Junk journal - koukuttavaa sommittelua

Jos sinua, lukijani, kiinnostaa kehittää sommittelutaitojasi ja värisilmääsi, niin nyt siihen tulee yksi mahdollisuus lisää. Kerronpa tässä uudesta lyhytkurssistani, jota valmistelen Lahteen Wellamo-opistoon.

Junk journal eli suoraan suomennettuna roskalehti on oikeastaan melko vanha harrastus, josta on kehittynyt vuosien myötä oikea taidemuoto. Muita nätimpiäkin nimityksiä tälle harrastukselle on, kuten collagejournal ja artjournal tai ihan suomeksi kollaasikirja.

Itse liimailin teini-ikäisenä monia vuosia sitten vanhentuneen taskukalenterin sivuille erilaisia kollaaseja ja lisäsin niihin käsin kirjoitettua tekstiä.
Ehkä se kehitti aikoinaan visuaalisia taitojani.

Maailmanlaajuisesti tämä harrastus on levinnyt ihan uusiin mittoihin. Ja mikä onkaan paras tapa hyödyntää vanhoja repsahtaneita kuvakirjoja, postimerkkejä, lahjapaperinpaloja, nauhanpätkiä, nappeja ja muuta kuin sommitella niistä jotain uutta mielenkiintoista matka-, resepti-, idea- tai muuten vain katselukirjaksi.

Kaikki pikkusälä pääsee uuteen käyttöön

Nyt kannattaa miettiä uudelleen, mitä kannattaa heittää pois tai mitä säilyttää, sillä junk journal -harrastuksessa melkein kaikkea mahdollista voi hyödyntää:

Pitsiä, nauhaa, vanhoja postikortteja, postimerkkejä, kuvakirjoja, kuulto- ja millimetripaperia, nuottivihkoja...

...kiiltokuvia, leimasimia, helmiä, karttakirjan sivuja, koristenauhaa...

...vanhoja aikakausilehtiä, runokirjoja, höyheniä, kakkupaperia, pääsylippuja, nappeja ja lukuisia muita pieniä ja isompia arvokkaita tai hyödyttömiltä tuntuneita nuhruisiakin pikkupalasia, jotka pääsevät viimein mielekkääseen käyttöön.

Ensi kerralla näytän omia versioitani aiheesta.

Tässä on hiukan ennakkotietoa kurssistani: Kolme iltaa Lahdessa Aikuiskoulutuskeskuksessa lokakuussa 2019. Ilmoittautuminen alkaa elokuun 13. päivä.

(Korjattu: Kolme iltaa Wellamo-opistossa)

Tosi-TV:tä, mutta kunnollista!

Miksiköhän TV:stä tulee enää niin vähän hyödyllisiä tosi-TV-ohjelmia? Yliopiston eläinsairaala tuntuu olevan ainoa valistava ja samalla mielenkiintoinen. Onhan jokunen remontti-, kokki- tai kakkusarjakin hyvin tehty, mutta sitä lajia TV:ssä on jo ihan liikaa.

Voi mikä riemu monelle uudelle käsityön harrastajalle olisi ompeluohjelma! Opetettaisi kaavoista lähtien ompelemaan pusero, housut, hame ja vaikka mitä hattuja ja laukkuja. Ei tehtäisi ongelmajätettä, vaan sitä mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat. Neuvottaisi housunlahkeiden pidennys tai vyötärönauhan levennys.

Muistan lapsena, kun katsoin ihastuksellla "Tänään kotona" -ohjelmaa, jossa Kyllikki Stenroos (sittemmin Virolainen) esitteli muiden ohjelmassa esiintyvien asiantuntijoiden kanssa erilaisia kädentaitoja ja keittiötöihin liittyviä niksejä. Pihaleikeissä matkimme näitä etsien sopivia korvikkeita vaikka voikukan lehdistä ja kivistä.

Toinen ihastuttanut ohjelma oli liikenneopettaja Ensio Itkosen liikennevalistussarja. Muistan itsekin monet liikennesäännöt, joita hän piirsi fläppitaululle ja esimerkkejä näytettiin toki myös oikeasta liikennetilanteesta. Lisämausteen ohjelman kiinnostavuuteen antoi tietenkin Ension huumori ja innostava puhetapa.

Viime aikoina autoiluun liittyvät ohjelmat ovat olleet tosikkomaisen kuskin kertomusta markkinoille tulleen uutuuden ominaisuuksista eli käytännössä pitkittynyt automainos tai maamme huonoiten ajavien kuskien törttöilyn seuraamista.
Kun katsoo mitä väittelyitä netissä on autoilun säännöistä, kunnollinen ohjelmasarja tieliikennelain soveltamisesta käytännössä olisi paikallaan.

Maailma on täynnä hyödyllisiä ja opettavaisia asioita, jotka taatusti kiinnostaisivat ja avartaisivat TV-katsojienkin mieltä. Eikä niiden höysteenä tarvitse aina olla jokin kilpailu.

Miksei vaikkapa värien sommittelemisesta voisi tehdä mielenkiintoista
ja käytännönläheistä TV-ohjelmaa?

Sen sijaan meitä "sivistetään" ja houkutellaan katsomaan toisten ihmisten yksityiselämää ja noloja tilanteita. Ainakin mitä mainoskatkojen perusteella olen nähnyt. Elämässä pitäisi oppia koko ajan jotain uutta. Mitä opeteltavaa toisten huonoissa juoma-. syömä- tai ajotavoissa on? Tirkistelyltä se enemmänkin vaikuttaa.

Pareja vietellään pettämään toisiaan enemmän kuin yhdessä TV-sarjassa. On ohjelmasarjoja, joissa kaksinnaimista harrastavia mormoneja sievistellään käyttämällä sanaa "sisarvaimo". Enemmän kuin liikaa rasvaruokaa syöneet ihmiset kehuvat häpeävänsä vartaloaan, mutta tuovat ruudusta vyöryvät läskinsä miljoonille katsottavaksi. Ohjelmien esiintyjät toivovat tietenkin itselleen enemmän instagram-seuraajia ja muuta rahallista hyötyä.

Mieleeni muistuu tässä lopuksi aikoinaan Saksassa näkemäni amerikkalainen ohjelmasarja, josta tuli taideopiskelijoiden megasuosikki: Taidemaalari Bob Ross puhui rauhallisella ystävällisellä äänellä ja maalasi lähetyksen aikana aina yhden maisemataulun valmiiksi neuvoen mitä värisävyä hän käytti ja mitä siveltimiä kulloinkin. Lopputulokset olivat lähinnä kitschiä, mutta silti hyvin opettavaisia.

Koska taiteen tekemisestä on tullut niin vapaata, monelle opiskelijalle oli jäänyt epäselväksi puhtaasti teknisiä öljymaalaukseen liittyviä asioita, joita tämä Bob Ross ikäänkuin vaivihkaa maalatessaan neuvoi, vaikka aiheet olivatkin hyvin perinteisiä ja sovinnaisia. Aina yhden jakson katsottuani minullekin jäi hyvä rentoutunut olo. Tottakai Bob Ross toi myyntiin omaa nimeään kantavia laadukkaita maalaustarvikkeita, mutta sehän oli hyödyllinen lisä myös niiden käyttäjille. Netissä näitä ihania jaksoja on muuten katsottavissa edelleen nimellä "The Joy of Painting".