Varo luovuuden jarruttajia!

Suunnitellessani Wellamo-opistolle päiväkurssia ideoinnista pohdin luovuuteen liittyviä asioita ja luin tietenkin lisää aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Edellisessä päivityksessäni jo yhdestä mainiosta kirjasta kerroinkin.

Kurssi oli viime lauantaina ja aika meni kuin siivillä. Keskustelua herättivät milloin näyttämäni kuvat, milloin mieleen juolahtaneet muistot ja kokemukset. Olenkin aina iloinen, jos opettaessani ryhmässä syntyy innostunutta mielipiteenvaihtoa. Näsäviisas häiriköinti tai besserwisserit ovat asia erikseen, mutta onneksi sellaisia olen harvoin kohdannut.

Luovuus ja samalla ideointi tarvitsevat rauhallista mieltä. Rauhaa ei synny, jos on riippuvainen toisten asettamista aikatauluista. Tarkoitan riippuavaisuudella sitä, että kaikki tekeminen on aikataulutettu sen mukaan, kuinka paljon haluaa olla muille mieliksi ja sovittaa oman elämänsä sen mukaan. Ei ole itsekästä haluta tehdä omien toiveiden mukaisia ratkaisuja omassa elämässä. (Itsekkyyden puolelle menee vasta, jos alkaa rajoittaa toisten elämää.)

Luovuuden esteenä ovat myös ihmiset, jotka kaikin tavoin jarruttavat ideoistaan innostunutta sanomalla yksioikoisesti "ei noin voi tehdä, ei se onnistu nykymaailmassa" tai "ei semmoinen käy, asiat toimivat todellisuudessa ihan eri lailla". Siis yksinkertaistettuna sana "ei" on heidän useimmiten käyttämänsä ilmaisu. Usein tällaisilla ihmisillä ei ole myöskään omia korvaavia ehdotuksia. Ainoastaan jarrut.
Jotkut suosittelevat jopa välttelemään negatiivisia ihmisiä. Totta on, että heidän seuransa on rasittavaa. Mutta luovan ihmisen on hyvä tuntea kaikentyyppisiä ihmisiä ja kohdata erilaisia luonteita. Heistä voi aina oppia jotain uutta. Sekin avartaa. Älä kuitenkaan uhraa heille liikaa energiaasi, vaan:

VARO ei-ihmisiä.

Niin sanotussa todellisuudessa asiat ovat usein karuja ja päivät hektisiä, koska ihmiset vain porskuttavat kyseenalaistamatta mitään ja tekevät kaiken aina uudelleen saman kaavan mukaan. He eivät uskalla ajatella toisin. Siitä saattaisi tulla moitteita, tai voisi tehdä vaikka jotain väärin. Moni elää harhaluulossa, että asioiden pitää olla tietyllä tavalla. Kyllä se palkka silläkin periaatteella juoksee ainakin jonkun aikaa. Eri asia on, miten sellainen yritys tai työympäristö pärjää pidemmällä aikavälillä. Paikallaan pysymällä tai kopioimalla muiden ideoita?

Mitäköhän näillä voisi olla yhteistä? Ideat tulevat usein yllättäen ja odottamatta.

Jokainen meistä tuntee tilanteen, jossa jonkun esittämä uusi idea tuntuu ihan pöhköltä. Kaikki uudenlaiset ennenkuulumattomat asiat tuntuvat siltä. On jopa olemassa närkästynyt sanonta monissa eri kielissä: "Tämähän on ennenkuulumatonta!". Kritiikki kuuluu asiaan. Mutta tapaa, jolla se esitetään, on hyvä miettiä. Toisen tyrmääminen ja loukkaaminen - toisen ihmisarvon jopa kyseenalaistaminen ei ole tahdikasta.

Tahdikkuus on hieno luonteenpiirre ja ihmisten kanssakäymisessä ehdoton edellytys. Toista ihmistä tulee kunnioittaa. Onneksi kouluissakin aletaan panostaa enemmän vuorovaikutukseen.

Uudet ideat ovat usein hiomattomia, mutta tarkoitus onkin miettiä ja keskustella miten niitä voi kehittää, mitä voi jättää pois esimerkiksi materiaalivalinnoissa. On myös keskusteltava mahdottomuuksista. Kyllä orava tai hevonen voivat olla violetteja.

Saikohan hammaslangan keksijä alunperin idean nähdessään lankarullan?

Luovuus on laaja alue, eikä sitä voi edes yksiselitteisesti kuvailla. Joka tapauksessa sitä voi soveltaa kaikkiin elämän eri alueisiin: Oman elämän suunnitteluun ihan arjessa, työympäristön ja työtapojen kehittämiseen, paikkakunnan liikenteen sujuvuuden suunnitteluun tai sitten siihen, mihin luovuus ja ideointi yleensä yhdistetään: Kaikenlaiseen taiteelliseen toimintaan.

Pääasia on, että uusi toteutettu ja hiottu idea rikastuttaa elämäämme.

Uutta ideaa ja luovuutta

Suunnitellessani päiväkurssia Lahteen Wellamo-opistoon ideoinnista ja suunnittelusta olen lukenut jälleen alan kirjallisuutta tutustuakseni muiden aiheeseen perehtyneiden ajatuksiin.

Kaikkein vaikuttunein olen teoksesta "Luovan ajattelun käsikirja,  Kuinka ideat syntyvät", jonka ovat laatineet Jussi T. Koski ja Saku Tuominen sekä Ilkka Kärkkäinen. Kauan luovaa työtä tehneenä moni kirjan ajatuksista ei ole minulle uutta, mutta on silti hyvä saada vahvistusta omille mietteille.

Valitettavasti tällä hetkellä kirjaa ei taida saada kuin antikvariaatista tai kirjastosta. Uusi painos tulisi varmasti tarpeeseen.

Kirja käsittelee luovuutta eri puolilta, rohkaisee, ravistaa ja tuuppailee sopivasti eteenpäin. Kuvamateriaali on valittu sen kummemmin selittelemättä, ja aiheet on hienosti oivallettu.

Olen lukenut aiemmin myös Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin pokkarin "Ravistettava, omskakas", joka todella avarsi, tuuletti, raikasti ja rohkaisi.

Luovuudessahan on kyse siitä, että ajattelee rohkeasti ja ennakkoluulottomasti sekä yhdistelee olemassaolevaa uudella tavalla.

Tässä valmistelemiani sanoja käsityön ja taiteen aiheiselle ideointikurssille.

Jos olet saanut ideoidessasi arvostelua siitä, että puhut hölmöjä, tai vain katselet tyhjyyteen, tällaiset luovuudesta kertovat teokset lohduttavat kummasti: Ei käytöksesi olekaan vajaamielistä, vaan ahtaus on sen toisen ihmisen päässä.

Luova ihminen ajattelee, haaveilee ja käyttää sellaiseen myös runsaasti aikaa. Itse toteutus saattaakin sitten tulla todella ripeästi. Kuten hiljattain 103-vuotiaana kuollut saksalainen taidemaalari ja professori K. O. Götz sanoi:
                                 
"Ajattele kauan, tee nopeasti."