Joulunpunaista, mutta miksi?

Pohjoismaissa Joulun ehdoton suosikkiväri on punainen. Esimerkiksi Keski-Euroopassa suositaan lilaa, jalometallin sävyjä tai tänä vuonna turkoosia sekä petroolia. Mutta eteläisemmässä ilmastossa valo ja sääolosuhteet vuoden vaihtuessa ovat erilaisia.

Punaisen suosio pimeänä kylmänä vuodenaikana ei ole sattumaa. Punainen kun on energiaa ja voimaa antava lämpöinen väri. Seuraksi punaiselle ikäänkuin automaattisesti löytyy vihreä. Silläkin on syynsä: Vihreä antaa punaiselle hehkua, koska vastaväri tekee sen kaverilleen.

Kuvassa näkyy omaa tuotantoani oleva tonttukoukku, eli oveen ripustettava joulutervehdys.

Vähintään ripaus valkoista raikastaa yleisvaikutelmaa, sillä kuka nyt tunkkaista Joulua kaipaa. Keski-Eurooppalaiset muuten ovat hiljalleen innostuneet hekin punaisen ja valkoisen yhdistelmästä. Johtuisikohan se lisääntyneestä energian tarpeesta, ainakin osittain?

                                   Hyvää Joulua!

Harmaata

Kävin hiljattain katsomassa kotikaupunkiini rakennettuja uusia omakotitaloja. Nyt olisi ollut rakentajilla mahdollisuus räväyttää. Ihmettelin kyllä, kun punainen tai sininen ei ole sen kalliimpaa kuin harmaakaan.

Suomen sääolosuhteissa kaipaisin enemmän väriä julkisivuihin. Tuolla talorivissä oli muutama keltainen, onneksi.

Kuva: Matti Poutiainen

Yleensä, jos kohteen muoto ei tarjoa vaihtelua, virkistystä saa aikaan värimaailmalla.Alla esimerkki Skotlannista. Sielläkin sataa usein ja on sumuista. Mutta harmaan eri sävyt ovat elävälle kivipinnalle luonnollisia. Lisäksi elävyyttä on lisätty runsain kukkaistutuksin.

Ihana Vincent van Gogh

"Mikä suuri asia onkaan väri! Ja kuinka kauas todellisuudesta jääkään se, joka ei opettele ymmärtämään väriä!"

Luen juuri Vincent van Goghin "Kirjeitä veljelleni". Hän kirjoittaa selkeästi ja intohimolla kertoen ajatuksistaan, edistymisestään opetellessaan piirtämään ja maalaamaan. - Ja millä nöyryydellä! Ylläoleva lausahdus on hänen kirjeestään Theolle.

Vincent rakasti keltaista. Kohtalon ivaa onkin, että kuuluisien auringonkukkamaalausten keltainen on vääristynyt ja ruskistunut aikojen kuluessa, koska sen ajan krominkeltainen ei ollutkaan aikaa kestävää, vaan muuttui kemiallisen reaktion takia. Onneksi nykyään tuo myrkylliseksikin todettu krominkeltainen on kielletty Euroopassa.
Vincent pohti ja totesi, että "Taiteilija etsii ikuisesti löytämättä koskaan ratkaisua." Hän tutki ja kokeili ja harjoitteli, korjasi ja heitti pois, jos ei ollut tyytyväinen.

Ei siis kannata pelätä virheitä värikokeiluissa, tekihän niitä tuo maailmankuuluksi tullut nerokin!

Mistä niitä ideoita?

Ideat tuskin pulpahtavat pakottamalla tai odottelemalla tyhjän arkin edessä. Usein niitä tulee ihan yllättävissä tilanteissa kuten TV:tä katsellessa, musiikkia kuunnellessa, kävellessä tai heräillessä. Sitä varten onkin hyvä olla olemassa yksi tai useampia pieniä muistilehtiöitä tai -kirjoja, joihin voi tallentaa idean tuoreeltaan ja kehitellä sitä eteenpäin sopivana hetkenä.

Itselläni on lukuisia erilaisia lehtiöitä. Ideoita kun tuppaa pulpahtelemaan opetukseen, piirtämiseen, väriyhdistelmiin ja kaikenlaiseen suunnitteluun ihan yllättäen. Välillä on myös kiireenvilkkaa laitettava muistiin mielenkiintoisen säveltäjän tai elokuvantekijän nimi. No, voisihan sen laittaa jonnekin kännykkäänkin, mutta itse olen käsityön ystävä ja rakastan kirjoittaa ja piirtää ihan oikealla kynällä.
Lisäksi piirtelen ihan yksinkertaisiin askartelukortteihin ensimmäisiä ideoitani, ja niitä onkin kertynyt iso laatikollinen. Nuo pikkupaperit ja -kartongit ovat siitä hyviä, että tyhjän arkin kammoa ei siinä edes muista.
Minulla on myös aarrelaatikko. Se on lipastoni alin laatikko, johon keräilen kaikkea löytämääni kivaa. Kaikki inspiroivahan ei ole kaksiulotteista ja mapitettavaa.

Mieleisistä lahjapapereista olen tallentanut palasia. Ulkomailta olen löytänyt upeita leipäpusseja, konditorian käärepapereita ja Suomestakin olen saanut kauniita pääsylippuja, joita en missään tapauksessa heitä pois.
Rapalan uistimissa on ihania yksilöitä, joita en ikinä tule käyttämään kalastukseen, vaan ihailen niiden värejä ja pyörittelen käsissäni. Ja napeista löytyy mitä upeimpia värisävyjä, vaikka vain katseltavaksi hyvän mielen tuojaksi.
Idealaatikko voi toki olla myös oikea pahvinen oman maun mukaan päällystetty laatikko. Sitä on sitten mukava pöyhiä, kun tuntuu, että pää on tyhjä eikä mitään tule mieleen.
Ihan itsestä on sitten kiinni, mitä huomaa ympäristössään. Jollekin kaikki typografian erikoisuudet ovat ne suurin löytö, joku toinen metsästää estetiikan töppäyksiä ja joku etsii "kaikkea kaunista".

Itsestään selviä suunnittelijan ideankeruutyökaluja ovat myös kamera kännykässä tai pieni digikamera. Lehdistä kerättyä kuva-arkistoa minulla on myös karttumassa koko ajan, tärkeimmät kuvat laitan ainakin väliaikaisesti korkkitaululle seinälleni (korkkitauluni ei muuten ole korkinvärinen).

Ja muista tuntoaisti: Hypistely on elintärkeää jokaisen luovuudelle.

Väriympyrästä

Koulutuksissa käyttämäni väriympyrä on tämännäköinen:

Väriympyrän avulla on helppo havainnoida vastavärit eli ympyrässä toisiaan vastapäätä olevat värit. Nehän saavat toisensa hehkumaan. Sitä sanotaan vastavärikontrastiksi, mutta samalla siinä syntyy vastaväriharmonia. Samoin tästä voi katsoa toisenlaisen harmonisen väriyhdistelmän ei valita ympyrässä vierekkäin olevia värejä. Harmoniaa ovat myös saman värin eri vaaleusasteiden eli valöörien käyttö samassa kohteessa. - Tai sitten musta, valkoinen ja harmaan eri asteet vierekkäin lasketaan väriopissa myös väriharmonioiden joukkoon (vaikkeivät ne nyt värejä olekaan).

Vaikka puhun jatkuvasti värien puolesta ja harmautta vastaan, en kyllä laittaisi joka paikkaan pelkkiä värejä pinnat täyteen. Valkoista tai mustaa tarvitaan seuraksi ihan terästämisen takia, milloin enemmän, milloin vähemmän. Joskus esimerkiksi käsitöissä lopputulos saattaa vaikuttaa liian tukkoiselta, jos värejä ei raikasta valkoisella tai terästä mustalla. Mustasta, valkoisesta ja harmaasta voisi sanoa, että hyvä renki, mutta huono isäntä.

Hehkua vastaväreillä

Digitekniikka ei anna valitettavasti täsmällistä kuvaa alkuperäisistä sävyistä.

Värejä yhdistelemällä voi saada aikaiseksi joko raikkaan tai tunkkaisen vaikutelman. Uusiomateriaaleja käyttävä käsityön harrastaja sortuu ehkä liiankin herkästi työskentelemään varastossa olevien materiaalien ja sävyjen armoilla. Mutta pienikin ripaus oikein valittua lisäväriä saa koko työn yleisvaikutelman raikkaammaksi. Vastavärein (väriympyrässä toisiaan vastapäätä olevin) saat sävyt hehkumaan, kunhan et anna kaikkien kilpailla yhtä suurena pintana tai yhtä intensiivisenä sävynä. Valitse siis yksi väri, joka on se pääasia, ja lisää siihen 1-3 tehosteväriä pienempinä pintoina.
Punaisen eri sävyjä voi hyvin yhdistää palaseen vihreää, tai laajentaa skaalaa ripauksella oranssia, joka on sekoitus punaista ja keltaista. Varsinkin kodin tekstiileissä vastavärivaikutelmaa kannattaa kokeilla. Joskus sohvalla oleva tyynyrykelmä kaipaa vain sitä yhtä punakuvioista väriläiskää. Tai lilaa, keltaista...

Harmaudestako voimaa?

On olemassa paljon villieläimiä, joille harmaa väri on elintärkeä, koska se on niiden suojaväri. Harmaa kun ei niinkään erotu, koska se on passiivinen taustaväri. Sisustusrendit tarjoavat meille edelleen harmaata sen kaikissa sävyissä. Harmaa on ihan hyvä tausta. Mutta miksi ihmeessä kaiken pitää olla vain taustaa?
Usein turvaudumme tällaisiin passiivisiin "väreihin" silkasta epävarmuudesta. Harmaa ei ainakaan riitele. Loppuunpalaneelle ihmiselle harmaa voi antaa väliaikaisesti kaivattua rauhaa. Mutta se ei myöskään anna pontta ryhtyä uuteen. 
Miksi tyytyä passiiviseen, jos voi saada samalla vaivalla energiaa ja intoa, mielihyvää tai lämpöä riippuen mitä värejä käyttää. Värien käyttöä ja sommittelua voi harjoittaa, ja varmuus kasvaa kokemuksen ja harjoituksen myötä.
Tässä blogissa haluan auttaa ja rohkaista teitä lukijoitani - olipa kysymyksessä sisustaminen, käsityöt tai taide.

Aloitetaan vaikkapa vihreästä. Sitähän on tuhansia eri sävyjä. Ja luonnossa vihreä on aina läsnä, jos emme laske runsaslumisia talvia mukaan. Vihreä rauhoittaa ja auttaa jopa hengittämään vapaammin. Oliivinvihreä, minttu, havunvihreä, keväänvihreä...

Jotta lopputulos ei kuitenkaan ole tukkoinen, vihreä tarvitsee jotain muuta väriä seurakseen. Ihan niinkuin luonnossa kukka loistaa omalla värillään. Niistä ensi kerralla lisää.