Jouluinen Junk journal

Joulua odotellessa putkahtelee kaikenlaista aiheeseen sopivaa materiaalia esille. Parina iltana sain aikaiseksi pienen joulun odotusta kuvaavan kollaasikoosteen. Tähän voisi liittää joskus reseptejä tai ajankohtaisia vinkkejä tai laulunsanoja ja laajentaa ja täydentää vaikka miten.

Tässä on kuitenkin tämänhetkinen tilanne etukannesta takakanteen:

Jaksaa, jaksaa

Näinä aikoina mieleni tekisi kirjoittaa vaikka mitä esimerkiksi ihmisten (puuttuvista) käytöstavoista tai Postin aina vain huonontuvasta ja kansalaisten aliarviointia harrastavasta toiminnasta. Mutta nyt minulla ovat olleet junk journal-puuhat taas meneillään joulukorttien kirjoittamisen ja pipareiden koristelun ohessa.

Ystäväni ulkomailla ei oikein osannut sisäistää mitä kollaaseja minä oikein teen ja opetan. Päätin lähettää hänelle esimerkin.

Tämän tein puolessatoissa tunnissa, joten siinä voisi olla enemmänkin yksityiskohtia ja kolmiuloitteisia härpäkkeitä. Mutta hosuen sivut tulevat herkästi liian täyteen. Ja vähemmän on edelleenkin enemmän.

Tässä siis yhden nopean sunnuntai-iltapäiväpuuhani tulos. Tietenkin minun piti ottaa huomioon tässä tapauksessa myös postitukseen liittyvät rajoitteet.

Kansi

 

Keskiaukeama

Takasivu

 

 

 

Nyt vain toivon, että Posti toimittaa luotettavasti lähetyksen perille.

En kerta kaikkiaan osaa lopettaa

Aina kun tulee semmoinen hetki, että tekee mieli syventyä johonkin vapaaseen luovaan työhön, otan  ensimmäiseksi esille tarvikkeet kollaasejani varten. Niiden parissa pystyn keskittymään ja aika kuluu kuin siivillä.

Pienemmällä vaivalla pääsen, jos päätän täydentää aiemmin aloittamiani aukeamia. Usein ei kannatakaan tehdä koko sivua valmiiksi, vaan lopetella ensin periaatteella vähemmän on enemmän.

Minulla on kirja, johon teen ilman varsinaista teemaa ihan kokeilumielessä erilaisia sivuja ja aukeamia. Sitä esittelen taas tässä:

Täydensin vasenta sivua kakkupaperilla, ja oikealle kapeammalle sivulle tein neljästä elementistä sommitelman tekstisivun päälle (oksa, lihaliemimainos, lasten tietokirjan kuvitus ja sen alla revitty värikokeilu) .

Seuraava täydennys on tuo saman kirjan oikeanpuoleinen sivu, josta en saanutkaan aikaiseksi selkeää kuvaa tähän. Mutta pohjana näkyy nuottipaperi, jonka päällä on sekä teksti- että kuvaelementtejä eri lähteistä. Repimisen lisäksi tykkään leikata siksak-saksilla reunoja.

Kirjassa on myös yksi mustavalkoinen sivu, jota täydensin pepitaruudullisella silkkipaperin palasella sekä tuolla lokilla. Tämä sivu oli pitkään aika pelkistetty. Mutta kun värimaailman pitää rajalllisena, voi elävyyttä lisätä monilla elementeillä. Olen huomannut, että ei kannata silti kiirehtiä. Ajan kanssa löytyy sopivaa lisämateriaalia.

 

Vielä oli yksi aukeama tekemättä. Tältä se näyttää tällä hetkellä.

Piakkoin näytän mitä siitä tuli myöhemmin. Tosin taitaa tässä olla joulukorttien kirjoittelua välillä.

Välitöitä kollaasilla

Aina ei kaiken tarvitse olla suuritöistä. Aloittaminen tuntuu silloin vaivalloiselta. Minä teen usein myös kortteja ja kirjanmerkkejä, joista olen kertonut aiemminkin blogissani.

Nämä uusimmat haluan taas näyttää tässä, jotta sinä lukijani saat mahdolllisesti inspiraatiota omiin töihisi. Tai ihan muuten vaan.

Taas kerran repäisin ikivanhasta käsinkirjoitetusta nuottiarkista (minulla on niitä todella paljon) kauniisti kirjoitettua tekstiä. Tuon kengurun leikkasin vanhasta euron budjetilla ostetusta eläinkirjasta. Sen taustalla on maapähkinävoipurkin etikettiä. Lahjapaperia ja akryylivärisommitelmia revin tähän myös. Kasvi on vanhasta koulun luonnonhistorian kirjasta.

Yllä olevassa kuvassa näkyy yksi hiljattain valmistamani kirjanmerkki kortin kanssa samoja materiaaleja käyttäen. Kirjanmerkin taustaksi liimasin yhden yhtenäisen kuvan lumpeista.

Marraskuun Junk journal-töitäni

Tämän vuoden marraskuu on tuonut valtameren takaa aikamoista jännitystä. Toivotaan, että siellä oikeat aikuiset saavat asiat kuntoon ja kohta neljä vuotta vallinnut paha ja ahdistava ilma tuuletetaan vauhdilla pois.

Minä olen tenhyt taas lisää junk journal-tekniikan tuotteita rentouttaakseni mieltäni ja pitääkseni ammattitaitoani yllä väri- ja muun sommittelun merkeissä.

Tässä on maissihiutalelaatikon pahville tekemäni minikirja. 

Materiaaleina olen käyttänyt myös samaisen laatikon otsikkokirjaimia, Kirkonseutu-lehden numeroita, Uusi Lahti-lehden logoa, akryyliväriharjoituksiani, sata vuotta vanhoja käsinkirjoitettuja nuotteja, luontokirjan kuvia sekä vanhaa Kotiliesi-lehteä ja montaa muuta pientä palasta. On joukossa yksi leimakin.

 

Kirjan sidoin neulalla ja langalla ennen kollaaseja. Tein vain kaksi reikää selkämykseen. Koetin pitää värimaailman melko yhtenäisenä, koska kollaasi itsessään on melkoisen eläväinen. Yhtenäinen värimaailma pienine variaatioineen rauhoittaa kokonaisuutta.

Kannattaa muuten säilyttää isoja otsikoita lehdistä ja esitteistä, sillä yksittäisistä kirjaimista saa hyviä elementtejä, joita voi jakaa eri sivuille. Kirjasta tulee silloin myös yhtenäisempi. Minä olen käyttänyt etu- ja takakannessa saman otsikon kirjaimia.

Ehkä täydennän kirjaa joskus. Nuo violettivoittoiset akryylivärillä tehdyt struktuurisivut eivät ensi silmäyksellä kaivanneet muuta. Tämähän on ihan itseäni varten tekemäni rento sommittelu, jonka halusin näyttää sinulle, joka olet mahdollisesti aiheesta kiinnostunut.

Pienempi junk journal-projekti

Joskus aiemminkin olen tehnyt pieniä junk journal -tyyppisiä kirjasia lahjoiksi. Kun nyt taas tein yhden Saksaan lähtevän, ajattelin laittaa tänne esille kuvia siitä. 

Ideana oli tällä kertaa eräänlainen leikkisä sanakirja. Varsinaisia sisäsivuja tässä ei ole, vaan sommittelin yhden taitellun pahvin molemmille puolille kokonaisuuden.

Pohjapahvina käytin jälleen elintarvikepakettia.

            Etusivu:                                                             Takasivu:

                                           Sisäaukeama:

                                           Kannet eli etu- ja takasivu:

Nuo väripinnat ovat halvalle paperille tekemiäni vesiväriharjoituksia, jotka revin palasiksi.

Kollaasikirja, kortti tai kirjanmerkki

Minulla alkaa olla melkoinen valikoima noita junk journal-tekniikalla tehtyjä kirjasia, kortteja ja kirjanmerkkejä. 

Hiukan mietin, ahdistaako sana "kirja" aloittelijaa. Tuo journal -sanakaan ei kerro kaikista tämän tekniikan mahdollisuuksista. Aina kun ei tarvitse tehdä isoja monisivuisia kirjoja, vaan voi aloittaa kortista tai minikirjasta. Minä teen semmoisia välitöinä ja joskus pieninä lahjoina ystäville syntymäpäiväkirjeen liitteeksi.

Tämä ylläoleva kaksipuolinen kortti lähti juuri Saksaan kirjeenvaihtokaverille, kun kerroin mitä olen viime aikoina harrastanut.

Alla taas on pieni keskeneräinen harjoitelma art journal-tekniikkaa varten. Siinähän yhdistellään vähän kaikkea villimminkin. Pintoja voi väritellä vesi- tai akryyliväreillä ja kaikenlainen leikittely on paikallaan.

Pikkukirjaset ovat mukavaa puuhastelua. Tässä alla on kaksi raakiletta, joita täydennän myöhemmin. Kansiin käytin leivinpaperipakkauksen pahvia. Siinähän oli jo taitekin valmiina. Sisäsivuilla on vanhaa nuottipaperia, jota värjäsin hiukan ohennetulla akryylivärillä.

Olen kirjoittanut tähän Lisäväriä-blogiini aiemminkin näistä junk journal-, art journal- ja kollaasikirjaprojekteistani. Löydät monta lisäkuvaa, kun selaat aiempia postauksiani. 

Lahden Wellamo-opistoon valmistelemallani "Kollaasikirja uusiomateriaaleista" -kurssilla voit tehdä mitä monenlaisimpia sommitteluja, pieniä tai isoja töitä ihan oman innostuksesi mukaan.

Opistossa otetaan huomioon syksyn 2020 korona-ohjeistukset.

Tässä on vielä linkki ilmoittautumiseen, sillä ainakin tällä hetkellä kurssilla on vielä tilaa:

Kollaasikirja uusiomateriaaleista 

 

Syksyn 2020 Junk Journal- eli kollaasikirjakurssini

Tänä syksynä, jos korona suo, pidän taas Lahdessa Wellamo-opistossa kaksi kurssia. Toinen on väripäivä ja toinen kollaasikirja-aiheinen. Päätin nimetä junk journalin tällä kertaa kollaasikirjaksi, jotta mahdollisimman moni saa heti käsityksen mihin suuntaan tuolla kurssilla ollaan menossa.

Valmistelu tällaista kurssia varten on yllättävän mukavaa, lähes koukuttavaa. Materiaalia kertyy kuin itsestään, koska katse siirtyy aina mahdollisiin sopiviin kirjaimiin, helmiin, paperinpalasiin, joihin ei aiemmin olisi kiinnittänyt huomiota muuten kuin häiritsevänä jätteenä (siitä siis sana junk).

Pohjatöinä tai aloittelevan tekijän pieninä projekteina voi tehdä vaikkapa kortteja tai kirjanmerkkejä. 

Laitanpa tähän esille taas joitakin aikaansaannoksiani, jotta sinullekin, lukijani, avautuu tämä sommittelusilmää sekä estetiikan tajua harjoittava ja kehittävä hieno harrastus.

Nämä ovat pieniä kortteja, hiukan pankkikorttia suurempia.

Tässä samojen korttien kääntöpuolet.

Ylläolevia kortteja varten en ole ostanut mitään uutena. Pahvikin on tulostusmusteiden pakkauksista leikattu. Elävyyttä voi saada leikkaamalla kuvan reunan kuviosaksilla, jos semmoiset omistaa, tai ihan vain repimällä. Repiminen on aika näyttävä tekniikka, eikä se maksa mitään.

