Kansallispuvuista

Edellisessä kirjoituksessani pohdin jälleen kansallispukujen kuvittamista. Siinä oli aiheena tietyn puvun tai pukukokonaisuuden esittäminen. Oikeaoppisten kansallispukujen kokonaisuudethan ovat tarkkaan määritellyt koruja ja sukkia myöten.

Olen aiemmin kirjoittanut myös kansallispukuharrastajien vapaammasta puvun osien käytöstä. Asuthan kuluvat vuosien mittaan. Olisi sääli, jos hienot liivien tai puseroiden kirjonnat jäisivät kaappiin piiloon eikä niitä käytettäisi vain sen takia, että ei olisi "oikeaoppista" yhdistää esimerkiksi pitkiin housuihin upeaa liiviä tai poolopuseroon värikästä hametta.

Mietin lisäideoita kuvittamiseeni kansallispukujen osien käyttömahdollisuuksista. Kuvitushan on joskus vain asiaan lisäpontta tuova elävöittävä elementti. Eikä missään nimessä turha sellainen.

Sulkavan liivi ja pusero yhdistettyinä leggingstyyppisiin housuihin.
Tämä vaatii mielestäni käyttäjältään sopusuhtaista vartaloa. Oikeaoppisessa puvussa on vielä
valkoinen esiliina, punamusta tasku, punavoittoinen raidallinen hame ja valkoinen tanu-päähine.
(Kuvitus Kirsti Nahirnyj)

Olen tutkaillut, miten jossain muualla suhtaudutaan näihin kansallispuku- ja kansanpukuasioihin. Esimerkiksi Saksan ja Itävallan "Tracht"-sana tarkoittaa kunkin alueen virallista kansallispukua, joka on valmistettu hienoista materiaaleista kuten silkistä ja koristettu taidokkain kirjailuin. Oikea ulkonäkö on on määritelty nappien väriä ja materiaalia myöten. Puvut ovat käsityöperinteen taidonnäytteitä ja todella arvokkaita. Niitä käytetään perinneseurojen juhlatilaisuuksissa, hääpukuna tai muussa todella juhlallisessa tilaisuudessa.
Tracht'in lisäksi ovat käytössä  muodinmukaisesti sovelletut kansanpuvut, Dirndl'it, joita käytetään esimerkiksi Oktoberfestissä käydessä, perhejuhlissa, työasuna esimerkiksi tarjoilijoilla ja monessa muussa arkisessakin tilanteessa. Materiaalin laatu ja värit vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.
 
Onneksi meilläkin Suomessa on alkanut levitä enemmän tällaista vapaamuotoisempaa pukuharrastusta. Kansallispukumme ovat yleisilmeeltään vaatimattomampia ja materiaalit usein villaa, puuvillaa ja pellavaa. Siksi niiden osien yhdistely muiden siistien perusvaatteiden kanssa on helppoa. On silti tärkeää, että pukua ja puvun osia käytetään hyvällä maulla ja kunnioituksella.

Yksi tabu kaikessa vapaudessakin on: Eri alueiden kansallispukujen osia ei sovi yhdistää toisiinsa.