin.

Tässä on Lidlin jäätelöpakkauksesta leikkaamani osat, josta liimailen omiin junk journaleihini.
Pitkulaisia pahvinpaloja voi käyttää kirjanmerkkien pohjiksi.

Teepussilaatikko, teepussin narupää, vaniljasokeripussi, näkkileipäpaketti: Kaikki käy.

Aloita pienesti:
Ei kannata heti ruveta satasivuisen oopuksen tekoon. Pieni taitettu kortti tai kirjanmerkki on hyvä aloitus. Samalla hahmotat minkälaisia materiaaleja sinun kannattaa metsästää joko kirppareilta, kavereilta, omalta tai mummon vintiltä. Oma tyyli kehittyy hiljalleen, ja sitäkin voi muunnella sen mukaan mitä sinulla on käytössä tai minkä teeman valitset kirjallesi. Näiden kanssa voi ihan rauhassa myös vähän villiintyä.

Valitse teema:
Jotta kirjasta tai vihkosesta ei tule sillisalaatti, kannattaa miettiä aihe. Hyviä johtolankoja ovat reseptit, vuodenajat, muistojen kirja, värimaailmat ja vaikkapa mietelauseet.

Toista:
Yhtenäisyyden vuoksi jokaisella aukeamalla on hyvä toistua joku elementti, niinkuin hyvässä suunnittelussa ainakin. Voit käyttää esimerkiksi samaa väriä tai fonttia tai muuta elementtiä usemmalla sivulla.

Näillä sivuilla olen käyttänyt punaista numeroa viisi toistuvasti eri kokoisina.
Numerot leikkasin erään huonekaluliikkeen tarjouslehtisestä.

Tämä on yksi kokeiluni ohuessa vihkossa. Tutkin miten erilaisia materiaaleja saa yhdisteltyä.
Samalla vihkon sisällä jatkuu lintu- ja eläinteema jossakin määrin.
Tunnistatko muuten joukosta yllä mainitsemani jäätelöpakkauksen osia?

Junk journal elää kerroksellisuudesta. Sivu saattaa tulla melko täyteenkin, kuten yllä, mutta kuinka hauskaa onkaan katsella myöhemmin eri yksityiskohtia, ja miettiä, mistä kaikkialta näitä materiaaleja tulikaan haalittua!

Tätä junk journalia sivuaa myös art journal, jossa ei tekniikoiden eikä materiaalien suhteen ole muuta rajoitusta kuin se, että sen saa pysymään jotenkin koossa. Lupasin viime vuoden blogissani kertoa ompeleiden ja muiden käytöstä junk journalissa, mutta siirrän sitä myöhemmäksi, kunhan saan enemmän materiaalia kasaan.

Koska aiheesta lukeminen ei vielä ole kaiken opimisen kannalta paras menetelmä, toivon, että moni osallistuu myös kurssilleni.
Syksyn 2020 lyhytkurssillani Wellamo-opistossa Lahdessa käsittelemme ja kokoamme sekä junk journalia että art journalia.

Tässä on linkki viimevuotiseen kolmen kirjoituksen sarjaani aiheesta. Vähän siis kertaustakin, joka on tunnetusti opintojen äiti (uudempi linkki Wellamo-opiston vuoden 2020 kurssiini tulee myöhemmin):

https://lisavaria.blogspot.com/2019/06/junk-journal-koukuttavaa-sommittelua.html