Kurssillani käymme läpi myös art journal -variaatioita. Periaate siinäkin on sama, eli käytetään luovasti olemassaolevaa materiaalia, mutta jälki saattaa olla villimpää. Oma käsiala pääsee enemmän esille, koska tekniikassa yhdistellään siveltimen vetoja, piirtämistä ja muuta mahdollista elävöittävää tekniikkaa.

Minä teen näitä art journaleita varten erilaisia väri- ja struktuuripintoja, joista voin leikellä sivuja tai repiä osia elävöittämään värein aukeamia.

Tässä on ohennetulla akryylivärillä ja väriliidulla tehty
kuvioita vanhalle kaava-arkille.

Halvalle ryppyyntyneelle kuultopaperille tein
ohuella akryylivärillä väripintoja.

Tässä on yksi keskeneräinen art journal, jossa olen hyödyntänyt
aiemmin rennolla siveltimellä tekemiäni väriarkkeja.

 Nyt taidan sulkea koneen ja jatkaa kollaasien tekoa. Sitten voin taas esitellä uusia töitäni.

Tässä vielä tietoa Wellamo-opiston kursseja varten:
Junk journal-kurssini löytyy opiston ohjelman sivulta 25 nimellä "Kollaasikirja uusiomateriaaleista" osasta Käsityö/erityistekniikat.

Wellamo-opiston uuteen kurssiohjelmaan voi tutustua tästä linkistä: https://portfolio-web.ess.fi/www/WellamoOpisto/Wellamo_opetusohjelma2021/Wellamoopiston_OPETUSOHJELMA_20202021/page_1.html

Uusiolintuja ja vanhoja kaloja

Vanhoista tarpeettomaksi käyneistä koulukirjoista tai luonto-oppaista saa mukavaa kuvamateriaalia junk journaleihin.

Olen tehnyt viime aikoina muutaman pienen kirjasen, kun kesähelteillä voimat eivät riitä suuriin töihin. Se mikä on hyvää sommittelua toimii koossa kuin koossa.

Tässä on muutama aukeama näytiksi.

Olen yhdistänyt typografiaa ja vesiväreillä maalaamiani väripintoja näihin eläinkirjoista leikkaamiini kuviin. Aina ei tarvitse tunkea sivuja täyteen. Ajoissa lopettamisen taitokin on hyvä muistaa.

Samalla olen innoissani syksyn kollaasikirjakurssista Lahdessa Wellamo-opistossa. Sen valmistelua en malta lopettaa, kun uusia ideoita syntyy koko ajan.

Junk journal-kurssini löytyy opiston ohjelman sivulta 25 nimellä "Kollaasikirja uusiomateriaaleista" osasta Käsityö/erityistekniikat.

Wellamo-opiston uuteen kurssiohjelmaan voi tutustua tästä linkistä: https://portfolio-web.ess.fi/www/WellamoOpisto/Wellamo_opetusohjelma2021/Wellamoopiston_OPETUSOHJELMA_20202021/page_1.html

Keltainen näkyy

Hämmästelin uuden tieliikennelain muutoksista ennen kaikkea yhtä. Miksi hienosti erottuva keltainen ohituksen kieltävä keskiviiva muutetaan valkoiseksi? Tämän logiikan mukaan liikennemerkeistäkin voisi poistaa keltaisen värin ja vaihtaa kaikki keltapohjat pliisuiksi valkoisiksi. Mutta niissä on keltaista sen takia, että keltainen on huomioväri.

------------------------

Keltainen

Valkoinen

------------------

 
Onkohan muutoksessa kysytty ollenkaan väriasiantuntijoita?

Valkoinen harmaalla asfalttipohjalla ei ole niin erottuva väriyhdistelmä kuin keltainen harmaalla. Sadekelillä asfaltti on mustempi ja silloin keltainen erottuu äärimmäisen hyvin jo kaukaa.

Lukisitko sinä mieluiten valkoista tekstiä harmaalla tai mustalla pohjalla? Sellainen negatiiviteksti on monessa tutkimuksessa todettu luettavuudessa heikommaksi yhdistelmäksi.
Keltainen mustalla tai harmaalla pohjalla on siihen verrattuna selkeä yhdistelmä, kun luettava on vähänkin etäämpänä.

Ei siis aina kannattaisi mennä byrokraattisesti tai orjallisesti sen mukaan, miten muualla on toimittu. Joskus Suomessa asiat ovat paremmin suunniteltuja. Täällä valokin on erilainen. Ja onhan vielä maita, jossa keltaista keskiviivaa käytetään edelleen.

Sitäpaitsi keltainen on ilon, valon, lämmön ja auringon väri. Joskus noita positiivisia tunteita voisi käyttää hyväksi myös tieliikenteen suunnittelussa.

Ilokseni löysin myös 14.6.2020 Sunnuntaisuomalaisesta (mm. Etelä-Suomen Sanomat) Teppo Koskisen kirjoittaman hienon kolumnin samasta aiheesta. En siis ole ihan yksin mielipiteeni kanssa.

Jännittääkö?

Haluanpa minäkin kertoa ajatuksiani ajankohtaisesta aiheesta. Ei koronasta kuitenkaan.

Esiintymisjännitys vaivaa enemmän tai vähemmän melkein kaikkia ihmisiä. Muistan, kuinka eräässä seminaarissa näyttelijä-luennoitsija sanoi kokeneensa, että jännittämisen puute ennen esiintymistä on huono merkki. Keskittyminen ei ole silloin parhaimmillaan. Jännityshän auttaa pinnistämään, jotta esiintyjä on valppaana ja tekisi parhaansa. Hyvä jännittäminen on enemmänkin keskittymistä.

Sanotaan, että suomalaiset jännittävät esiintymistä suhteellisen paljon verrattuna muihin kulttuureihin. En tiedä alan tutkimuksista mitään, mutta voin kertoa kokemuksistani ajalta, jolloin opetin Saksassa.

Opiskelijat esittelivät päättötyönsä noin 60 henkilön yleisölle, joka koostui muista koulun opiskelijoista sekä opettajista. Hermostuneisuutta tai jännittämistä ei näkynyt ulospäin, vaikka moni myönsi, ettei uni maittanut edellisenä yönä. Tietenkin hyvä valmistautuminen vähentää epävarmaa oloa. Eräs opettaja toi mukanaan jopa homeopaattisia resque-tippoja, joita voi halutessaan ottaa. En tullut kysyneeksi kuinka moni tarttui tuohon tarjoukseen.

Koska opetin koulussa ensimmäisestä viimeiseen eli kolmanteen vuosikurssiin asti, tunsin oppilaani melko hyvin. Huomasin, että he uskalsivat esittää jo tuoreina opiskelijoina muiden läsnäollessa kysymyksiä pelkäämättä naurun alaiseksi joutumista. Kukaan ei nauranut, ei edes hymähdellyt, vaikka joku esitti hölmöltä tuntuvan kysymyksen. Naurunalaiseksi saattaminen ei kuulu siellä hyviin tapoihin. Eipä siis tarvinnut keskittyä siihen, että ristiinnaulitaan heti, jos avaa suunsa.

Keskustelukulttuuri on omien kokemusteni perusteella Keski-Euroopassa hyvin vilkasta ja elävää. Toisen mielipidettä kunnioitetaan, mutta oma mielipide tuodaan myös rohkeasti esille. Keskustelijat voivat olla hyvinkin kiivaassa ajatusten vaihdossa, jossa taukoja ei juuri tunneta. Jokaisella on tarve päästä esittämään oma, usein myös poikkeava mielipide. Ja tässä onkin se syys, miksi siellä ihmisillä on rohkeus se esittää: Toiset eivät hyökkää puuttumalla henkilökohtaisuuksiin. Kyse on asioista, mielipiteiden ja näkemysten vaihdosta, josta saattaa parhaassa tapauksessa joskus syntyä jotain uutta ja suurenmoista. En ole kuullut edes lasten sanovan: Sä teit ton ihan vää-ä-ärin.

Luovuuden esteenä on usein juuri tuo väärin tekemisen pelko. Jo lapsi alkaa pelätä rangaistusta eli naurunalaiseksi joutumista siitä, että ei ole osannut tehdä tai puhua kuten kaikki muut. Ei tullut tehtyä kuten on maan tapa. Missä ovat sitten rohkeasti esitetyt uudet ideat? Insinöörien hiljaisissa erakkopajoissa? Sinne ne saattavat myös jäädä, ja paljon potentiaalia jää käyttämättä.

Jos ääni värisee, se on ihan inhimillistä ja sympaattista. Jos kuuleva yleisö ajattelee luontevasti niin ja sellainen energia kulkeutuu puhujaan asti, ei kenenkään tarvitse enää miettiä "Mitähän toi musta ajattelee. Pitääköhän se mua ihan tyhmänä". Kyse on toisen ihmisen kunnioituksesta.

Junk journal vai Art journal?

Käsitteiden nimet kädentaidon eri alueilla ovat syntyneet usein ihan sattumalta ja levinneet yleiseen käyttöön. Uusiomateriaalin käyttäjä on nimittänyt käyttämiään osia roskaksi eli "junk"-nimellä. Joku toinen on sanonut, että jos minä teen vaikka pienen kirjasen, johon maalaan vähänkin omaa käsialaa, niin se on taidetta, ja siitä tulee art journal. Eri maissa ei ole välttämättä alettu keksiä omia nimiä, vaan helpottaakseen hakusanaoptimoitia netissä nämä englanninkieliset sanat ovat vakiintuneet.

Ei oteta näitä käsitteitä liian tiukkapipoisesti. Mutta koska syyskuussa alkavalle kurssilleni Lahden Wellamo-opistossa pyydettiin junk journalin oheen myös art journal-aihetta, niin valotan tässä aihetta hiukan.

Journal muuten on jo sinänsä rajoittava käsite. Itse harrastus sisältää lehtiä, kirjoja, kortteja kuoria ja vaikka teepusseja. Niinpä minunkin art journalit ovat vähän kaikkea.

Yllä on tekemiäni pieniä kortteja (n. 8x6 cm), joiden aluspahvit leikkasin maissihiutalelaatikosta.
Tein sitten akvarellilla halvalle paperille väripintoja, jotka revin palasiksi.
Sommittelin niitä vanhan lehden tekstisivujen palasten kanssa visuaaliseksi kokonaisuudeksi.

Yleensä kannattaakin aloittaa kortein. Silloin ei tule liian suuria suorituspaineita heti alkuun, ja voi kokeilla eri materiaalien ja yhdistelmien toimivuutta.
Toinen kätevä aloitus ovat kirjanmerkit.

Pienet kirjat, joissa on vain muutama sivu, ovat mukavia alkupaloja ja soveltuvat kokeiluihin.

Tässä on kangaspaperimenetelmällä tekemäni kansi pienehköä 9 x 14 cm kokoista kirjasta varten:

Etukansi kangaspaperia

Takakansi kangaspaperia

Kangaspaperi tehdään puuvillakankaalle kerroksittain liimattavista paperin, pitsin, ja lautasliinojen paloista sekä silkkipaperista. Lopputulosta voi maalata vielä akryylivärein. Yleensä kangaspaperin lopputulos on tasaisempi kuin tässä, mutta minä olen tehnyt omat kokeiluni juuri art journalia varten ja halusin mahdollisimman elävää pintaa. Hieroin lopuksi märkää silkkipaperia pois joistakin kohdista, jolloin värit pääsivät esiin paremmin. Tuohon voisi vielä halutessaan ommella koneella siksakkia tai muuta tikkiä. Oma luovuus pääsee mukavasti valloilleen.

Kiusaatko, Posti?

Kaiken luovan työn lomassa olen ollut myös lähes koko ikäni innokas Postin asiakas. Eipä kirjeenvaihtoon ja pakettien lähettämiseen ole juuri muuta vaihtoehtoa ollutkaan.

Siksi otan usein myös kantaa Postin palveluihin, postimerkkien ulkonäköön ja postimaksuihin.
Yrittäjänä en ymmärrä Postin liiketoiminnan logiikkaa. Jakelupäiviä on vähennetty, samoin postin palvelupisteitä. Kotimaan kirje saattaa olla matkalla viikon verran. Useampikin ajoissa, ennen Postin suosituspäivämäärää lähetetty joulu- tai ystävänpäivänkortti on tullut vasta juhlan jälkeen perille.

Jos kerran palvelua vähennetään ja sen laatu huononee, niin ei kukaan rehti yrittäjä nosta hintoja.
Eikä varsinkaan vuosittain.
Tavallinen suomalainen vähävarainenkin ihminen olisi valmis lähettämään kortteja vain muistaakseen kaukaista läheistä muutenkin kuin puhelimitse. Minäkin tunnen heitä useampia. Meitä rangaistaan jatkuvasti nousevilla kirje- ja korttimaksuilla. Puhumattakaan isommista ja pienemmistä yrityksistä, jotka valmistavat postikortteja.

Viime vuosina moni suomalainen yritys ei ole kehdannut nostaa hinnoitteluaan. Jotkut tarjoavat sen sijaan jopa ilmaisia lisäpalveluita. Koronaepidemian aikana Posti ei ole tullut vastaan tarjoamalla edullisempaan hintaan postimerkkejä, jotta muutenkin ahdingossa elävät voisivat muistaa toisiaan kortein ja kirjein. Siitäkin olisi hyvän mielen lisäksi tullut Postille liikevaihtoa lisää.

Puolustaakseen politiikkaansa Posti sanoo kirjepostin vähentyneen huomattavasti. Oma syy. Miksi he eivät tee markkinoinnissaan kirjeiden ja korttien lähettämistä houkuttelevammaksi?

Röyhkeyden huippu oli hiljattain Postinen -lehdykäisessä julkaistu kilpailu.

Kyseisessä kilpailussa arvotaan osallistujien kesken auton, läppärin tai älykännykän sijaan Iittalan Taikamuki, jonka saavat peräti neljä onnellisinta. Yhden palkinnon arvoksi on ilmoitettu 21,50 euroa, vaikka itse olen nähnyt niitä myytävän koko ajan reilusti alle kahdellakympillä. Lohdutuspalkintoina arvotaan neljälle Postin omia merkkejä 10 kappaletta, sekä hulppea kahden merkin arkki.

Kun yleensä arvontoihin voi osallistua kätevästi ja ilman lisäkuluja netin kautta, tähän voikin osallistua vain hankkimalla postikortin sekä 1,60 arvoisen postimerkin ja lähettämällä se täytettynä Postille! Tämä on ihmisten aliarviointia!
Jos kerran Postin mukaan paketin lähettäminen netin kautta on niin kätevää, niin miksi arvontaan ei voi osallistua sitä kautta Postin sivuilla?

Löytyyköhän selitys Postin omilta sivuilta: "Posti Group Oyj on luokiteltu markkinaehtoisesti toimivaksi valtionyhtiöksi, jossa omistajalla on strateginen intressi. Omistajan tavoitteena on kulloinkin parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen. Tätä arvioidaan kannattavuuden ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun perusteella."

Junk journal lahjaideana

Kirjoitin juuri kirjeen ystävälle Englantiin. En ole tavannut häntä pitkään aikaan. Kirjeen tarkoitushan on yleensä kertoa, mitä on tullut tehtyä viime aikoina. En ollut varma onko tälle taiteilijalle junk journal tuttu käsite, joten päätin liittää kirjeeseen hänelle räätälöimäni pienen vihkosen.

