Akryylimaalauksesta, osa 3.

Mieleeni on juolahtanut vielä pari asiaa, joita akryylivärien käyttäjän on hyvä muistaa.

Vesiohenteiset nestemäiset värit tai maalit eivät kestä pakkasta.

Tein aikoinaan huomaamattomuuttani virheen, joka kostautui nolosti puolen vuoden päästä. Olin laittanut kesällä akryyliväripulloja omakotitalon vinttiin, joka siis oli sellainen rintamamiestalon ullakko ilman lämpöpattereita. Siellä kun tuli muutenkin varastoitua kaikenlaista. Puolisen vuotta myöhemmin aloin kaivata maalipullojani. Sieltähän ne löysin samasta paikasta, mutta jäätyneinä! Eivät ne edes sulana olleet enää käyttökelpoisia, vaan niiden koostumus oli muuttunut täysin. Siinä meni ison rahan edestä maalaustarpeita hukkaan.

Palettivinkkejä:

Aikojen kuluessa olen oppinut muutenkin taloudellisemman tavan käyttää maalaukseen tarvittavia välineitä. Esimerkiksi palettien kanssa voi olla hyvinkin kekseliäs. Koska akryyliväri kuivuu nopeasti, myös paletille saattaa piankin jäädä kovia kokkareita, joita on hankala poistaa ja hyvä paletti ei ole kauaa käyttökelpoinen. Useimmista muovipaleteista ei akryyliväri lähde irti, vaikka kuinka yrittäisi.
Käytin joitakin vuosia työmatkoilla eväänä proteiinijauheita, jotka olivat isoissa muovipurkeissa. Niiden leveät muovikannet säästin, koska ne olivat oivallisia paletteja. Yhtä lailla joidenkin margariinirasioiden kannet voi käyttää samaan tarkoitukseen.

Tässä minun palettejani.

Siveltimien suojaamiseen:

Minkä tahansa maalaustekniikan siveltimiä voi säilyttää niinestä tehdyissä lautasen alusissa tai aasialaistarvikkeiden kaupasta saatavissa sushin käärimiseen tarkoitetuissa pikkumatoissa. Näin harjakset säilyttävät muotonsa, vaikka olisit lähdössä matkalle maalaustarvikkeinesi. Voit myös pujottaa mattoihin kuminauhaa siveltimien pysymiseksi pakallaan.

Älä väheksy

Lidlin valikoimia. Juuri siellä oli tarjouksena Marabu-merkin laadukkaat akryylivärit. Vaikka merkki ei ole Suomessa tunnettu, se on laadukas ammattitason tuotteita tekevä yritys. Minäkin ostin satsin täydennykseksi.

Akryylimaalauksesta, osa 2.

Lupasin edellisessä kirjoituksessani julkaista piakkoin lisää kuvia akryylimaalauksen työvaiheista.

Tässä on eräs hiljattain valmistuneista töistäni vaiheineen:

Huomaat varmaan, että epäröin sipulin lisäämistä asetelmaan. Perinteisestihän asetelmissa ei suosita parillisia lukuja. Minä pidän juuri sellaisista haasteista, joissa teen ikäänkuin perinteisiä töitä, mutta kuitenkin lisään niihin jotain, mikä rikkoo sovinnaisuutta.

Akryylimaalausta ja perustietoa

Maalaan mielelläni akryyliväreillä, koska tekniikka on monipuolinen ja nopean kuivumisensa ansiosta se sopii työskentelytapaani. Korjauksetkin on helppo tehdä, koska edellinen kerros on kuiva minuttien sisällä ellei nopeamminkin. Laitanpa tähän tietoa tuosta tekniikasta. 

Akryylivärin suuri etu siis on, että se vesiohenteisena kuivuu nopeasti. Aloitin aikoinaan maalata paksummalle, vähintään 200 grammaiselle piirustuskartongille. Sitten hankin valkoisia kuitulevyjä, joihin on pingotettu kangas. Olen maalannut myös kortteja  korttikartongille. Lukuisia tauluja olen maalannut pohjustetuille kankaille ja puulevyille oman mieltymykseni ja rahapussini mukaan.

Akryyliväreillä voi maalata antaen värien kuultaa läpi, jolloin vaikutelma on osittain akvarellin tapainen. Useimmiten kuitenkin akryylivärejä käyttävä haluaa tehdä öljyvärimäisiä paksumpia kerroksia. Onhan moni siirtynyt minun laillani öljyväreistä akryyliin sen nopean kuivumisen takia. - Tai kyllästyttyään öljyvärien ohenteiden hajuun.

