Itselläni on lukuisia erilaisia lehtiöitä. Ideoita kun tuppaa pulpahtelemaan opetukseen, piirtämiseen, väriyhdistelmiin ja kaikenlaiseen suunnitteluun ihan yllättäen. Välillä on myös kiireenvilkkaa laitettava muistiin mielenkiintoisen säveltäjän tai elokuvantekijän nimi. No, voisihan sen laittaa jonnekin kännykkäänkin, mutta itse olen käsityön ystävä ja rakastan kirjoittaa ja piirtää ihan oikealla kynällä.
Lisäksi piirtelen ihan yksinkertaisiin askartelukortteihin ensimmäisiä ideoitani, ja niitä onkin kertynyt iso laatikollinen. Nuo pikkupaperit ja -kartongit ovat siitä hyviä, että tyhjän arkin kammoa ei siinä edes muista.
Minulla on myös aarrelaatikko. Se on lipastoni alin laatikko, johon keräilen kaikkea löytämääni kivaa. Kaikki inspiroivahan ei ole kaksiulotteista ja mapitettavaa.
Mieleisistä lahjapapereista olen tallentanut palasia. Ulkomailta olen löytänyt upeita leipäpusseja, konditorian käärepapereita ja Suomestakin olen saanut kauniita pääsylippuja, joita en missään tapauksessa heitä pois.
Rapalan uistimissa on ihania yksilöitä, joita en ikinä tule käyttämään kalastukseen, vaan ihailen niiden värejä ja pyörittelen käsissäni. Ja napeista löytyy mitä upeimpia värisävyjä, vaikka vain katseltavaksi hyvän mielen tuojaksi.
Idealaatikko voi toki olla myös oikea pahvinen oman maun mukaan päällystetty laatikko. Sitä on sitten mukava pöyhiä, kun tuntuu, että pää on tyhjä eikä mitään tule mieleen.
Ihan itsestä on sitten kiinni, mitä huomaa ympäristössään. Jollekin kaikki typografian erikoisuudet ovat ne suurin löytö, joku toinen metsästää estetiikan töppäyksiä ja joku etsii "kaikkea kaunista".
Itsestään selviä suunnittelijan ideankeruutyökaluja ovat myös kamera kännykässä tai pieni digikamera. Lehdistä kerättyä kuva-arkistoa minulla on myös karttumassa koko ajan, tärkeimmät kuvat laitan ainakin väliaikaisesti korkkitaululle seinälleni (korkkitauluni ei muuten ole korkinvärinen).
Ja muista tuntoaisti: Hypistely on elintärkeää jokaisen luovuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti