Näemmekö me kaikki värejä samoin?

Tänään oli Etelä-Suomen Sanomissa mielenkiintoinen artikkeli, jossa käsiteltiin värien näkemistä.

Näidenkin sävyjen nimistä moni maallikko saattaa olla montaa mieltä

Minultakin on joskus värikursseillani kysytty, näkevätkö kaikki ihmiset värit samalla lailla. En ole aiheen fysikaalinen tutkija, eikä minulla ole siihen syventävää koulutustakaan. Vuosien varrella olen kuitenkin tutustunut aiheeseen ja itsekin todennut, että värien näkemiseen vaikuttavat monet tekijät.

Silti ei pystytä todistamaan minkälaisena yksittäinen ihminen todella näkee tai kokee jonkin sävyn. Kyky erottaa erilaisia sävyjä toisistaan on yksilöllistä. Maailmassa on myös ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat värisokeita eivätkä erota vihreää ja punaista, tai näkevät kaiken mustavalkoisen kuvan sävyinä.

Jotkut tunnistavat ainoastaan päävärit ja mustan ja valkoisen. Tai sitten heillä ei yksinkertaisesti ole harjaantunutta kykyä erottaa erilaisia sävyjä toisistaan.

Tunnistan 12-vuotiaan itseni tuosta kyvyttömyydestä. Kansa- ja peruskoulussa ei minun aikanani puhuttu värien tärkeydestä eikä niiden sommittelua varinaisesti harjoiteltu, ei ala- eikä yläkoulussa. Tottakai päävärit ja välivärit käytiin läpi, ja sitten suunnilleen niiden perusteella tehtiinkin vesiväritöitä.

Harjaantumiseni väreihin alkoi vasta aloitettuani ammatillisen opiskelun Saksan Münchenissä. Deutsche Meisterschule für Mode -nimisessä oppilaitoksessa tehtiin lukuisia käytännön harjoituksia ja maalattiin muunnelmia samasta itse suunnitellusta aiheesta, kopioitiin osia Pissarron töistä ja sekoitettiin ja sekoitettiin värejä ja tehtiin liukumia vaaleasta tummaan ja kylmästä lämpöiseen. Harjoitukset teimme niukalla peitevärituubivalikoimalla, jotta ymmärsimme miten värisävyjen syntyyn voi itse vaikuttaa. Minulle se oli valtava elämys ja huomasin viimeinkin, että värisävyjä on maailma täynnä ja niitä voi ja saa itsekin käyttää. Aloin tunnistaa kaikessa näkemässäni enemmän.

Vanha eli entinen minäni olisi nähnyt tässäkin kuvassa pelkkää harmaata. (Kuva: Kirsti Nahirnyj)

Ylläoleva kuva on hyvä harjoitus siihen, miten värien havaitsemista voi alkaa harjoittaa. Tutki kuvaa rauhassa ja mieti mitä värejä alat löytää. Voit etsiä myös esimerkiksi aikakauslehdestä jonkun kallio(väri)kuvan ja tarkastella sitä. Ota pieni liuska harmaata kartonkia ja liikuttele sitä kuva osien päällä. Ihan varmasti löydät siitä lukuisia värisävyjä.

Värien yhdisteleminen on myös erinomaista harjoittelua ja jopa hauskaa. Väripajoissani teemme teoriaosuuden jälkeen harjoituksia muunmuassa värilastuin. Lyhytkursseilla se on tehokas tapa perehtyä sävyjen moninaisuuteen ja erilaisten yhdistelmien vaikutelmaan.

(Valokuva: Kirsti Nahirnyj)

Piirtäjälle kirjavinkki

Löysin kirpputorilta mahtavan oppaan "Piirtäjän käsikirja", tekijänä Stan Smith.

Kirjassa on näytetty heti alkuun hienosti piirustusvälineiden lisäksi myös esimerkkejä miten niitä on parasta pitää kädessä piirtäessä. Olen itsekin opettaessa huomannut, että joillakin on aikoinaan omaksuttu tapa pitää esimerkiksi lyijykynää ikäänkuin kädessä olisi kramppi, josta ei pääse eroon. Sehän rajoittaa kynän käyttöä ja käsialasta tulee helposti yksipuolista.

Lisäksi tuossa kirjassa kiinnitti huomioni heti sen esteettisyys: Esimerkit ovat kauniilla sujuvalla käsialalla tehtyjä. Olen vuosien kuluessa nimittäin selaillut ja valitettavasti jopa ostanut paremman puutteessa kamalia jäykkiä ja kitschimäisiä piirustuksia sisältäviä oppaita tai muuten yksipuolisia tiettyyn alueeseen keskittyviä.

Säännölliseen piitrtämiseen tekijä suosittelee samaa kuin minä: Pieni luonnoslehtiö, joka kulkee helposti mukana. - Sillä piirtäjän ei kannata luulla, että käsiala pysyy sujuvana ja kehittyy, jos sitä ei harjoita.

Piirtämisen tulee myös olla iloa eikä väkinäistä puurtamista. Minusta tuo kirja ja sen vinkit välittävät juuri sellaista miellyttävää oppimisen ilmapiiriä, että se tarttuu. Samalla huomaan ammattilaisena, että vinkit ovat todellisia ja hyödyllisiä.

Tarkistin myös kirjan saatavuuden. Olisihan kurjaa, jos suosittelisin jotain, mitä ei saa mistään. Ilokseni huomasin, että silloin tällöin tätä kirjaa ilmestyy antikvariaatteihin ja nettihuutokauppoihin. Olkaahan siis tarkkana!

