Sivut

maanantai 29. syyskuuta 2014

Mistä niitä ideoita?

Ideat tuskin pulpahtavat pakottamalla tai odottelemalla tyhjän arkin edessä. Usein niitä tulee ihan yllättävissä tilanteissa kuten TV:tä katsellessa, musiikkia kuunnellessa, kävellessä tai heräillessä. Sitä varten onkin hyvä olla olemassa yksi tai useampia pieniä muistilehtiöitä tai -kirjoja, joihin voi tallentaa idean tuoreeltaan ja kehitellä sitä eteenpäin sopivana hetkenä.


Itselläni on lukuisia erilaisia lehtiöitä. Ideoita kun tuppaa pulpahtelemaan opetukseen, piirtämiseen, väriyhdistelmiin ja kaikenlaiseen suunnitteluun ihan yllättäen. Välillä on myös kiireenvilkkaa laitettava muistiin mielenkiintoisen säveltäjän tai elokuvantekijän nimi. No, voisihan sen laittaa jonnekin kännykkäänkin, mutta itse olen käsityön ystävä ja rakastan kirjoittaa ja piirtää ihan oikealla kynällä.
Lisäksi piirtelen ihan yksinkertaisiin askartelukortteihin ensimmäisiä ideoitani, ja niitä onkin kertynyt iso laatikollinen. Nuo pikkupaperit ja -kartongit ovat siitä hyviä, että tyhjän arkin kammoa ei siinä edes muista.
Minulla on myös aarrelaatikko. Se on lipastoni alin laatikko, johon keräilen kaikkea löytämääni kivaa. Kaikki inspiroivahan ei ole kaksiulotteista ja mapitettavaa.


Mieleisistä lahjapapereista olen tallentanut palasia. Ulkomailta olen löytänyt upeita leipäpusseja, konditorian käärepapereita ja Suomestakin olen saanut kauniita pääsylippuja, joita en missään tapauksessa heitä pois.
Rapalan uistimissa on ihania yksilöitä, joita en ikinä tule käyttämään kalastukseen, vaan ihailen niiden värejä ja pyörittelen käsissäni. Ja napeista löytyy mitä upeimpia värisävyjä, vaikka vain katseltavaksi hyvän mielen tuojaksi.
Idealaatikko voi toki olla myös oikea pahvinen oman maun mukaan päällystetty laatikko. Sitä on sitten mukava pöyhiä, kun tuntuu, että pää on tyhjä eikä mitään tule mieleen.
Ihan itsestä on sitten kiinni, mitä huomaa ympäristössään. Jollekin kaikki typografian erikoisuudet ovat ne suurin löytö, joku toinen metsästää estetiikan töppäyksiä ja joku etsii "kaikkea kaunista".

Itsestään selviä suunnittelijan ideankeruutyökaluja ovat myös kamera kännykässä tai pieni digikamera. Lehdistä kerättyä kuva-arkistoa minulla on myös karttumassa koko ajan, tärkeimmät kuvat laitan ainakin väliaikaisesti korkkitaululle seinälleni (korkkitauluni ei muuten ole korkinvärinen).

Ja muista tuntoaisti: Hypistely on elintärkeää jokaisen luovuudelle.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Väriympyrästä

Koulutuksissa käyttämäni väriympyrä on tämännäköinen:


Väriympyrän avulla on helppo havainnoida vastavärit eli ympyrässä toisiaan vastapäätä olevat värit. Nehän saavat toisensa hehkumaan. Sitä sanotaan vastavärikontrastiksi, mutta samalla siinä syntyy vastaväriharmonia. Samoin tästä voi katsoa toisenlaisen harmonisen väriyhdistelmän ei valita ympyrässä vierekkäin olevia värejä. Harmoniaa ovat myös saman värin eri vaaleusasteiden eli valöörien käyttö samassa kohteessa. - Tai sitten musta, valkoinen ja harmaan eri asteet vierekkäin lasketaan väriopissa myös väriharmonioiden joukkoon (vaikkeivät ne nyt värejä olekaan).

