Sivut

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Taiteilija ja havaintokyky

Taito tai kyky havainnoida ympäristöään on ihmiselle erittäin tärkeä ominaisuus. Vaikka kiire hallitsee usein arkea, ei kannata porskuttaa eteenpäin näkemättä ympärilleen.

Oikea havaintokyky tarkoittaa pysähtymistä, myös liikkeellä ollessa. Se ei ole unelmointia, vaan ympärillä olevien asioiden ja olosuhteiden tiedostamista.

Jos en olisi katsellut pihalla olevia pihlajapuita aiempina vuosina, en huomaisi, että ne punertavat normaalia aiemmin. Punaisen sävyt muuttuvat aina vain hehkuvammiksi.

Jospa asiakkaani pyytäisi minulta punaisen värin sijaan sellaista sävyä mikä on pihlajanmarjoissa juuri ennenkuin syksyn ensimmäiset pakkaset tulevat. Vastaavia toiveita minulle on esitetty urani aikana.
Huomaan silloin, että minulla ja asiakkaallani on selvästi sama aaltopituus. Me olemme molemmat havainnoijia, emmekä sokeita porskuttajia. Mikä riemu on tehdä töitä sellaiselle ihmiselle tai hänen kanssaan!


Ihan tavallisessa elämässäkin havaintokyvyllä on suuri merkitys. Lähes päivittäin voi lehdestä lukea ihmisten mielipiteitä törttöilevistä autoilijoista, jotka eivät edes huomaa, että liikenteeseen osallistuu muitakin ihmisiä. Nimenomaan osallistuu. Me kaikki olemme osallistujia täällä, emme pelkästään liikkujia. Se tarkoittaa myös toisen huomioonottamista ja ainakin yritystä ymmärtää häntä. Oli rooli sitten asiakaspalvelija tai asiakas. Aina on kysymys ihmisestä.

Suunnittelijan on aina muistettava kohderyhmä. Pelkkä nättien asioiden ja elementtien esille tuominen ei riitä. On mentävä syvemmälle niiden ihmisten elämän ja mielenkiintojen maailmaan, joille suunnittelee.

Ikäihminen tarvitsee enemmän selkeitä elämää helpottavia ratkaisuja, sillä kaikki hänen aistinsa eivät enää toimi halutulla tavalla. Finanssialalla liian kirjava visuaalinen ilme antaa epäluotettavan ja epäasiallisen yleisvaikutelman, joka taas on vahingollista varsinkin uusasiakashankinnassa. Nuorille suunnatussa mainonnassa tai esineissä voi leikitellä ja luoda radikaalisti uutta, sillä nuoruuteen kuuluu haluta jotain muuta kuin mihin vanhempansa ovat mieltyneet.

Vapaa taiteilija ei ole niinkään sidottu kohderyhmän toiveisiin, mutta hyvä taide palvelee toista ihmistä ja viestittää jotain, mikä puhuttelee tai vaikkapa rauhoittaa.

On siis hyvä havainnoida ympäristöä, toisenlaisten ihmisten käyttäytymistä ja elintapoja. Ennakkoluuloista ei juuri ole kellekään hyötyä.

Ihmisen on hyvä tiedostaa aistinsa: Näkö, kuulo, haju, maku ja tunto.
Eikä ole ollenkaan pahitteeksi, jos on saanut lahjan käyttää myös sitä kuudetta aistiaan.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Suunnitteletko nopeasti vai äkkiä?

Olen urani aikana kuullut lukemattomia kertoja seuraavan lauseen: "Äkkiähän sulta semmoinen syntyy".
Sinänsä se on kai kohteliaisuutena tarkoitettu, mutta silti jotenkin harmittava.

Moni ei tiedä mitä kaikkia työvaiheita ammattimaisesti tehtyihin teoksiin tai muuhun työn tulokseen kuuluu.

Tässä esimerkkinä uniikkikortti, joita olen viime vuosina tehnyt. Ensi silmäyksellä se on jollekin "vain" kukkakortti.


Maallikko voisi äkkiä sanoa huitaisevansa samanlaisen milloin tahansa. Tehkööt jos osaa! Tosin toisen suunnittelemaa mallia ei automaattisesti saakaan kopioida, se on aina hyvä muistaa.

Tätä sarjaa varten olen miettinyt aiheen, materiaalit, hankkinut sopivat kartongit ja liimat. Lopputuloshan ei saa aaltoilla eikä irrota pohjasta itsekseen eivätkä värit heti haalistua.

Sitten olen tehnyt struktuuria kartongille käyttäen sopiviksi katsomiani värejä tai siveltimiä. Sen jälkeen olen leikannut huolella erimuotoisia maljakoita ja ruukkuja tästä stuktuuriarkista.

Toisille arkeille olen maalannut kalligrafian tyyliin kasveja, erilaisia ja erivärisiä. Sitten olen liimannut niiden seuraksi sopivia maljakoita valikoimastani. Lisäksi olen työstänyt värikynillä sekä maljakoita että kasveja, terästäen jotain kuvioita parhaaksi katsomallani tavalla. Värikynät, joita käytän, olen vuosien saatossa todennut kaikin puolin sopiviksi käsialaani.

Nämä arkit olen leikannut korttipohjaa varten oikeaan kokoon ja liimannut ne siihen. Sitten vielä signeeraus. (Vuosienkaan jälkeen en osaa signeerata töitäni rutiininomaisesti, vaan mietin huolella sopivan paikan, kynän sävyn ja terän vahvuuden).

Tässä siis suurpiirteinen kuvaus työvaiheista. Enkä edes viitsi laskea käytettyjä tunteja, vaikka nopea olenkin. Korttihan se vain on.