Tärkeintä on kysyä

Elämässä ja sen myötä kaikessa suunnittelussa on hyvä kyseenalaistaa asioita.

Olin kouluikäisena aika huono muistamaan historian ja uskonnonopetuksen tunneilla opittuja asioita. Alitajuntani kai pisti jotenkin hanttiin. Eihän se tosiaankaan pidä paikkaansa, että Suomen naapurimaat olisivat Ruotsi, Norja ja Neuvostoliitto, ainakaan täysin. Tai että Ranskan valuutta on frangi tai Saksan Liittotasavallan pääkaupunki on Bonn. Oli noista tiedoista aikanaan jotain hyötyäkin, mutta aavistin kai, että kaikki muuttuu koko ajan.

Olen tavannut silloin tällöin ihan fiksultakin vaikuttavia ihmisiä, jotka uskovat kaiken, mitä kuulevat tai lukevat kyseenalaistamatta mistä lähteestä he ovat "tiedon" saaneet. Kun olen kysynyt, niin vastaus on ollut "mediasta". Ja tieto on sitten heidän mielestään ehdoton fakta eikä sen jälkeen kysytä eikä ihmetellä - korkeintaan paheksutaan.

Lapselle tulee kyselyikä, jolloin hän kysyy koko ajan kaikesta mahdollisesta ja monta kertaa. Se tarkoittaa, että lapsi kehittyy ja käyttää luontaista uteliaisuuttaan hyväkseen.

Itse olen tottunut aina tarkistamaan mikä lähde jonkun uutisen on levittänyt varsinkin jos tieto vaikuttaa kummalliselta. No, minun mielestäni usein asiat ovat kummallisia, vähän niinkuin Mr Beanilla.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa suunnittelijan kannalta. Jokainen ammattilainen tietää, että ilman kysymyksiä mitä kenelle ja miksi ei kannata suunnitella.
Mielestäni miksi on aina tärkein kysymys. Muutenhan sitä tulisi koristeltua ilman päämäärää jotain, jolle ei löydy varsinaista tarkoitusta edes. Miksi lihavoin tuon kysymyssanan ja värjäsin sen punaiseksi? Koska se on tämän kirjoitukseni tärkein sana, ja halusin vahvistaa sitä lihavoittamalla ja käyttämällä punaista väriä, joka on huomioväreistä se voimakkain.

miksi?        miksi?      warum?
  
Luovuudella täytyy olla aina joku merkitys. En nyt tarkoita ideoinnin alkuvaiheita, jolloin leikitellään ja hullutellaan, vaan luovan työn toteutusta. Ei siis luovuutta vain sen takia, koska minä olen niin helkutin luova ja teen kaiken ihan eri lailla kuin muut ja herätän valtavasti huomiota ja osasin tehdä sen uudella ohjelmalla vielä.

Luovan työn tulee palvella eikä tuottaa ongelmajätettä, oli sen henkistä tai materiaa.

Edelleenkin ihmettelen viimekesäistä paikallislehden kesäliitteen kansikuvaa, jossa valkoisella pohjalla oli ohutta tekstiä ja kalpeahko miehen kuva.

 
Kesään ja sen odotukseen kuuluvat käsitteet kuten ilo, väri, lämpö, loma ja liikkuminen. Siis dynamiikkaa ja lämpöisiä värejä. Ajattelen, että näillä ihmisiä houkuteltaisi kauden tuleviin tapahtumiin.

Kesän jälkeen tosin mietin, että liitteen kannen suunnittelija lienee on ollut selvännäkijä. Kesästä tuli odotettua kylmempi, moni arkaili matkustelua ikävien kansainvälisten tapahtumien jälkeen eikä kotirannoillakaan tarjennut monena päivänä polskutella. Ehkä suunnittelijakin ajatteli "miksi laittaa värikkääseen kesämekkoon pukeutunut neitonen kanteen, jos kesästä kuitenkin tulee aina kolea pettymys". 

Miksi? Minä sanon, että siksi, koska toivoa pitää olla ja sitä voi tarjota.

Kierrätys ja itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet presidentin linnassa ovat vuoden suurin ja arvokkain juhla tässä maassa. Sinne kutsutaan nykyään ihan oikeasti ansioituneita ihmisiä ja on hienoa, että veteraanit saavat viimeinkin ansaitsemaansa kunniaa. Juuri heidän takiaan meillä koko tuo hieno juhlapäivä on.

On myös hienoa, että kutsutut ovat nähneet vaivaa valmistautuessaan juhlaan ja arvostavat kunniaa, joka heille on kutsun myötä suotu.

Kauniita pukuja olikin tänä vuonna paljon. Joku sopimus TV:n selostajilla oli, ettei mitään asua moitita, joten minä hoidan nyt vähän sitä puolta.

Olen kierrätyksen kannattaja. Lapsesta asti olen virkannut ja kutonut purkamistani vanhoista villapuseroista uusia asuja sekä ommellut käytetyistä vaatteista uusia. Arkiset materiaalit olen soveltanut uusiin arkiasuihin. Jos taas olen saanut kunnian päästä juhlavampaan tilaisuuteen, olen halunnut kunnioittaa tilaisuuden teemaa ja päähenkilöitä. Paras tapa on pukeutua tilaisuuden mukaisesti eikä mainostamalla omaa ideologiaa tai tuomalla esille omaa erikoislaatuisuuttaan.

Minä en  ymmärrä kierrätysidean laajentumista vanhoihin pöytäliinoihin, videonauhoihin tai T-paidan palasiin tässä arvokkaassa juhlassa. Jos joku niitä käyttää pukuunsa, niin minun puolestani olisi voinut olla sitä mainitsematta. Jokainen voi tehdä tai teettää puvun vaikka tiskirätistä, mutta sitä käyttäisin muussa tilaisuudessa, mutten valtion päämiehen kutsumassa. Veteraanitkin olivat aikoinaan onnellisia saadessaan sotavuosien jälkeen pukeutua viimeinkin muuhun kuin vanhoista verhoista tehtyyn leninkiin tai sotilaspuvun sarkatakin aineksista tehtyyn pikkutakkiin.

Korujen suhteen olisi myös hyvä käyttää harkintaa arvokkaassa tilaisuudessa. Puu on hieno materiaali, mutta arkikorun raaka-aine. Usein vaikkapa kaunis sulkakoriste voi olla juhlavampi, tai aito kukka.

Demokratia on hyvä asia. Se ei sulje pois hyvää käytöstä eikä estetiikan tajua niiltä, joille sitä on suotu. Tässä tilanteessa veteraanit osoittivat rehellisellä tummalla puvullaan tai lottapuvulla parempaa makua kuin jotkut ekoesittelijät.

Suomen itsenäisyys on niin hieno juhla, että sen puitteissa voi kierrättää. En kuitenkaan ymmärrä niitä, jotka varta vasten teettävät suurella vaivalla iltapuvun materiaaleista, jotka eivät ole hienon käsityötaidon, hyvän suunnittelun ja hyvien raaka-aineiden tuotosta.
Ne, jotka tulevat juhlaan vuosien takainen iltapuku päällään joko uudistettuna tai sellaisenaankin ovat mielestäni ymmärtäneet parhaiten oikeanlaisen kierrätyksen idean.