Sivut

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Vähemmän vai enemmän väriä?

Pitäessäni väriaiheisia luentoja ja pajoja minulta kysytään usein, onko kotonani hyvin värikästä. Jostain syystä oletetaan, että koska puhun väreistä, minulla on niitä asunnossani yllin kyllin.

Tottakai on suhteellista, mikä kenenkin mielestä ylipäätään on värikästä. Jollekin harmaa on "ihana väri", joku toinen iloittelee koko väriympyrän mahdollisuuksilla.

Motivaationi väripajojen pitämiseen on tullut halusta kertoa ihmisille värien mahdollisuuksista ja niiden yhdistelemisestä tarkoituksenmukaisesti.  
Ei silti kaikkea tarvitse täyttää värillä.

Monesti pelkkä lautasliinojen valinta voi helpottua sillä, että on tutustunut värikontrastien ja -harmonioiden tai värien psykologiseen merkitykseen. Kaikki tieto palaa alitajunnasta, oli kyseessä sitten uuden tiskirätin tai talvitakin hankinta.
Eräs aiempi postaukseni syyskuulta 2014 "Hehkua vastaväreillä" käsittelee erityisesti vastavärein hyödyntämistä käytännön elämässä.

Itse käytän kokemustani ja opiskelemaani jokapäiväisessä elämässä mahdollisuuksien mukaan. Perintötaulun seurana minulla on sohvalla tyynynpäällisiä, jotka toistavat maalauksen värejä. Niinpä koko taulu pääsee paremmin oikeuksiinsa. Lisäsin kuitenkin tilaan jotain "lämmintä", koska taulun ja tyynyjen sinivoittoiset sävyt olisivat antaneet liiankin viileän tunteen.

Ei kai leipurillakaan ole pelkkää pullaa syötävänään kotona. Mutta hänen pullansa on parasta mahdollista johtuen hänen ammattitaidostaan. Niinpä ei meilläkään räiskitä väriä pelkän värin vuoksi. Vaikka jotkut verhot ovatkin kesysti harmaa-valkokuvioisia, niin olen kokenut tarvetta ripustaa huoneeseen oranssinvärisen lampunvarjostimen. Toisen huoneen vihreisiin kaapinoviin sopii mainiosti läpikuultava violetti lampunvarjostin. Tekstiileinä käytän siellä sinistä, vihreää ja violettia, lähiväri- eli sävy-sävyyn -harmoniaa.

Edes nämä sekoittamani värimallit eivät näyttäisi tehokkailta, jos välissä ei olisi valkoista rauhoittamassa
Värien valinta on ollut usein myös kustannuskysymys. Uusia verhoja ei ole aina ollut mahdollisuus ostaa. Vanhoista varastoista löytyy kuitenkin aina jotain, jota voi sovitella virkistämään yleisvaikutelmaa, tai voi hankkia jotain pienen pientä edullista, mutta juuri oikean sävyistä piristämään ja täydentämään yleisilmettä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Väri vai olotila?

Nähtyäni taas muutamia sisustusehdotuksia kimpaannuin.

Edelleenkään en voi ymmärtää miksi sisustussuunnittelijat ja alan liikkeet Suomessa tarjoavat asiakkailleen lähes poikkeuksetta harmaasävyisiä sisustuksia.
Tätä on kestänyt jo vuosia.

SUOJAVÄRI, TAUSTAVÄRI, NEUTRAALI, ASIALLINEN, HUOLESTUNUT, HÄMÄRÄ!
Harmaa talous... Harmaakaihi...

Tällainenko ihmiset ovat? Tätäkö haluat todella? Haluaisitko pysyä tässä tilassa?

Haluavatko muut ihmiset ystäväkseen ihmisen, jota ylläolevat ominaisuudet kuvaavat?
Ehkä säälistä.

Vanhoissa korkeakulttuureissa kuten Egyptissä ei harmaata edes tunnettu värinä. Tässä tekstissäni käytän sitä käytännöllisistä syistä. Harmaa kun auttaa sentään luettavuudessa.

Elinympäristö vaikuttaa ihmisen mielialaan.
Siis myös ne värit, joita siellä käytetään.




tiistai 1. maaliskuuta 2016

Masentaako?

Suositko elämässäsi adjektiiveja kuten passiivinen, negatiivinen, surullinen, likainen, pimeä, pelko?

Entä energinen, positiivinen, aurinkoinen, tuore tai luonnollinen?

Ensimmäisen sanaryhmän kuvaukset viittaavat mustaan ja harmaaseen.
Toisessa ryhmässä on sanoja, jotka kuuluvat värien kuten punainen, sininen, keltainen ja vihreä merkityksiin.

Olen aiemmassa kirjoituksessani kertonut harmaasta ja sen taustavärinä olemisen merkityksestä. Villikissallehan harmaa on hyvä suoja.

Viime vuosien suosikki varsinkin sisustajan värimaailmassa on ollut harmaa. Se joka tietää mitä harmaa väri vaikuttaa ihmisen mielialaan, ei suosisi varsinkaan näinä masentavina aikoina niin passiivista "väriä". 
Harmaata käytetään asiallisen vaikutelman luomiseen, kuten vuosia käytettäviin laitteisiin tai miesten pukuihin.
Ja kyllähän harmaa myös rauhoittaa.


Musta taas imee kaiken valon, joten se kyllä sopii näyttämön seinille, jotta esiintyjät tulevat paremmin esille. Mutta samalla se ilmentää surua ja dramatiikkaa sekä imee positiivisuutta pois.
Mustaa pidetään filosofisena värinä. Moni taiteilija onkin tykästynyt vaatetuksessaan mustaan. Taustalla on tosin myös se tosiasia, että varsinkin kuvaamataiteilijat tarvitsevat välillä värien kanssa työskentelyn vastapainoksi jotain ei-väriä.

Valkoinen on kliininen, neitseellinen ja puhdas. Se sopii siis erinomaisesti lääkärin vastaaonotolle tai morsiamen asuksi symbolisessa mielessä. Pelkästään valkoinen asunto (tai lääkärin vastaanottotila) vaikuttaa helposti kylmältä, koska lämpimät keltaiset ja punaiset sävyt puuttuvat.
Pehmeyttä liian kovaan yleisvaikutelmaan saa yhdistämällä eri materiaaleja ja struktuureja: Mattaa ja kiiltävää, sileää ja pörröistä jne.


Mennäänpä energisempään suuntaan:


Punainen on lämmin ja voimaa antava väri. Ei ihme, että sitä käytetään vallankumouksen, liikennemerkkien ja varoitussymbolienkin välineenä. Punainen puhuttelee, tulee lähelle, ei jätä kylmäksi ja on erittäin eroottinen.
Lapsi huomaa kaikista väreistä ensimmäiseksi punaisen.

Sininen on isänmaallinen rauhallinen väri, joka auttaa keskittymään. Ihminen yhdistää sinisen taivaaseen ja veteen, jotka ovat avaria ja viilentäviä, siksi sininen väri sinällään koetaan viileäksi. Sinisen ympäröimänä ideointi luonnistuu.


Keltainen lämmittää. Koska siitä tulee aurinko mieleen, niin se koetaan valoisana ja energiaa antavana. Keltainen on huomioväri kuten punainen, joten se soveltuu esimerkiksi liikennemerkkeihin, ja ovathan huomioliivitkin useimmiten kektaisia tai oransseja.
Oranssin ominaisuudet ovat jokseenkin samoja kuin keltaisen, mutta oranssi symbolisoi myös kypsyyttä ja sadonkorjuuta.


Vihreä on luonnossa pohjoisen sydäntalvea lukuunottamatta aina läsnä. Vihreään ei kyllästytä, ja se onkin myös hyvä pohja tai tausta kaikille väreille. Vihreä on nuoruuden ja tuoreuden väri. Pelkkää vihreää ei kuitenkaan kannata viljellä, sillä se tarvitsee seurakseen muita värejä. Vaarana on muuten tukkoinen yleisvaikutelma.

Violetti tai lila on punaisen ja sinisen sekoitus, eli väliväri ja eräänlainen välimuodon symboli. Violetti liitetään magiikkaan. Violetti on tummempi ja punertavampi, lila on sinertävämpi ja vaaleampi. Tähän tulokseen olen tullut asiaa muutamilla kielillä tutkittuani.


Kahvi, suklaa, mausteet... Ruskea liittyy heti tuoksuihin ja mausteisuuteen. Se koetaan myös äidillisenä. Ruskea on maanläheinen ja turvallinen, mutta myös passiivinen. Jotkut ravintolat ovat hyödyntäneet ruskeaa värimaailmaa, jonka ansiosta ihmiset tulevat viihtyäkseen ja syödäkseen eivätkä kiirehdi heti pois.

Jokaisella värillä on siis psykologinen merkityksensä, joka tulee jostakin kaukaa kollektiivimuististamme. Masentunut tarvitsee valoa ja virkeyttä, viluinen lämpöä, levoton rauhallista ympäristöä, jossa on hyvä hengittää. Annostelkaamme värejä siis viisaudella, silloin se saattaa parantaa koko elämänlaatuamme!