Vaikka puhun jatkuvasti värien puolesta ja harmautta vastaan, en kyllä laittaisi joka paikkaan pelkkiä värejä pinnat täyteen. Valkoista tai mustaa tarvitaan seuraksi ihan terästämisen takia, milloin enemmän, milloin vähemmän. Joskus esimerkiksi käsitöissä lopputulos saattaa vaikuttaa liian tukkoiselta, jos värejä ei raikasta valkoisella tai terästä mustalla. Mustasta, valkoisesta ja harmaasta voisi sanoa, että hyvä renki, mutta huono isäntä.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Hehkua vastaväreillä




Digitekniikka ei anna valitettavasti täsmällistä kuvaa alkuperäisistä sävyistä.

Värejä yhdistelemällä voi saada aikaiseksi joko raikkaan tai tunkkaisen vaikutelman. Uusiomateriaaleja käyttävä käsityön harrastaja sortuu ehkä liiankin herkästi työskentelemään varastossa olevien materiaalien ja sävyjen armoilla. Mutta pienikin ripaus oikein valittua lisäväriä saa koko työn yleisvaikutelman raikkaammaksi. Vastavärein (väriympyrässä toisiaan vastapäätä olevin) saat sävyt hehkumaan, kunhan et anna kaikkien kilpailla yhtä suurena pintana tai yhtä intensiivisenä sävynä. Valitse siis yksi väri, joka on se pääasia, ja lisää siihen 1-3 tehosteväriä pienempinä pintoina.
Punaisen eri sävyjä voi hyvin yhdistää palaseen vihreää, tai laajentaa skaalaa ripauksella oranssia, joka on sekoitus punaista ja keltaista. Varsinkin kodin tekstiileissä vastavärivaikutelmaa kannattaa kokeilla. Joskus sohvalla oleva tyynyrykelmä kaipaa vain sitä yhtä punakuvioista väriläiskää. Tai lilaa, keltaista...




lauantai 6. syyskuuta 2014

Harmaudestako voimaa?




On olemassa paljon villieläimiä, joille harmaa väri on elintärkeä, koska se on niiden suojaväri. Harmaa kun ei niinkään erotu, koska se on passiivinen taustaväri. Sisustusrendit tarjoavat meille edelleen harmaata sen kaikissa sävyissä. Harmaa on ihan hyvä tausta. Mutta miksi ihmeessä kaiken pitää olla vain taustaa?
Usein turvaudumme tällaisiin passiivisiin "väreihin" silkasta epävarmuudesta. Harmaa ei ainakaan riitele. Loppuunpalaneelle ihmiselle harmaa voi antaa väliaikaisesti kaivattua rauhaa. Mutta se ei myöskään anna pontta ryhtyä uuteen. 
Miksi tyytyä passiiviseen, jos voi saada samalla vaivalla energiaa ja intoa, mielihyvää tai lämpöä riippuen mitä värejä käyttää. Värien käyttöä ja sommittelua voi harjoittaa, ja varmuus kasvaa kokemuksen ja harjoituksen myötä.
Tässä blogissa haluan auttaa ja rohkaista teitä lukijoitani - olipa kysymyksessä sisustaminen, käsityöt tai taide.

Aloitetaan vaikkapa vihreästä. Sitähän on tuhansia eri sävyjä. Ja luonnossa vihreä on aina läsnä, jos emme laske runsaslumisia talvia mukaan. Vihreä rauhoittaa ja auttaa jopa hengittämään vapaammin. Oliivinvihreä, minttu, havunvihreä, keväänvihreä...


Jotta lopputulos ei kuitenkaan ole tukkoinen, vihreä tarvitsee jotain muuta väriä seurakseen. Ihan niinkuin luonnossa kukka loistaa omalla värillään. Niistä ensi kerralla lisää.