Kun opetin Saksassa graafisiksi suunnittelijoiksi valmistuvia muistutin heitä siitä, että kaikessa suunnittelussa on hyvä ajatella MIKSI sitä tehdään. Muutenhan työ on vain turhaa höttöä ja huonoa koristelua. Tuohon listaan kuuluvat tietenkin myös "kenelle" ja "miten", mutta mielestäni juuri sana miksi on kaikkein tärkein kaikessa.
Tuntuu, että tämä aika suosii kaikenlaista huuhaata huomionarvon ja rahan kasaamisen tai jonkun turhan byrokratian takia. Ovatko ne riittävä vastaus tekemiselle?
Arjessa olen ihmetellyt vuosikausia joitakin osittain aina uudelleen toistuvia asioita, joista kysyn:
Miksi
- yksikään postivirkailija tai -toimihenkilö ei liimaa postimerkkiä kunnolla kiinni, vaan tarramerkitkin jätetään repsottamaan?
- edelleenkin puretaan pois 40-50 vuoden ikäisiä, aikansa hienoja julkisia rakennuksia, koska ne eivät vastaa tämän hetken trendiä? Aina eivät syynä ole sisäilmaongelmat. 1960- ja 70-luvulla näin purettiin monet jugend-tyyliset upeat kerrostalot tredikkäiden laatikoiden tieltä. Sittemmin näissä laatikoissa todettiin oikeasti niitä sisäilmaongelmia.
- keltaiset keskiviivat, siis ne sulkuviivat muutetaan valkoisiksi, vaikka keltaisella on todistetusti parempi huomionarvo ja näkyvyys?
- suuri osa suomalaisista autoilijoista ei halua ilmaista vilkulla aikomustaan kääntyä, vaan käyttää sitä vasta sitten, kun muut jo näkevät mitä he tekevät eli kääntyvät?
Löysin tämän tekstiluonnoksen julkaisemattomista kirjoituksistani. Tarkoitus oli kai jatkaa myös listaa, mutta ehkä sinulle lukijani muistuu mieleen täydennystä. Alussa oleva kuva liittyy kirjoitukseeni, sillä tänä talvena ihmettelin, miksi lumet luotiin risteysten luo kasoiksi näkyvyyttä estämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti