Tottakai on suhteellista, mikä kenenkin mielestä ylipäätään on värikästä. Jollekin harmaa on "ihana väri", joku toinen iloittelee koko väriympyrän mahdollisuuksilla.
Motivaationi väripajojen pitämiseen on tullut halusta kertoa ihmisille värien mahdollisuuksista ja niiden yhdistelemisestä tarkoituksenmukaisesti.
Ei silti kaikkea tarvitse täyttää värillä.
Monesti pelkkä lautasliinojen valinta voi helpottua sillä, että on tutustunut värikontrastien ja -harmonioiden tai värien psykologiseen merkitykseen. Kaikki tieto palaa alitajunnasta, oli kyseessä sitten uuden tiskirätin tai talvitakin hankinta.
Eräs aiempi postaukseni syyskuulta 2014 "Hehkua vastaväreillä" käsittelee erityisesti vastavärein hyödyntämistä käytännön elämässä.
Itse käytän kokemustani ja opiskelemaani jokapäiväisessä elämässä mahdollisuuksien mukaan. Perintötaulun seurana minulla on sohvalla tyynynpäällisiä, jotka toistavat maalauksen värejä. Niinpä koko taulu pääsee paremmin oikeuksiinsa. Lisäsin kuitenkin tilaan jotain "lämmintä", koska taulun ja tyynyjen sinivoittoiset sävyt olisivat antaneet liiankin viileän tunteen.
Ei kai leipurillakaan ole pelkkää pullaa syötävänään kotona. Mutta hänen pullansa on parasta mahdollista johtuen hänen ammattitaidostaan. Niinpä ei meilläkään räiskitä väriä pelkän värin vuoksi. Vaikka jotkut verhot ovatkin kesysti harmaa-valkokuvioisia, niin olen kokenut tarvetta ripustaa huoneeseen oranssinvärisen lampunvarjostimen. Toisen huoneen vihreisiin kaapinoviin sopii mainiosti läpikuultava violetti lampunvarjostin. Tekstiileinä käytän siellä sinistä, vihreää ja violettia, lähiväri- eli sävy-sävyyn -harmoniaa.
 |
| Edes nämä sekoittamani värimallit eivät näyttäisi tehokkailta, jos välissä ei olisi valkoista rauhoittamassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti