Kuvitetun päiväkirjan pitoa

Pukujen kuvittamisesta, lähinnä kansallispukujen, on tullut pääasiallinen taiteellinen työni. Yleensä minulla on ollut muistiinpanoja ja lehtiöitä siellä sun täällä, mutta näitä kansallispukuja varten minulla on ihan oma lehtiö. Kirjoitan ja piirrän siihen nykyään päivämäärineen kaiken: Lainatut kirjat, näyttelyissä käymiset, tarvikeostokset, ideat, lähdemerkinnät ja tietenkin itse kuviin liittyvät muistiinpanoskitsit. Pukukuvia ei niin vain nopeasti lätkäistä paperille, vaan varsinkin kansallispuvuissa on niin paljon sääntöjä ja yksityiskohtia, joita ei pidä laiminlyödä.

 

Tällainen kuvitettu päiväkirja on hyvin antoisaa luettavaa ja katseltavaa myöhemminkin. Selailen usein vanhempia täyteen piirrettyjä ja kirjoitettuja lehtiöitäni ja suoraan sanoen ihailen sitä rentoa kädenjälkeä, millä ne olen tehnyt. Lopullinen kuvitus kun on usein niin kurinalaisesti tehty.
    

                                      

Yllä on yksi tutkielmasivuistani. Päähineitä ei voi pukea figuriinin ylle kuin potaksi keikkumaan, vaan niissäkin on seudusta ja puvusta riippuen valtavia eroja. Muistan, kun ensimmäisiä kuvituksiani suunnitellessa katselin valokuvista tykkimyssyjä, ja ihmettelin mitä ne oikein ovat. Sittemmin olen tutustunut niihinkin enemmän ja huomannut, että jopa näiden tykkimyssyjen muodot ja kirjailut poikkeavat toisistaan. Täytyy siis olla tarkkana!

Pukukankaiden raidoitukset aiheuttavat ihan kirjaimellisesti päänsärkyä. Niissä on usein niin monta eri sävyä ja raitojen leveydet vaihtelevat usein suuresti. Joskus on tehtävä kompromissi, jotta lopputuloksesta tulee edes oikeanlainen vaikutelma.

Liitin tähän vielä valmiin Hyrynsalmen kansallispuvun kuvitukseni, joka olen muistiinpanojeni perusteella tehnyt.

Kollaasia välitöinä

Pian alan keskittyä Taikelta saamani apurahan turvin pukukuvituksiin ja niiden kehittämiseen. Olen asiasta kovin innoissani ja kiitollinen. Päätin kuitenkin tehdä ennen tuon projektin aloittamista ihan muita taiteellisia pieniä töitä, jotka sopivasti vapauttavat päässä tilaa tulevalle.

Olen huomannut, että kollaasien teko on mukavan rentouttavaa välipuuhaa. Olen tehnyt näitä kortteja myös yhdistämällä kollaasia ja sivellinpiirrosta. Eilen keskityin pelkkään kollaasiin. Saksalainen ystäväni tulikin sopivasti juuri kysyneeksi, voisimmeko vaihtaa Artist trading card -tyyppisiä töitä keskenämme. Tässä näytän eilen tekemäni kortit, jotka ovat lähdössä piakkoin postiin. Lisäksi jätin joitakin tarkoituksella keskeneräisiksi. Ainakin minulle käy välillä niin, että sokeudun näkemälleni, ja liikaa kerralla tehdessä laatu alkaa kärsiä. Jotenkin vain se kontrolli on aina päällä.

 

 
Korttien takapuolelle tulee yleensä ainakin tekijän nimi ja päivämäärä. Jos tekee sarjoja, niin voi kirjoittaa numeroinnin kuten esimerkiksi grafiikan vedoksissa on. Minä olen toistaiseksi tehnyt enemmän yksilöllisiä kortteja tai maalannut kansallispukuja, joiden nimen olen kirjoittanut taakse. 

 

Tässä samojen korttien taustapuolet

Päätin näissä kollaaseissa jatkaa tekniikkaa osin takapuolelle ja täydentää neutraalimpaan osaan nimeni ja muun haluamani tiedon siten kuin ne sinne mahtuvat. Säännöissä ei lue miten ne tarkalleen sinne taakse pitää sijoitella.

Kortin koko on luonnollisesti määritelty, muuten se olisi jotain muuta eikä näitä vaihtareita: 64 x 89 mm.

Suunnitelmissani on myös tehdä sarja fantasiakasvoja.

Miksi, warum?

