Sivut

lauantai 22. syyskuuta 2018

Oktoberfest Münchenissä

Tänään syyskuun 22. päivänä alkoi taas se oikea alkuperäinen Oktoberfest Münchenissä. Koska olen asunut noin ikuisuuden kyseisessä kaupungissa ja käynyt usein myös tässä kansanjuhlassa, ajattelin vähän kertoa sikäläisestä olutkulttuurista Oktoberfestin puitteissa.

Vaikka oktober tarkoittaa lokakuuta, juhla alkaa syyskuussa ja loppuu lokakuun alkupäivinä kestäen reilut kaksi viikkoa riippuen sitä, asettuuko sikäläinen pyhäpäivä vielä kolmannen viikon alkuun.

Monelle suomalaisellekin on tullut käsitys, että Oktoberfest olisi joku koko kaupunkia käsittävä juopottelujuhla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Oktoberfest tapahtuu keskustan lähellä olevalla valtavalla Theresienwiese -nimisellä aukiolla. Sinne rakennetaan valtavia, ainoastaan müncheniläisten panimoiden koristeellisia oluttelttoja, joihin mahtuu tuhansia ihmisiä.

"Teltta" sinänsä on harhaanjohtava nimitys, joka juontaa Oktoberfestin alkuun, vuoteen 1810, jolloin Baijerin kruununprinssi ja tuleva kuningas Ludwig ensimmäinen vihittiin prinsessa Theresen kanssa. Juhlallisuuksiin kuului 17.10. myös hevoslaukkakilpailut. Sen puitteissa kansalle tarjottiin myös olutta teltassa. Tapahtuma oli niin onnistunut, että sitä päätettiin jatkaa myös myöhempinä vuosina, jolloin sen muoto ja koko muuttui, mutta paikka pysyi samana. Tänä vuonna alueella on 16 isoa ja 22 pientä telttaa rakenteiden ollessa enemmänkin puusta ja muista jykevämmistä materiaaleista.

Olut on Baijerin kansallisjuoma, ja olutkulttuuri on siellä oikeaa kulttuuria, johon ei kuulu örveltämistä eikä tölkistä juomista, eikä sen nakkaamista luontoon. Olutta juodaan lasisista tai kivitavarasta valmistetuista tuopeista ja osittain ne ovat keräilyesineitäkin. Oktoberfestissä nämä lasikolpakot ovat litran vetoisia. Niitä ei muuten kannata varastaa matkamuistoksi, sillä rangaistukset kiinnijäädessä ovat melkoisia.

Baijerilainen tai müncheniläinen ei juo olutta humaltuakseen tarkoituksellisesti. Välillä sitten päivitellään, että hups, taidan olla hiprakassa, jos juoma kihahtaakin päähän. Oktoberfestissä näin saattaa tapahtua, sillä olut on arkijuomaa vahvempaa. Varsinkin turisteille tapahtuu näitä "vahinkoja". Heitä varten on alue, jossa ensiapuhoitajat huolehtivat näistä pitkin nurmikkoa ryömivistä tai lähes tiedottomana makaavista juhlavieraista.

Oluen makuun kiinnitetään huomiota. Jokaisella on müncheniläisistä panimoista suosikkinsa. Usein se on Augustiner, jota minäkin suosin. Silti kaikki müncheniläiset oluet maistuvat pehmeiltä ja täyteläisiltä. Vaahto on runsas ihan lagereissakin. Luku sinänsä on vehnäolut, jonka pitkänomaiseen lasiin kaataminen vaatii oman tekniikkansa, koska hätäillen lasi täyttyy pelkästä vaahdosta.

Mutta Oktoberfest ei ole pelkkää oluenjuontia. Se on kansanjuhla, joka on tarkitettu koko perheelle. Suurelle alueelle mahtuu tivoli valtavine maailmanpyörineen, karuselleineen ja muine laitteineen. Kummitusjuna, tarkka-ampujatelttoja, joissa voi voittaa rihkamapalkintoja, herkkukojuja, loimukalamyyntiä, erilaisia matkamuistoja ja postitoimistokin sieltä löytyy. Joistakin teltoista saa grillattua kanaa, kahvia, makkaraa ja jopa viiniä. Tässä en ole edes maininnut kaikkea, koska tarjonta on valtavaa.