Siveltimissä voi hyvin suosia edullisempia keinokuitu- tai jopa sianharjassiveltimiä, sillä akryyliväri on melko armoton pilaamaan harjaksia. Siveltimiä ei saa missään nimessä jättää minuutiksikaan kuivumaan värin kanssa, sillä akryyli kuivuu hetkessä kiinni. Parhaat siveltimeni olen laittanut erikseen ja akvarellia varten käyttämäni näädänkarvat ovat melkein kassakaapissa.

 

Tässä on sivellinvalikoimaani. Näistä kaikki soveltuvat akryylimaalauksen eri vaiheisiin.

Väreissä ei välttämättä ole suuria eroja, paitsi pigmenttipitoisuudessa. Esimerkiksi Lidlillä on ollut tarjouksessa perussettejä eli tuubilajitelma, ja se on ollut kokemukseni mukaan ihan laatutavaraa. Niillä voi aloittaa tai hankkia lisämateriaaliksi.

Joskus kaupoissa on Winsor & Newtonin perussarja eli värilajitelma tarjouksessa, ja se merkkihän on ihan huippua, minullakin on niitä. Noihin ei tarvitsisi muuta kuin isomman pullon valkoista lisäksi, koska sitä menee eniten. Mustaa et tarvitse välttämättä ollenkaan, koska sen saa sekoitettua punaisesta, sinisestä ja keltaisesta.

Hyvä merkki on myös Louvre (Lefranc & Bourgeois). Merkkejä on kuitenkin lukuisia ja on hyvä muistaa, että ihan halvat tuntemattomat valmistajat säästävät pigmenttien määrässä, jolloin värejä ei saa halutessaan niin hehkuviksi.

Jos hankit yksitellen tuubeja tai pulloja, niin suosittelen seuraavia:
1. Kadmiumpunainen, 2. Ultramariininsininen, 3. Kadmiumkeltainen (ehkä sitruunankeltainen myös), 4. Koboltinvihreä ja 5. Valkoinen, esim. Titanium white. Noilla pärjää pitkälle, koska ruskeankin saa sekoitettua noista puhumattakaan muista. Valkoisesta jättipullo on hyödyllinen.

Lisäksi on saatavilla kuivumisen hidasteita ja vernissoja kiillon lisäämiseksi tai vähentämiseksi.

Aloittaa voi hyvin vaikka abstraktilla: Kartongille ensin värejä, sekoittaen sientä, siveltimiä ym. Niistä voi leikellä palasia pinnoiksi, joista tulee kivoja efektejä ja yllätyksiä. Tai maalata vaikka taivasta pilvineen. Kannattaa myös kokeilla märällä ja kuivalla siveltimellä, paksulla ja ohennetulla värillä maalaamista, kaikkea samalle pohjalle. Pienet kartonginjämät ovat käteviä kokeiluun. 

Tällaisia vapaita absrakteja kokeiluja kartonginpalasille on mukava tehdä lämmittelynä.

Älä unohda maalausrättiä, sillä väriä tarttuu usein epähuomiossa sinne mistä se on vaikea poistaa kuivana kuten sormiin. Vesiastian tulee myös olla reilun kokoinen, jotta sinun ei tarvitse koko ajan muistaa vaihtaa vettä. Paletiksi käy vaikka isompi muovilevy, jos et raaski ostaa muovipalettia. Olen joskus käyttänyt isommista purkeista jääneitä muovikansiakin värien sekoittamiseen.

Olen tullut kuvanneeksi joidenkin akryylillä maalaamieni taulujen työvaiheita mallin asettelusta valmiiseen tauluun. Tässä ensimmäinen esimerkki. Taulu on maalattu kiilakehyksele pingotetulle pohjustetulle kankaalle, enkä noudata tiukkapipoisesti mallin ulkonäköä:

Äläkä pelkää värileikkiä eli spontaanilta vaikuttavia lätkähdyksiä kuten tässä tuota roosan käyttöä. Semmoiset elähdyttävät ja tekevät tuoreen vaikutelman. Varsinkin vastavärien hienovarainen käyttö on hyväksi. Se saa sävyihin lisää hehkua.

Piakkoin näytän työvaiheet toisesta taulustani.

Ihan kaunis liikerakennus Lahdessa

Kävelin tällä viikolla Lahden keskustan alueella asioimassa. Silmääni pisti Kauppakadulla tyhjillään oleva liikerakennus, jossa oli aiemmin Anttilan tavaratalo. Onpa kaunis noin liikerakennukseksi!