Tussi ja muste

Piirustusvälineitä on tietenkin monia. Edistyessään sitä kaipaa vaihtelua, eikä lisätieto materiaaleista haittaa ollenkaan.

Tiesitkö esimerkiksi, että nestemäisellä musteella ja tussilla on oleellinen ero? 

Tussi on vedenkestävää kuivuttuaan, muste taas ei. Ja kun haluaa tehdä monia värikerroksia, niin auttaahan se, jos alla oleva väri ei ala liueta ja sotkea uutta kerrosta maalatessa. Olen värittänyt tussipiirustuksia joskus akvarelliväreillä, ja se onnistuu hyvin piirustusta vaurioimatta, koska tussi on kuivuttuaan vedenpitävää.

Muste taas on ihanteellista kalligrafiassa ja jos pitää muutenkin värin soljuvammasta käyttäytymisestä. Se vaatii vain hiukan enemmän kärsivällisyyttä tuon kuivumiskäyttäytymisen takia.

Musteen kanssa voi toisaalta leikkiä eli jos haluaa pehmeämpää jälkeä, niin silloinhan voi hyvin maalata tai piirtää kuivan tai ei ihan kuivan kerroksen päälle, ja odottaa, että väri hiukan leviää ja vaikutelma ei ole niin terävän oloinen. Joskus jälki on mukavan sattumanvarainenkin. Laveeraamalla saa musteen kanssa myös hienoa jälkeä. Musteet eivät muuten aina ole yhtä valonkestäviä kuin tussit.

Tässä olen käyttänyt Rohrers Ausziehtusche eli sepian väristä tussia ja sinisessä Winsor & Newtonin sinistä mustetta. Tussi kuivui nopeasti ja voin tehdä laveeraamani kuvion päälle nopeasti myös viivapiirroksen, musteella piirtäessä odottelin laveerauksen täydellistä kuivumista.

Koska nuo kaikki valmisteet ovat ulkomaisia, niin saksalaisissa pulloissa, joissa on tussia, lukee "Tusche" ja mustetta sisältävissä "Tinte". Englantilaisissa eroa ei välttämättä heti tunnista, mutta "Drawing ink" tai "Indian ink" ovat tusseja, ja pelkkä "Ink" mustetta.

Olen ihastunut sepianväriseen tussiin, joka antaa vaikutelman patinoituneesta piirustusjäljestä.

Ja paperista:
Tussiterää ja nestemäistä väriä käyttäessä on hyvä muistaa, ettei paperi saa olla liian ohutta, vaan mieluummin kunnollista piirustuskartonkia, jonka vahvuus on noin 200g/m2 tai vaikka enemmänkin. Liian ohut paperi alkaa aaltoilla ja pahimmassa tapauksessa jopa puhkeaa.

Noista nesteistä muistin tueksi voisi ajatella, että mustekala suoltaa vedessä mustetta, joten muste pysyy vesiliukoisena.

Piirretään joka päivä jotain!

Piirrä joka päivä jotain

Olin vuosia sitten kuuluisan arkkitehdin Le Corbusierin piirustuksista kootussa näyttelyssä. Se oli yksi antoisimmista kokemuksistani mitä piirtämiseen tulee.

Le Corbusier on sanonut, että ihmisen pitäisi piirtää joka päivä jotain.Tässä vapaa suomennokseni hänen ajatuksestaan:

"Taiteilijalle piirtäminen on ainoa mahdollisuus, jonka avulla hän voi rajattomasti pohtia makuasioita sekä kauneuden ja tunteen ilmaisua. Piirustus on väline, jonka avulla hän voi työstää sitä mitä hän haluaa tutkia, ymmärtää ja lopuksi soveltaa ja ilmaista."
 
Hänen piirustuksiaan oli näyttelyssä eri kokoisina erilaisille pohjille ja paperinpalasille tehtynä vähän eri tyyleilläkin, ja kynäkin saattoi olla joku satunnainen. Maallikko olisi saattanut ihmetellä joistakin mitä raaputuksia tänne on tuotu esille.

Heti näyttelystä kotiin palattuani aloin itsekin piirtää kuin vimmatusti kaikkea mitä mieleeni juolahti.

Jos en ihan päivittäin ole pystynyt tuota hyvää ajatusta toteuttamaan vuosien kuluessa, niin ainakin se on vähentänyt jarruttamistani.

Piirustuksen ei tarvitse olla täydellinen tutkielma, jota joku ulkopuolinen tulee arvioimaan. Se voi olla mitä tahansa meditatiivista viivojen vedoista ja pyörittelyistä isoihin maisemiin ja muotokuviin tai karikatyyreihin tai ostoslistaan tehty nopea skitsi muistin tueksi. Piirtäjä itse päättää mihin aikansa ja taitonsa käyttää.

Tässä esimerkissä on sivu halvasta lehtiöstäni, johon yhtenä iltana riipustelin käsiin sattuneella lyijykynällä satunnaisia viivoja ja varjostin välejä miten hyvältä tuntui. Lehtiö on muutenkin jo lähes täynnä kaikkea mahdollista luonnostelua ja ajatuksia sekä muistiinpanoja.

"Piirrä joka päivä jotain" on hyvä motto. Juuri tuo sana jotain antaa mahdollisuuksia, muttei jarruta mitään. Siinä vain kehitän itseäni.