Maailmassa on hyvin paljon harrastuksia, jotka aiheuttavat osallistujille tai heidän vanhemmilleen suuria kuluja. Välineitä on hankittava jopa uusien trendien takia, kun harrastaja ei uskalla osallistua menneiden kausien mallisissa välineissä tai pukineissa outojen katseiden tai naurunalaiseksi joutumisen pelossa.
Vaan onpa ainakin yksi harrastus, joka ei vaadi aloittaessa juuri minkäänlaisia taloudellisia uhrauksia. Se on piirtäminen. Sitä voi tehdä vanhoille käärepapereille, kuten minä tein alle kouluikäisenä, tai tarpeettoman kirjan sivuille. Jotkut hyödyntävät puhelinluetteloita, jos niitä on jäänyt jonnekin ullakolle tai muuten kaapin perukoille. Kyniä jokaiselta sentään löytyy.
 |
| Näitä olen tehnyt eri vuosina halvalle postikorttikartongille. Käytän mattaa puolta, ja se kellastuu kivasti ajan myötä. Aiheenkaan ei tarvitse olla muuta kuin sitä mitä edessäni näen, tai ihan vain oman pään tuotoksia. |
Tottakai taitojen ja tutkielmien edistyessä paperilaatuun ja kyniin on
pakko kiinnittää enemmän huomiota, mutta vapaita skitsejä ja luovia
piirustuksia voi edelleen tehdä mitä erilaisimmille mahdollisesti muuten
paperinkeräykseen joutuville materiaaleille. Lisäksi hyvälaatuisten
piirustuskartonkien kaikki jämät on hyvä käyttää pienempiin töihin.
 |
| Näitä ylijäämäkartonkeja päätin käyttää "artist trading card" -tapaan. Jatkoin siis aiemmin kuvittamieni pukujen piirtämistä pieneen kokoon ja rajaten. |
Tyhjän arkin kammo on tunnettu käsite. Kun piirrän jollekin pienemmälle jäännösarkille tai halvalle materiaalille, en koskaan tunne jännitystä tai onnistumisen pakkoa. Päinvastoin tekemisen iloa.
 |
| Tässäkin on pienempi, ihan itseä varten tehty akvarellikuvitus ylijäämäkartongille. |
Kun taas olen tehnyt tilaustöitä, joissa materiaalit, toimeksiannon sisältö ja aikataulu paukuttavat koko ajan takaraivossa, ei se ilo välttämättä olekaan ollut aina mukana, vaikka itse aihe olisi mieluinen. Epäröin joka ainoan työn aikana, tuleeko tästä yhtään mitään. Hupaisaa on, että sama työ pitemmän ajan päästä näyttää huomattavasti paremmalta kuin se oli sitä tehdessä. Itsekritiikki löytää kummallisia virheitä, joita ei ole olemassakaan. Mutta sekin on ihan hyvä, sillä tilaustöissä kontrolliakin pitää olla.
Vastapainoksi suosittelen ihan kaikille vapaata soljuvaa piirtämistä ilman paineita.