Tässä on kyseisen kirjasen sisältö kokonaisuudessaan, ihan ilman kuvankäsittelyohjelmia:

                                                                             
                                                                             

Pienikokoisia töitä tehdessä ei tule juuri suuria paineitakaan, ja tekeminen on pelkkää työn iloa.
Tässä oli kansien pohjana osa pahvista mainoskorttia, ja sisäsivuiksi valitsin osan seinäkalenterin sivua. Vanhan maisemakuvakirjan sivuilta löysin mukavaa leikeltävää materiaalia. Kuvakirjan ostin kerran eurolla kirpputorilta. Ensi silmäyksellä painotekniikka näytti vanhahtaneelta, mutta ihastuin sittemmin kuvien värimaailmaan.
Muut kollaasin osaset ovat mm. luonnontiedon koulukirjasta, opaskartasta, aikakausilehdistä ja lasten kuvitetusta tietokirjasta. Seassa on myös osia itse tekemästäni abtraktista akryylimaalauksesta leikeltynä osiin.

Koska tuo oli melko spontaani projekti, en tullut kehittäneeksi varsinaista teemaa kirjaselle. Voisin joskus tehdä ulkomailla asuvalle ystävälle myös puhtaasti Suomi-aiheisen työn, oli se sitten kirja, vihko tai kortti.

Junk journal: Aarteita vai ei?

Jatkan nyt tällä junk journal-teemalla, kun sitä pukkaa.
Kun meillä tyhjenee teepussipaketti, leivinarkki- tai muu pahvinen pakkaus, mieheni kysyy ensimmäiseksi: "Tarvitsetko projekteihisi, vai laitanko pahvinkeräykseen?" Hänkin on oppinut varomaan, ettei heitä mahdollisia aarteita hukkaan.

Yhdestä leivinarkkipakkauksesta sain irti nämä:

Pitkiä pahvinpaloja käytän kirjanmerkkien pohjina. Punaisia "lätkiä" tarvitsen väriläiskiksi terävöittämään sivuja. Neliöistä saa kivoja pikkukortteja sivujen taskuihin, sellaisia ylläreitä.

Pakastepussit olivat myös pahvirasiassa. Samaa periaatetta käyttäen leikkasin paloja:

Leikkelin myös maissihiutalepaketin osiin. 
Käytin yhden taitetun palan onnittelukortin pohjaksi. Alla näkyy, mitä siitä syntyi.

Etukannessa on osa ilmoituksesta vanhassa Kotiliedessä,
revittyä nuottiviivastoa ja tuo lentopostimerkki.

Pakkauksesta kannattaa säästää lisätaitteet,
joista saa kivoja läppiä yllätyksiä varten.
Tässä tapauksessa yhden läpän sisällä on onnitteluteksti.

Sisäpuolella on kaava-arkkia, vanhaa kellastunutta tekstisivua,
lasten tietokirjan eläinkuvia, silkkipaperia, postimerkki,
numeroita satunnaisista lehdistä ja koristenauhaa.
Yksi leimakin joukossa on.

Takakannessa on mm. revittyä tekstisivua,
kuva kasvikirjasta, kangaspala ja kukkatarra.

Vanhat ulkomaiset lehdet antavat kivaa lisäsäväystä. Koska sivun ei tarvitse välttämättä olla sisällöltään kertova, vieraskielisistä teksteistä saa mukavia elementtejä. Usein typografia on kaunista katseltavaa ilman, että lukija ymmärtää sisältöä. Tietenkin saattaa käydä kömmähdyksiä, jos ei tiedä mitä teksti oikeasti sisältää ja joku muu myöhemmin sen oivaltaa. Kannattaa siis leikellä mieluummin muotilehtiä kuin lääkärinlausuntoja.