Yritin etsiä tuloksetta tietoa rakennuksen suunnittelijasta. Ainakin näin visualistin silmää tuo rakennus miellytti niin paljon, että arkkitehti ansaitsisi saada nimensä näkyvämmäksi tässä yhteydessä. Jos sinä lukijani tiedät, kuka rakennuksen on suunnitellut, niin laitathan viestiä.

Koska en tiedä varmuusella mikä rakennuksen tuleva kohtalo on, rupesin muistelemaan nuoruuteni ajan karmeita hävitystemppuja kotikaupungissani.
Kauniita jugendrakennuksia purettiin keskustasta armotta muka aikansa eläneinä. Silloin ne olivat alle 70 vuotta vanhoja, sodatkin kestäneitä. Moni minun lisäkseni jäi niitä kaipaamaan - varsinkin kun niiden tilalla seisoo persoonattomia laatikoita joidenkin sen ajan ihanteiden mukaisesti. Tästäkin aiheesta olen aiemmin blogissani kirjoittanut.

Nyt sellainen "vanha" rakennus on tuo liiketalo.

Rakennuksen julkisivulla jopa tavaratalon logot on esteettisesti aseteltu.

Pahoin pelkään, että tontin ollessa arvokas sille rakennetaan jotain tuottavampaa kuten suunnitteilla oleva tornitalo, ja tämä liikerakennukseksi kaunis esimerkki puretaan pois. Ehkä omistajat antavat sen ensin rapistua. Siinä vaiheessa, kun korjaaminen ei enää kannata, purkaminen tehdään ikäänkuin oikeutetuksi ratkaisuksi.

Onhan tämänkin rakennuksen alta aikoinaan purettu jotain pois. Ne tosin taisivat olla vanhoja puuhökkeleitä mikäli olen asian oikein ymmärtänyt. Mutta nykyään pitäisi miettiä myös mitä esteettistä arvoa uudella korvaavalla rakennuksella olisi. Ei siis pelkästään taloudellista joillekin harvoille. Onko tilalle tulossa kauniimpi, josta kaupunkilaiset voivat olla ylpeitä ja vierailevat ihastella?

Mikään paikkakunta ei vaikuta persoonalliselta, jos kaikki vanha puretaan pois ja korvataan heti uudemmalla, kun muoti muuttuu. Rakennusten huoltamista laiminlyödään. Mielestäni kaupunkien keskustoissa olevien rakennusten omistajilla tulisi olla erityinen vastuu kaupunkikuvasta.

Vanha sanonta "Aateluus velvoittaa" oli aikoinaan paikallaan, koska aateliset olivat niitä ainoita rahakkaita. Nykyään omistajat tulevat erilaisista olosuhteista, mutta velvoitteet olisi hyvä pitää mielessä.

Seinät täynnä tauluja?

Olin tilaisuudessa, jossa osanottajat keskustelivat muunmuassa kaupunkiimme avatun uuden gallerian merkeissä siitä, kuinka tauluja nyt vaan ei voi enää ostaa, kun seinät ovat jo täynnä.

Minua askarruttivat jälkeenpäin kovasti nuo perustelut. Jos ei ole rahaa ostaa taidetta, se on asia sinänsä ja ymmärrettävää. Mutta seinien täyttymiseen voi itse vaikuttaa.

Taiteen keräilijäkin ostaa mieleisensä teoksen ja miettii sille paikan. Jos tilaa ei ole, hän myy pois jonkun työn, joka ei enää niin puhuttele, tai laittaa sen varastoon lepäämään ja odottelemaan sopivampaa aikaa saaden näin tilaa uusille.

Hyvin erilaisiakin tauluja voi yhdistellä. Tässäkin on kaksi öljymaalausta, yksi tussityö, yksi akvarelli ja painotyö. Yhdistävänä tekijänä on maisemat.

Taide on myös osa sisustusta. 
Eihän samoja verhojakaan ole pakko pitää ikuisesti tai edes koko vuotta ikkunassa. Näin voi taideteoksiakin sijoittaa välillä toisin ja miettiä, josko valo juuri siinä lankeaakin paremmin ja teoksen värit tai muodot pääsevät oikeuksiinsa. Joskus joku tärkeä yksityiskohta tulee esiin vasta valon suuntautuessa sopivasti. Siksikin on hyvä vaihdella joskus taulujen paikkoja. Yllätyt, kuinka teoksen vaikutelma saattaa muuttua merkittävästi.

