Olen viime aikoina törmännyt englanninkieliseen käsitteeseen "ugly art" eili ruma taide. Tämähän sopii mainiosti myös kollaasikirjojen piiriin, joista pidän kursseja Wellamo-opistossa Lahdessa.
Ruma taide -aiheessa keskustellaan muunmuassa onko ruma taide oikeasti rumaa, ja kuka sen päättää.
Itselleni tuo käsite osoittautui virkistäväksi ja vapauttavaksi.
Joskus työn aloittaminen on jäyheää tai tuntuu lähes mahdottomalta, koska takaraivossani on jonkinlainen onnistumisen pakko. Ihan kuin jokaista tekelettäni arvostelisi suuri tietävä tiukkapipoisten joukko. Tai minä itse.
 |
| Tässäkin olen tietoisesti käyttänyt vastavärejä eli valinnut jopa mallit sen mukaan. Asetelmaakin tuli hahmoteltua harkitusti. |
Koetin siis irtautua ja olla miettimättä väriopillisia ja sommittelun sääntöjä, jotka opiskeluaikoina koetin painaa mieleeni. Sovellettiinhan näitä sääntöjä lukuisten harjoitustöiden avulla. Jokainen työ myös arvosteltiin.
Rupesin tekemään hiljattain satunnaisille pahveille akryylivärein tai sekatekniikalla täysin vapaasti enemmän tai vähemmän abstrakteja aiheita. Tein siis pieniä teoksia ajattelematta tuleeko siitä kaunis, kantaaottava, puhutteleva, dynaaminen tai yleensäkään perinteisessä mielessä edes mikään taideteos puhumattakaan, että joku opettaja alkaisi jakamaan kritiikkiä ja numeroita. Minä vain tein pelkästä ilosta tai rentoutumisen tarpeesta.
Yhteen kollaasikirjaani, joka on enemmän art journal, tein akryylivärein, liiduin ja kollaasin avulla sivuja sinne minne halusin. Aiempia maalattuja pahvinpaloja lisäilen myös tähän kirjaan. Jatkan sitten kun siltä tuntuu ja aikaa riittää.
 |
| Tämä aukeama on vapaan tekniikan kirjasestani, jota täydennän silloin tällöin. |
 | |||||||
| Tässä on aaltopahville tekemäni useamman tekniikan pieni taulu. |
 |
| Takasivu kokeilevasta kirjastani. Tässä olen käyttänyt kangaspaperitekniikkaa, jossa on hyödynnetty mm. silkkipaperia ja tekstinpätkiä lehdistä. Lisäksi olen värittänyt osaa akryylivärein. Valmis työ ei syntynyt hetkessä, vaan täydentäen jopa kuukausien päästä. |
Kun töihin käyttää mahdollisuuksien mukaan uusiomateriaalia, kuten pakkauksien pahveja, lehtien sivuja, väriliitujen pätkiä, laatikkoon vuosiksi unohtuneita vesivärinappeja, niin kuuluisaa puhtaan valkoisen arkin kammoakaan ei synny.
Alku saattaa olla epäröivää, mutta intoa syntyy ja lisääntyy mitä enemmän viitsii tehdä. Tässähän ei ole päämääränä ehdottoman hieno lopputulos, vaan juuri se tekeminen ilman paineita.
Suosittelen myös sinulle, lukijani: Jos lopputuloksesta tulee mielestäsi ruma, niin olet onnistunut! Joskus taas epäonnistut ja valmis työ onkin hieno.
Linkit lyhytkursseilleni Wellamo-opistossa löydät blogini edellisistä postauksista.
