Joulukortteja ja ideoita

Samalla kun ideoin ja teen omia joulukorttejani, suunnittelen myös Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa Wellamo-opistossa pidettävää joulukortti- ja joulupussikurssia.
Ideana kurssilla on, että sinne ei varsinaisesti tarvitse ostaa muuta kuin liimaa, sillä jokaisella tuntuu olevan liikaakin kaikenlaista hyödynnettävää materiaalia.

Kun tein koekappaleita, huomasin, että pienetkin joulupaperinsilput ja langanpätkät voi käyttää pienimuotoisiin askarteluihin. Siinä on jo intiaanien filosofiaa: kaikella on tarkoituksensa.

Uusiomateriaalia käytettäessä ongelmana on usein se, että vanhojen silppujen värit eivät sovi toisiinsa. Silloin ei yksinkertaisesti kannata yrittää väkisin yhdistellä mahdollisimman montaa sävyä, vaan pidättäytyä vaikkapa neutraalissa pohjassa tai selkeässä kuviossa.

Enkeliltä putosi höyhen ja marimekon lahjapaperista tuli sydän.
Ja jossain vaiheessa näistä tulee joulukortti.

Nyt jatkan taas koekappaleiden valmistelua, sillä kurssi on 9. ja 16.11.2018

Jos kiinnostuit kurssista, niin sinne voi vielä ilmoittautua tällä viikolla torstaihin asti, vaikkapa tästä linkistä:

https://opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104358

Joulu lähestyy - kortit ja lahjapussit uusiomateriaalista

Kaikesta huolimatta Joulu alkaa taas pikkuhiljaa lähestyä. Valmistelut on hyvä aloittaa. Pidän Wellamo-opistossa, Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa kahden perjantai-illan mittaisen kurssin, jossa valmistamme joulukortteja ja lahjapusseja 9. ja 16.11.2018 klo 17.15-20.30.

Teen itse ihan ammatikseni uniikkeja kollaasin ja maalauksen yhdistäviä kortteja, joista esimerkkejä alla:

Kurssilla teemme kortteja ja erikokoisia lahjapusseja uusiomateriaaleista, eli kaikkea jouluista tai muuta sopivaa "sälää", mitä sinulta on jäänyt vaikkapa edellisvuosista, voit tuoda mukanasi. Korttipohjia luonnonvalkoisena kuorineen voi ostaa myös minulta. Jos haluat muita värejä, niin tuothan mukanasi.

Samoin, jos sinulla on värillisiä paperiarkkeja, vanhoja joulupaperin tähteitä tai kartonginpaloja, voit käyttää ne hyväksesi kurssilla. Kaikki pitsinpalaset, nauhanpätkät, jouluiset lehtileikkeleet, kiiltokuvat tai höyhenet ja jopa pikkuhelmet saattavat löytää paikkansa suunnitelmissasi. Jos haluat täydentää töitäsi piirustuksella, niin tuothan vaikkapa huopakynän tai värikyniä.

Koska kurssi jatkuu toisella viikolla, voit myös täydentää materiaaleja ennen toista iltaa mielesi mukaan. Ethän kuitenkaan unohda ensimmäiseksi illaksi 9.11. liimapuikkoa ja saksia.

Valmistelen kurssia ja huomaan, että kaikenlaista käyttökelpoista
löytyy minunkin varastoistani.

Odotan innoissani tätä kurssia, sillä huomaan jo valmistellessani, että ideoita alkaa pursuta aina vain enemmän. Ja joukossa niitä syntyy lisää!

Ja tästä ilmoittautumiseen:
https://opistopalvelut.fi/wellamo-opisto/search.php?l=fi&search=011104358

Kansallispuvuista

Edellisessä kirjoituksessani pohdin jälleen kansallispukujen kuvittamista. Siinä oli aiheena tietyn puvun tai pukukokonaisuuden esittäminen. Oikeaoppisten kansallispukujen kokonaisuudethan ovat tarkkaan määritellyt koruja ja sukkia myöten.

Olen aiemmin kirjoittanut myös kansallispukuharrastajien vapaammasta puvun osien käytöstä. Asuthan kuluvat vuosien mittaan. Olisi sääli, jos hienot liivien tai puseroiden kirjonnat jäisivät kaappiin piiloon eikä niitä käytettäisi vain sen takia, että ei olisi "oikeaoppista" yhdistää esimerkiksi pitkiin housuihin upeaa liiviä tai poolopuseroon värikästä hametta.

Mietin lisäideoita kuvittamiseeni kansallispukujen osien käyttömahdollisuuksista. Kuvitushan on joskus vain asiaan lisäpontta tuova elävöittävä elementti. Eikä missään nimessä turha sellainen.

Sulkavan liivi ja pusero yhdistettyinä leggingstyyppisiin housuihin.
Tämä vaatii mielestäni käyttäjältään sopusuhtaista vartaloa. Oikeaoppisessa puvussa on vielä
valkoinen esiliina, punamusta tasku, punavoittoinen raidallinen hame ja valkoinen tanu-päähine.
(Kuvitus Kirsti Nahirnyj)

Olen tutkaillut, miten jossain muualla suhtaudutaan näihin kansallispuku- ja kansanpukuasioihin. Esimerkiksi Saksan ja Itävallan "Tracht"-sana tarkoittaa kunkin alueen virallista kansallispukua, joka on valmistettu hienoista materiaaleista kuten silkistä ja koristettu taidokkain kirjailuin. Oikea ulkonäkö on on määritelty nappien väriä ja materiaalia myöten. Puvut ovat käsityöperinteen taidonnäytteitä ja todella arvokkaita. Niitä käytetään perinneseurojen juhlatilaisuuksissa, hääpukuna tai muussa todella juhlallisessa tilaisuudessa.
Tracht'in lisäksi ovat käytössä  muodinmukaisesti sovelletut kansanpuvut, Dirndl'it, joita käytetään esimerkiksi Oktoberfestissä käydessä, perhejuhlissa, työasuna esimerkiksi tarjoilijoilla ja monessa muussa arkisessakin tilanteessa. Materiaalin laatu ja värit vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.
 
Onneksi meilläkin Suomessa on alkanut levitä enemmän tällaista vapaamuotoisempaa pukuharrastusta. Kansallispukumme ovat yleisilmeeltään vaatimattomampia ja materiaalit usein villaa, puuvillaa ja pellavaa. Siksi niiden osien yhdistely muiden siistien perusvaatteiden kanssa on helppoa. On silti tärkeää, että pukua ja puvun osia käytetään hyvällä maulla ja kunnioituksella.

Yksi tabu kaikessa vapaudessakin on: Eri alueiden kansallispukujen osia ei sovi yhdistää toisiinsa.

Kuvitukset ja taiteellinen vapaus

Kun olen kuvittanut suomalaisia kansallispukuja, olen törmännyt erilaisiin keskusteluihin yksityiskohtien oikeellisuudesta. Jyväskylässä toimii Kansallispukukeskus, josta voi tiedustella puvuista ja säännöistä. Alan harrastajat empivät, onko soveliasta pukea mustat avokkaat karjalaisen puvun kanssa tai saako jonkun tietyn puvun kanssa käyttää valkoisia vai punaisia sukkia. Monenlaisia kysymyksiä ilmenee myös sosiaalisen median keskustelupalstoilla ja kansallispukuryhmissä.

Opiskeluuni kuului aikoinaan Münchenissä piirustusaineiden ohella myös ompelutekniikkaa, kaavoitusta ja pukuhistoriaa, joten sinänsä yksityiskohtien ymmärtäminen ja niiden piirtäminen ei tuota minulle vaikeuksia.

Tässä kuvittamani Kirkkonummen ja Euran puvut.

Kuvittaessani pyrin kuitenkin edes jonkinlaiseen taiteelliseen vapauteen. Valokuvat ovat heitä varten, jotka etsivät tarkempaa tietoa pukujen ulkonäöstä ja tarvitsevat yksityiskohtia myös ompeluohjeeksi. Varsinkin hameiden raidoitukset ovat monessa kansallispuvussa niin monimutkaisia, että niiden orjallinen noudattaminen kuvittaessa pysäyttäisi kokonaan tekemisen ilon. Sillä useinhan kuvituksen pääasiallinen tarkoitus on elävöittäminen.

Olen näitä toistaiseksi tehnyt oma-aloitteisesti kiinnostuksesta kansallispukuja kohtaan eli ilman toimeksiantajaa.

Mouhijärven puvun essun ja hameen raidoitusta kuvituksestani.

Kansallispukuasiantuntijat ovat tarkkoja myös siitä, minkälaisia kenkiä, huiveja tai päähineitä pukujen kanssa käytetään. Nauhat esimerkiksi ovat useimmissa puvuissa vain naimattomien neitojen päähine.

Tarkistettu Saarijärven puku, tai näkemykseni siitä.
Tarkistus julkistettiin lokakuussa 2018 Jyväskylässä ja siihen kuuluu useampi versio.
(Kuvitus Kirsti Nahirnyj)

Tarkistamaton Saarijärven puku. (Kuvitus Kirsti Nahirnyj)

Ylläolevissa Saarijärven puvun kuvissa olen pyrkinyt lähinnä oikeanlaiseen yleisvaikutelmaan. Hulluksihan siinä tulisi, jos alkaisi laskea raitojen määrää samalla kun huomioi kankaan liikettä ja laskoksia.

Tutkimatta en silti työtäni aloita. Selailen alan kirjallisuutta, etsin netistä tietoa, luen erilaisia julkaisuja, jotka koskevat kansallispukuja. Olen joskus myös kysynyt Kansallispukukeskuksen mielipidettä. Teen muistiinpanoja ja kokoan ne luonnoksiksi kuten tästä allaolevasta kuvasta osittain näkyy:

Haluan jakaa sitä intoa ja mielenkiintoa, mikä itselläni on näihin pukuihin ja elävöittää osaltani samalla suomalaisen kansallispuvun ilmettä näin vapaasti piirretyin kuvin.