Keittiön seinälle voi laittaa vaikka useampaan riviin sopivaksi katsomiaan aiheita - ja vaihdella. (Kuvat: Kirsti Nahirnyj)

Yksi yleinen perustelu sille, ettei tauluja voi ostaa on se, ettei seinään voi lyödä reikiä. Nykyään eri toimittajilta saa taidegallerioistakin tuttuja galleriakiskoja siimoineen. Kisko kiinnitetään huomaamattomasti katon rajaan ja taulut siimoihin laitettuihin koukkuihin sopivaan korkeuteen. Järjestystä on siten helppo muuttaa niin usein kuin haluaa.

Lisäksi tauluja voi laittaa esille maalaustelineeseen. Niitäkin on saatavilla eri kokoisia joko lattialle tai pöydälle.

Maalaustelineellä oleva teos ei välttämättä tarvitse edes kehyksiä. (Kuva ja maalaukset: Kirsti Nahirnyj)

Itse olen joskus pitänyt pienempimuotoisia näyttelyjä juuri maalaustelineiden avulla tai täydentämässä isompaa kokonaisuutta.

Taulujen yhdistelemisessä voi käyttää jotain johtolankaa, ettei tule ripustettua värikästä jättihedelmää herkän kirkontornipiirroksen viereen. Yhden seinän teemana voi olla mustavalkoiset (valokuvia, piirustuksia, painografiikkaa) tai ihmiset (potretteja eri tekniikoilla, mukana vaikkapa elävänmallin piirustus) tai maisemia ja niiden yksityiskohtia. Myös abstraktieista tauluista voi yhdistellä isomman kokonaisuuden, mutta se vaatii jo harjaantunutta silmää.

Muistathan myös, että taiteilijaa eli teoksen alkuperäistä tekijää autat eniten, kun ostat hänen töitään hänen elinaikanaan.

Syvyysvaikutelmaa värein

Jatkan tässä väreihin liittyvää.

Monelle hyvällekin piirtäjälle tai maalarille on tullut joskus ongelmia syvyysvaikutelman kanssa. Jos työstä ei ole tarkoitus tulla lattea, vaan esimerkiksi maisema, jossa katseen haluaisi menevän etualalta kauemmaksikin, niin on hyvä, jos tiedostaa muutamia väriopillisia keinoja. Parhaiten ne toimivat, jos käyttää mahdollisimman montaa näistä melko yksinkertaisista keinoista samassa kuvassa, oli tekniikka mikä tahansa.

1. Kaikki mikä on tummempaa vaikuttaa lähempänä olevalta. Vastaavasti mitä vaaleammaksi sävyt muuttuvat, sitä kauemmaksi ne vaikuttavat menevän. Tätä sanotaan valöörikontrastiksi.

2. Lähellä värit ovat lämpimämpiä, kauempana viileitä. Esimerkiksi ruskeaa ja sinistä yhdistäessä ruskea tulee automaattisesti lähemmäs, vaikka värikylläisyydessä ei olisi pahemmin eroa.

3. Kylläisemmät värisävyt ovat läheisempiä kuin vähemmän kylläiset eli hailakat/pliisut.

4. Isompi pinta tulee lähemmäs, pieni vaikuttaa kaukaisemmalta. Eli jos piirtäisit vaikka kolme ympyrää satunnaiseen järjestykseen erikokoisina, niin suurin olisi se lähin.

5. Lisäksi ilmakehässä on tietynlaista sinertävyyttä, jonka takia kauemmas menevät sävyt voivat myös hiukan sinertää.

Havainnollistanpa vielä ottamieni valokuvien avulla syvyysvaikutelmaan liittyvää:

Tämän kuvan avulla voi tunnistaa aika monta syvyyteen liittyvää "kikkaa", jotka toimivat kaikessa visuaalisessa esityksessä.

Tässä ei ole havaittavissa kaikkia syvyysvaikutelmaa lisääviä tehokeinoja. Jään railon suunta aiheuttaa kuitenkin katseen kulkeutumisen taka-alalle.

Etualalla lämpimämpää, isompaa ja tummempaa, takana viileämpää  ja vaaleampaa, ja taivaankin osuus on pienempi pinta-alaltaan. Lisäksi kuvassa on voimakas suunta ylös oikealle eli jonnekin kaukaisuuteen.

Valokuvat. Kirsti Nahirnyj

Sinisyys ei tule pelkästään digitekniikasta, vaan ilmakehässä on tiettyä sinisyyttä, kuten metsä- ja saarialueista voi tunnistaa.
Kauempana olevat metsiköt ovat myös vaaleampia.




 
Kauempana on vaaleaa, viileää, "hailakkaa", pientä ja enemmän sinistä.
Lähellä on tummaa, lämmintä, kylläistä ja suurikokoista.