Kun opetin Saksassa graafisiksi suunnittelijoiksi valmistuvia muistutin heitä siitä, että kaikessa suunnittelussa on hyvä ajatella MIKSI sitä tehdään. Muutenhan työ on vain turhaa höttöä ja huonoa koristelua. Tuohon listaan kuuluvat tietenkin myös "kenelle" ja "miten", mutta mielestäni juuri sana miksi on kaikkein tärkein kaikessa.

Tuntuu, että tämä aika suosii kaikenlaista huuhaata huomionarvon ja rahan kasaamisen tai jonkun turhan byrokratian takia. Ovatko ne riittävä vastaus tekemiselle?

Arjessa olen ihmetellyt vuosikausia joitakin osittain aina uudelleen toistuvia asioita, joista kysyn:

Miksi

- yksikään postivirkailija tai -toimihenkilö ei liimaa postimerkkiä kunnolla kiinni, vaan tarramerkitkin jätetään repsottamaan?

- edelleenkin puretaan pois 40-50 vuoden ikäisiä, aikansa hienoja julkisia rakennuksia, koska ne eivät vastaa tämän hetken trendiä? Aina eivät syynä ole sisäilmaongelmat. 1960- ja 70-luvulla näin purettiin monet jugend-tyyliset upeat kerrostalot tredikkäiden laatikoiden tieltä. Sittemmin näissä laatikoissa todettiin oikeasti niitä sisäilmaongelmia.

- keltaiset keskiviivat, siis ne sulkuviivat muutetaan valkoisiksi, vaikka keltaisella on todistetusti parempi huomionarvo ja näkyvyys?

- suuri osa suomalaisista autoilijoista ei halua ilmaista vilkulla aikomustaan kääntyä, vaan käyttää sitä vasta sitten, kun muut jo näkevät mitä he tekevät eli kääntyvät?

Löysin tämän tekstiluonnoksen julkaisemattomista kirjoituksistani. Tarkoitus oli kai jatkaa myös listaa, mutta ehkä sinulle lukijani muistuu mieleen täydennystä. Alussa oleva kuva liittyy kirjoitukseeni, sillä tänä talvena ihmettelin, miksi lumet luotiin risteysten luo kasoiksi näkyvyyttä estämään.

Piirtäminen ei ole kustannuskysymys

Maailmassa on hyvin paljon harrastuksia, jotka aiheuttavat osallistujille tai heidän vanhemmilleen suuria kuluja. Välineitä on hankittava jopa uusien trendien takia, kun harrastaja ei uskalla osallistua menneiden kausien mallisissa välineissä tai pukineissa outojen katseiden tai naurunalaiseksi joutumisen pelossa. 

Vaan onpa ainakin yksi harrastus, joka ei vaadi aloittaessa juuri minkäänlaisia taloudellisia uhrauksia. Se on piirtäminen. Sitä voi tehdä vanhoille käärepapereille, kuten minä tein alle kouluikäisenä, tai tarpeettoman kirjan sivuille. Jotkut hyödyntävät puhelinluetteloita, jos niitä on jäänyt jonnekin ullakolle tai muuten kaapin perukoille. Kyniä jokaiselta sentään löytyy.

Näitä olen tehnyt eri vuosina halvalle postikorttikartongille.
Käytän mattaa puolta, ja se kellastuu kivasti ajan myötä.
Aiheenkaan ei tarvitse olla muuta kuin sitä mitä edessäni näen, tai ihan vain oman pään tuotoksia.

 

Tottakai taitojen ja tutkielmien edistyessä paperilaatuun ja kyniin on pakko kiinnittää enemmän huomiota, mutta vapaita skitsejä ja luovia piirustuksia voi edelleen tehdä mitä erilaisimmille mahdollisesti muuten paperinkeräykseen joutuville materiaaleille. Lisäksi hyvälaatuisten piirustuskartonkien kaikki jämät on hyvä käyttää pienempiin töihin. 

Näitä ylijäämäkartonkeja päätin käyttää "artist trading card" -tapaan.
Jatkoin siis aiemmin kuvittamieni pukujen piirtämistä pieneen kokoon ja rajaten.

Tyhjän arkin kammo on tunnettu käsite. Kun piirrän jollekin pienemmälle jäännösarkille tai halvalle materiaalille, en koskaan tunne jännitystä tai onnistumisen pakkoa. Päinvastoin tekemisen iloa. 

 

Tässäkin on pienempi, ihan itseä varten tehty akvarellikuvitus ylijäämäkartongille.

Kun taas olen tehnyt tilaustöitä, joissa materiaalit, toimeksiannon sisältö ja aikataulu paukuttavat koko ajan takaraivossa, ei se ilo välttämättä olekaan ollut aina mukana, vaikka itse aihe olisi mieluinen. Epäröin joka ainoan työn aikana, tuleeko tästä yhtään mitään. Hupaisaa on, että sama työ pitemmän ajan päästä näyttää huomattavasti paremmalta kuin se oli sitä tehdessä. Itsekritiikki löytää kummallisia virheitä, joita ei ole olemassakaan. Mutta sekin on ihan hyvä, sillä tilaustöissä kontrolliakin pitää olla. 

Vastapainoksi suosittelen ihan kaikille vapaata soljuvaa piirtämistä ilman paineita. 

Uusia junk journal-sivuja

                                     

Eilen täydensin aiemmin aloittamaani pientä junk journal-projektia. Kollaasi on ihastuttavan rentouttavaa puuhaa kaiken rajoittavamman työskentelyn lomassa tai vastapainona.

Tämä kirjanen on melko pieni. Eipähän tule stressiä koostakaan. Sitäpaitsi kaikenlaista pikkusälää on kertynyt viime aikoina materiaaliksi.

Tässä on yllä oleva aukeama auki taitettuna.

 

Tämän aukeaman oikealla puolella on myös alastaitettava läppä,
jonka alta paljastuu myöhemmin yllätys.

                                      

Tuo mustavalkokuva on pienempi läppä,
jonka takapuolella on se vanha setelin kuva.

Takasivu.

Materiaaleina olen tähän käyttänyt mm. vanhaa lasten tietokirjaa ja sen kuvituksia, 1950-luvun Kotilieden sivuja, huonekasvikirjaa, tarroja, leimasimia, työvaate-esitteen otsikointia, vanhaa matkailukirjaa sivujen pohjana ja kissanhoito-oppaan kuva. Kirjanen on sidottu karhunlangalla.

Kollaasikurssini suunnittelua

Laitanpa tähän lisää näytteitä tekemistäni junk journal- eli kollaasikirjamenetelmällä tekemistäni sivuista, joita valmistelin Wellamo-opiston kollaasikurssia varten. Kurssitoiminta tuntuu olevan tällä hetkellä hiukan vaakalaudalla tautitilanteen takia joka puolella ja on siirtymässä suureksi osaksi etäopetukseen tai kurssit peruuntuvat ainakin toistaiseksi kokonaan, mutta tässä blogissani näet mitä mahdollisuuksia kollaasi antaa.

Hienointa on, että et tosiaankaan tarvitse kalliita välineitä ja kaikki materiaali on jotain, mitä olet mahdollisesti poistanut käytöstä tai jäänyt tähteeksi muusta. Pohjana voi olla joko vanha esite tai suklaarasian alaosa. Myös vanhan seinäkalenterin sivut sopivat hyvin tähän tarkoitukseen. Pääasia, ettei sivu ole valmiiksi liian kaunis. Sittenhän siihen ei raaski liimata enää mitään.

Olen aina myös sitä mieltä, että kaiken käsillä tekemisen tulee harjoittaa ja vahvistaa omaa osaamista siten, että kädentaidot ja estetiikan ymmärrys kasvavat.

Alla näet tuoreimmat sivuni, joissa olen hyödyntänyt väriopillisia mahdollisuuksia eli kontrasteja ja harmonioita.

Tällä ehkä toistaiseksi keskeneräisellä aukeamalla olen käyttänyt
pääosin sinisen ja vihreän sävyjä, jotka muodostavat väriharmonian.
Ne kun ovat väriympyrässä vierekkäin.
Sivulle voi vaikka kirjoittaa jonkin mietelauseen.
Eri asia on raaskiiko tuota taivasta peittää millään.

Myös kylmä-lämmin-kontrasti höystettynä tumma-vaalea-elementeillä
tekee sommittelusta tasapainoisemman,
kuin mitä se olisi täysin sattumanvaraisilla palasilla liimailtuna.

 

 

 

Violetti ja vihreä ovat keskenään melkein vastavärejä,
eli puolivastavärejä ja toimivat erinomaisesti yhdessä.
Sommitelmaa on hyvä raikastaa valkoisella, tai terästää mustalla jokin kohta.

Olen huomannut, että materiaalivaraston lisääntyessä kannattaa lajitella ainakin osa valmiiksi väreittäin vaikka muovitaskuihin. Näin säästyt turhalta etsimiseltä ja tuumimiselta. 

Lisää esimerkkejä kollaaseistani ja vinkkejä löydät blogini edellisistä päivityksistä.