Itse kävin joskus fiilistelemässä lyhyemmän työpäivän päätyttyä vain kävelemällä alueen läpi, haistelemalla tuoksuja ja katselemalla dirndeleihin ja nahkahousuihin pukeutuneita vierailijoita. Jos paikalle sattuu iltaisin tai viikonlopppuna, tungos on käsittämätön, eikä paikkaa teltassa välttämättä saa, paitsi jos on tehnyt etukäteisvarauksen.

Yksi hyvin tärkeä osa Oktoberfestiä ovat nuo kansan- ja kansallispuvut. Juhlan ensimmäisenä viikonloppuna panimoiden johtajat saapuvat hienona saattueena läpi kaupungin hevosvaunuissa ja ovat puolisoineen pukeutuneina baijerilaisiin asuihin. Seuraavana päivänä pitkä, noin kaksituntinen kulkue valtaa kaupungin, kun Baijerin ministeripresidentti ja ylipormestari hevosvaljakoissa sekä erilaiset perinneseurat ja puhallinorkesterit matkaavat jalkaisin kulkueena Theresienwieselle hienoihin kansallispukuihin pukeutuneena. Keskustassa asuneena en koskaan jättänyt väliin tämän kulkueen katsomista. Jotenkin se meni luihin ja ytimiin ja hulppea tunne jäi koko päiväksi.

Alla olevat kuvat Oktoberfest-kulkueista olen itse ottanut 2000-luvun puolella Münchenissä asuessani.

Puhallinsoittoa avauskulkueessa Maximilianstrassella.

Perinneseuran vaunu.

Olutvaljakkoja koristeineen näkyy juhlan aikana katukuvassa usein.

Baijerin silloinen ministeripresidentti Edmund Stoiber vaimoineen.

Suosikkini, ylipormestari Christian Ude vaimoineen 2000-luvulla.

Vaikka itse Oktoberfest tapahtuu yhdellä alueella, tunnelma on havaittavissa lähes koko kaupungissa. Tottakai turisteja saapuu ympäri maailmaa ja näyteikkunat ja liikkeet on somistettu baijerilaisittain.

Meteli ja tungos jäävät kuitenkin itse juhla-alueelle.
Suomalainen ystäväni sanoi muuten vuosia sitten, ensimmäistä kertaa Oktoberfestissä ollessaan: "Rokkifestivaalit on pyhäkoulua tämän rinnalla".

Tässä vielä linkki aikatauluineen Münchenin kaupungin viralliselle sivulle, jossa on upeita kuvia Oktoberfestistä:
22.9.-7.10.2018


tiistai 18. syyskuuta 2018

Siveltimistä

Olen aina ollut vakuuttunut, että taidetarvikkeissa laadukas on myös kalliimpaa tai toisinpäin kalliit välineet ovat laadukkaampia kuin halvat.
Usein se päteekin. Esimerkiksi kunnollisia pigmenttejä sisältävät värit ovat kalliimpia, poikkeuksena jotkut venäläiset värinapit. Kiilakehykset tiukasta puusta maksavat enemmät eivätkä väänny.

Teen paljon kuvituksia akvarelliväreillä. Pidän myös hyvää huolta työvälineistäni. Olen huomannut, että hienot näädänkarvasiveltimet alkavat kuitenkin hapsottaa vuosien päästä. Tarkkaa jälkeä vaativat yksityiskohdat esimerkiksi kansallispukukuvituksissani onnistu. Edes märkä sivellin ei muotoudu teräväkärkiseksi kuten uutena.

Sen sijaan täysin nimetön ja merkitön jostain saamani tai ostamani halpasarjan sivellin pitää muotonsa ja kärkensä, vaikka olen tehnyt sillä kymmeniä suuritöisiä kuvia. Vain maali siveltimen varresta on alkanut rapistua.

Jos ihan tarkka olen, niin nuo kalliimmat siveltimet imevät ja luovuttavat ehkä hiukan enemmän nestettä, mutta kuvituksissani kaipaan juuri terävää sivellintä, koska en tee isoja laveerauksia.


Vasemmalla muutaman tunnetun valmistajan näädänkarvasiveltimiä. Oikealla halpasiveltimet.

Yksityiskohtia ei voi tuputella paksulla siveltimen päällä. (Kuvitukset: Kirsti Nahirnyj)

En edes tiedä mistä materiaalista nuo nykyiset suosikkini on tehty. Olisikohan seassa akryyliä tai nailonia? Joka tapauksessa ne toimivat ihanteellisesti. Joskus minunkin on myönnettävä, ettei aina tarvitse olla niin jääräpäinen ja tottua vanhaan opittuun, vaan kokeilla muita vaihtoehtoja.